Jäälyhdyt loistavat viimeistä kertaa loppiaisen kunniaksi, ja jotenkin tuntuu että olisi tätä joulua voinut viettää vielä vähän enemmänkin. Tänä vuonna ei ehtinyt tulla jouluähky - jäi pikemminkin joulunälkä. Jos olisi enemmän aikaa niin koittaisin hyödyntää sitä nälkää suunnittelemalla jo ensi vuoden lahjoja, mutta eipä tässä edelleenkään vapaa-ajanvietto-ongelmia ole ilmaantunut. Viime yönä sain sentään näperreltyä valmiiksi yhden pitempiaikaisen UFOn, ja siitä olen iloinen.
Neulemekon ohje Eeva Neuleesta nro 1/78, lankana Samos. Ostin tätä Samosta varmaan kolme vuotta sitten ja tarkoitus oli tehdä ajaton, unisex kennoneulepusero, jota voisi sitten pitää useampikin muksu peräjälkeen... No kennoneuleeseen lanka olikin liian paksua ja jäi sitten odottelemaan muuta käyttöä. Tähän Eevaneuleen ohjeeseen ihastuin joskus viime talvena tai keväänä kai, en muista milloin. Mekko on helppotekoinen ja neulotaan helmasta olan yli helmaan - tämmöistä en ennen ollut tehnyt joten huvitti kokeilla. Ei se silloin edes paljoa jäänyt kesken, mutta kesken kuitenkin. Kai mulla usko loppui, että tästä mitään käyttökelpoista tulis.
Onneksi se nyt valmistuttuaan mahtuu vielä Linnealle. Onhan mulla toinenkin tyttö kasvamassa mutta ei ehkä niin Aavan tyyliä olisi ollut tämä. Ja Linnea tykkää, mekko on kuulemma lämmin. Omaan käteenikin tuntui tosi kivalta ja pehmeältä tämä Samos.
Alkoi vähän kukkua mielessä, että jos itsellekin tämmöisen joskus tekis. Ainut mikä tässä mallissa harmittaa on se, että kun sivusaumat joutui ompelemaan, niistä tuli vähän rumat. Pyöröneuleena taas jos tekee tällaisen niin sitten on miettiminen miten tekee tuon resoriyläosan nätisti ja ilman olkasaumoja. Muuten kyllä niin yksinkertainen mekko kuin olla ja voi, ja omien mittojen ja haluamansa langan mukaan voi helposti laskea silmukkamäärät, luulisin.
***
Otsolle on taas vaippoja ollut työn alla. Tilasin tässä joulukuulla vähän kankaita ja tuli sitten napsaistua jostain kumman syystä oranssia coolmaxia. Oranssia! Inhoan oranssia, olen ainakin aiemmin inhonnut. Mikä lie mielenhäiriö, ja paketti kun saapui niin se coolmax näytti vielä aivan erityisen rumalta oranssilta, huh. En sitten viitsinyt kuitenkaan palauttaa, omapa oli valintani. Päätin sitten heti kohta leikellä coolmaxparan vaipoiksi, että pääsen siitä eroon. Halusin lisää yhdenkoon vaippoja, tällä kertaa näpsykiinnitteisiä ja pienellä imulla. Tuhosin yhden harmaan pyyhkeen ja osan vanhasta vohvelikylpytakista ulkopintoihin, ja imuja tuli sitten jämätilkuista tietysti. Sarjatuotanto alkoi reippaasti mutta sitten iskivät joulukiireet päälle, ja vaipat yhtä lukuunottamatta jäivät kesken ja ovat tuolla nyt kovaa kyytiä UFOutumassa. Sain tässä yhtenä päivänä sentään toisen valmiiksi, joten nyt niitä on kaksi vohvelipintaista käytössä. Kaksi rumaa mutta hyvää vaippaa.
Tai ovathan ne omalla tavallaan ihan hauskan näköisiä mutta oranssi coolmax on minusta edelleen kammottavaa.
1 kommentti:
Menosta tuli hauska, minäkin pidän samoksen tunnusta. Ja olen pikkuhiljaa kääntymässä oranssinvastustajaksi. Vaikka nuo vaipat näyttää kyllä pirtsakoilta!
Lähetä kommentti