lauantai 31. lokakuuta 2009

Kaamos laskeutui blogiin

Alkoi se punakukkainen pohja käymään niin silmään... Kaikki kuvatkin näytti ihan valjuilta kun oli liian hieno tausta. ;) Että nyt sitten mennään jonkin matkaa eteenpäin tällaisissa sinisissä tunnelmissa.

Vähän kaamokselta maistuu nyt nämä esiteltävätkin, mutta suoraan sanottuna suurin piirtein sellainen tämä blogi on! :D


Kaksi viikkoa sitten jo surautin esikoiselle uudet villahousut kun edelliset havaittiin liian lyhyiksi. Housut on tehty omasta vanhasta neuletakista, jota en enää tykännyt pitää ja jota en kehdannut kierrätykseenkään viedä, kun hihassa oli reikä. Neulos on ihanan ohutta ja pehmeää.



Kaavana käytin jotain millä olen ennenkin esikoiselle housua ommellut... Lahkeita leikkasin ensin miehustasta niin pitkästi kuin sain, ja siihen vielä lisäksi hihansuista sellaiset pätkät kuin rikkinäisen kohdan alapuolelta irtosi.





















Hassulta ne poikkisaumat vähän näyttää, mutta ei haittaa koska välihousuthan nämä. Pituutta on vielä reilusti mutta sekään ei haittaa.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kierrätysompelukseen! Tarpeeseen tulivat ja vanha neule sai uuden elämän. Ompelukin sujui sutjakkaasti eikä työ jäänyt viikkokausiksi lojumaan. Niin se käy kun on fiilinki päällä... Hihojen yläosat jäivät jakoperää - niistä vielä jotain pientä lämmikettä saisi.

Tyytyväinen olen myös kaavaan, jolla tekaisin miehelle parit ihan uudet kalsarit. Kaava on Suuri Käsityölehdestä 11/92 ja se on sivusaumaton, eli juuri sellainen kuin olen etsinyt. Tätä samaa kaavaa tosin piirtelin jo keväällä, mutta silloin koko 52/54 antoi tulokseksi itselleni sopivat kalsarit... Nyt sitten jäljensin ronskisti koon 56, ja sain aikaan sopivia L-kokoiselle miehelleni. Ei näitä tämmöisiä pysty mitenkään hienosti kuvaamaan, mutta todistuskappaleena nyt kuitenkin:

Mustat ovat vanhaa tuttua Maaemon luomutrikoota (joka on aika jäykkää), mutta toisiin ostin Löytö-Palan laarista kappaleen kotimaista viskoosielastaania (oletan). Sopiva kuminauha jäi sitten sillä reissulla ostamatta, joten harmaitten vyötärö on vielä laittamatta.


Ja tämä alkaa olla jo naurettavaa, mutta ommeltua kuitenkin. Loimia hevosille:

Ison harmaan hepan vaaleanpunainen loimi on alkuperäinen Lego-varuste, jota käytin mallina valkoisen hevosen kukkaloimeen. Pienemmille heppasille pitikin sitten itse säveltää päällepantavaa, ja tein niille mahan alta tarralla kiinnitettävät mallit. Jotka pysyvätkin sitten paljon paremmin päällä. Taas nähtiin että itse tehden saa parempaa... Kovin isoja ei ne fleecetilkut olleet joista nämä syntyivät. :)


(Meni muuten pohjan vaihdoksen myötä taas vähän sekaisin aikaisemmat postaukset. Lähinnä rivivälejä näyttää siunaantuneen lisää vähän sinne sun tänne, ärh! >:( )

3 kommenttia:

Mirka kirjoitti...

Tuo kalsarivinkki tuli tarpeeseen! Pitääkin käydä kirjastossa vähän tutkiis lehtiä :)

Ja nuo paidasta tehdyt villikset miekin vielä joku päivä toteutan. On ollu nääs mielessä jo pitkään, mutta ei mukamas löydy oikeanlaista paitaa kohdille...

AnniP kirjoitti...

Loistavat kierrätysvillahousut! Mulla on ollut kalsariompeluksissa aina koon suhteen vastakkaisia ongelmia, 48 -kokoiselle pitkälle miehelle on vaikea saada tarpeeksi pitkäpunttisia tehtyä. Meilläkin on hirmu kasa tuollaisia fleeceloimia, muistan kun kouluaikoina tehtailin siskon kanssa niitä ihan urakalla :)

Inkeliina kirjoitti...

Ihania nuo hevosten peitteet! =)