Omaa leivonta-aiheista arkeani sulostuttamaan tein kuusi kaunista leivinliinaa. Aiemmin sitä tarkoitusta on palvelleet vanhat vaippaharsot, mutta ne ovat oikeastaan liian suuria. Ja voidaanhan niitä tarvita joskus vielä vaipoiksikin, joten halusin Oikeita Leivinliinoja. Viimeksi olen leivinliinoja tehnyt peruskoulussa...
Ostin kirpparilta pienen lakanan, joka oli valkaisematonta lakanakangasta - juuri sellaista mistä koulussakin niitä liinoja ommeltiin. Sopi siis hyvin ajatukseeni. Lakanasta sain kuusi liinaa, ja niihin värkkäsin erivärisiä koristuksia reunoihin.
Kolme ylintä ompelin äitini elektronisella Husqvarnalla, jossa on jos vaikka minkälaisia hienoja koristeompeleita. Monta ihanaa jäi käyttämättä, sillä aika loppui sillä kertaa kesken, enkä jaksanut odottaa seuraavaan käyntiin. Loput kolme huristelin siis menemään omalla koneellani, ja ihan kivoja silläkin tuli.
Vahinko ettei meillä ole (ainakaan vielä) puuhellaa - näistä olisi saanut romanttisemman potretin puuhellan tuntumassa.
Pullat pystyyn, taikina nousee - äiti nyt leivotaan!
Ja vaikka leipoessa ei yleensä kylmä tulekaan, niin monesti muulloin tuppaa meillä talvisaikaan sisätiloissa viluttamaan jos vain paitasillaan hilluu. Jo pari kuukautta sitten aloin ounastella lähestyvää talvea ja tunsin tarvetta saada jonkinlaisen liivin tai muun lyhythihaisen lisälämmikkeen sisäkäyttöön paidan päälle puettavaksi. Pitkähihaisia neuleita löytyy kyllä, mutta ne ovat kovin epäkäytännöllisiä taloustöissä. Kaivoin kierrätykseen menevien kassista paksun ja väljän Elloksen pooloneuleen tuunattavaksi. Neule tuunautuikin sujuvasti lähes valmiiksi, mutta jotenkin sitten inspiraatio hiipui ihan kalkkiviivoilla, ja kesti näin kauan ennen kuin sain sen valmiiksi.
Valitettavasti lähtötilanteesta ei ole kuvaa, mutta lopputuloksesta on:
Neule on mukavaa ramin ja puuvillan sekoitetta, ja värit ovat edelleen mielestäni aika herkulliset. Leikkasin hankalan poolokauluksen matalaksi, saumuroin reunan, käänsin ja ompelin reunan nurjalle käsin. Etumuksen leikkasin auki, saumuroin, ja irtileikatusta kauluksesta purkamallani langalla virkkasin molempiin etureunoihin kolme kerrosta kiinteitä silmukoita. Virkattuun reunukseen oli sitten helppoa ommella vetoketju. Hihat katkaisin ja huolittelin samaan tapaan kuin etureunat. Hihojen ylijäämäpaloista purkasin puolestaan lankaa taskuihin, jotka ovat ihan tuollaista perus isoäidinneliö-mallia. Taskut ompelin käsin kiinni, ja tämä nyt sitten oli se vaihe mihin työ kangistui viikkokausiksi... valmistuen viime yönä.
Tänään äiti sai keekoilla valmiissa kotineuleessaan ja viisivuotias toimi kuvaajana.
Taskut ovat lähinnä koristeelliset, sillä ne ovat vähän liian ylhäällä jotta niihin olisi kätevää sujauttaa mitään - edes käsiään. Harmaan hameeni kanssa näyttää kyllä vähän hassulta kun on kahdet taskut päällekkäin.
Pääasia että ei tule hyvin kylmä, siis varmasti e-hei.
4 kommenttia:
Tosi hieno uudistus! Kekseliäästi olet käyttänyt vanhoja matskuja uuden luomisessa!
Ja nuo leivinliinat... mulla ei ole koskaan ollut kunnon leivinliinoja, vaan olen aina vain käyttänyt puhtaita keittiöpyyheliinoja tuohon puuhaan. Ihana idea tehdä niitä itse, taidanpa minäkin ryhtyä tässä joku päivä toimeen.
Hyppään täysin Hiipun peesiin! Hienoja töitä.
Vitsi miten kiva tuo neule. Mullakin on yksi trikooneule odottamassa vähän saman tyyppisiä uudistuksia, mutta mutta... Tosi siististi oot kyllä saanu noi kaikki reunetkin tehtyä. Voi että!
Oi, hauska neuleen uudistus! Tosi kekseliäästi olet sen toteuttanut! :)
Lähetä kommentti