Kun talvi on mennyt...

... ja päästy on kesään,
älä istu housuitta muurahaispesään!

***

Mulla on päivitykset pahasti rästissä. Tuo muurahaispesäkuvakin on jo auttamatta vanhentunut - lumi on tuosta kohtaa jo lähtenyt ja niin on lähtenyt myöskin pesä, tai lähinnä sen ylimmät kerrokset. Jokakeväinen rituaali lapioida meidän takapihalta pois tuota muurahaisten sitkeän uurastuksen tulosta ja kärrätä se naapurin tontille, eivaan tien taakse metsän reunaan. Sen järeämpiin karkoitustoimiin en ole raskinut ryhtyä. Ihanaa kun on kevät! Blogipuolielämä ei ole juuri kiinnostanut viime aikoina, mutta koitan nyt nakella rästiinjääneitä töitä framille niin että voin taas entistä paremmalla mielellä tehdä uutta.

Alkuvuoden neulomussatoa. Nämä on sellaisia "nukutustöitä" vähän kaikki - aivottomia puhdetöitä joita on tullut tikutettua jälkikasvun sängynreunalla nukkumattia odotellessa. On näitä tehty autossakin ja vähän pihallakin.

Ankeana tammikuun sunnuntaina virkistin itseäni tekemällä kävelylenkin Siwaan ja ostamalla piristyksekseni Simon Leveltin teetä ja kerän raitaveljestä. Teepaketti taisi tulla juotua pois nopeammin kuin nämä sukat valmistui, koska alun innostuksen jälkeen valmiiksiraidoitetulla langalla oli hyyyvin tylsää neuloa ihan perusperussukkia. Mutta ei se mitään koska ei näillä kiire ollutkaan. Ensi jouluksi pukinkonttiin jollekin... Raidat muuten tuli ihan sattumalta noinkin samoihin kohtiin molemmissa. :P

Meillä on tytöillä muka paljon lapasia ja villasukkia, koska mummuni on niitä ahkerasti meille tehtaillut vuosien saatossa, mutta silti tänä keväänä tuskastuin siihen, ettei ulos lähtiessä ikinä löytynyt sopivia lapasia jommalle kummalle. Tai löytyi vain huonoja. Kerran sitten otin ja karsin kaikki epäkelvot pois ja totesin että lisäähän tässä tarvitaan. Pitkästä aikaa itse niitä väsäämään sitten vain. Esikoisen kätöseen sopivia oli tarkoitus tehdä, mutta ensin tuli liian isot, nuo turkoosinkirjavat. Toinen kerta toden sanoi, ja keltapinkit istuu kuin - hanska.

Kirjavien lanka on purettu aiemmin talvella tekemästäni palmikkomyssystä ja koolattu. Kuviosta ei tullut mitenkään kovin jännä, kovin hajanainen vain. Raidallisten langat ovat purkulankoja nuoruudenaikaisista neulekokeiluista. Pinkki on varmaankin Veikkaa mutta keltainen muistaakseni ei, vaan jotain muunnimistä mutta vastaavanlaista lankaa. Noissa raitavanttuissa on varret vähän kippuralla - näköjään jäi langanjuoksut sitten liian kireälle tuossa värinvaihtokohdassa.

Kevääntulo tuppaa aina aiheuttamaan päänvaivaa -kirjaimellisesti - liian paksujen päähineiden muodossa. Tänä vuonna erityisesti Aavan kevätlakkiasiat ovat olleet mielen päällä. Isosiskolta ei näytä jääneen pienemmälle yhtään kelvollista kotsaa, ja sitä puutetta olen tässä yrittänyt paikata vähän useammallakin tavalla. Ensin syntyi tämä velourinen myssy Ottobren kaavalla:

Tilkuista toki, näin pieni työ. Sisäpuoli on samaa kuin nuo "korvat". Resorina on kaistale trasselisäkistä pelastettua T-paitaa. Tämä on ollut ihan OK lakkinen, ei mene silmille samalla tavoin kuin suorareunaiset pipot. Tässä käyttökuvakin vielä:

Sopii muuten paremmin siihen tekemääni takki-housu -pukuun kuin tuohon toppahaalariin, mutta ei ole sen kanssa tullut kuvattua. Oikeastaan valitsin nuo värit sopimaan sekä siihen toppasettiin että Aavan vaaleanpunaiseen kevättakkiin - kylläpäs olen kerrankin ollut tarkkana värien suhteen! 8)

Samalla kun lainasin kirjastosta sen lehden missä tuo korvamyssyn kaava oli, lainasin myös pari muuta lakkikaavalehteä. Toisesta niistä piirsin ja toteutin sitten tällaisen vähän onnettoman näköisen "lippalakin":

Ei tuosta tullut kovin hyvä oikein missään mielessä, joten en ole sitä sitten jaksanut oikean käyttäjänsä päässä edes kuvata. On se pihalakkina ollut käytössä kuitenkin, ja suojaahan tuo auringolta, tuulelta ja varmaan sateeltakin ihan kivasti. Tässä on vuori tummanruskeaa velouria ja päällinen on ulkoilukangasta, sitä siskon housuista jäänyttä.

Kolmaskin myssy Aavalle on ehtinyt valmistua, puuvillalangasta neulottu kruunupipo. Siitä tuli vähän liian pieni, ja Aava ei huolinut sitä päähänsä niin pitkäksi aikaa että olisin saanut kuvattua. Elän vielä toivossa että se käyttöön asti kelpaisi ja päässä vähän venyisi... jospa sitten kuvaakin saisi napattua.

(Yksi Ottobren lakkikaava on vielä kokeilematta, ja itse asiassa yksi toinenkin kaava, joka mulla on ollut valmiina jo ennestään. Kivoja trikoomyssyjä voisi saada niillä aikaan, kunhan tästä koppaantuisi.)

Viime ajat mulla on saumurissa ollut ruskeat langat - lähtien tuon tuulikangaslakin ruskean vuorin ompelemisesta. Kovasti olen nyt koittanut urakoida ruskeita ompeluksia yhteen putkeen, koska se lankojen vaihtaminen saumuriin on musta jotenkin niin vastenmielistä... Myllymuksuilta kokeeksi tilaamani ruskean bambusinglen hävitin kerralla, tilkkuja vain jäi ja niistä voisi vielä saada vaikka pikkupöksyt itselle... Nämä nyt kuitenkin jo valmistui:

Linnealle caprilegginsit kesäksi ja itselle kalsarit sivusaumattomalla kaavalla. Noista piti tulla miehelle, kaava oli miesten kokoa 52/54, mutta oli kai sitten tarkoitettu jollekin huippusinkuvalle trikoolle se, koska liian tiukat näistä tuli. Itselleni hyvät kuitenkin - malli on onneksi unisex ilman mitään aukkoja tai etupussituksia.

Niin, Linnean pökät tein tammikuun Käsityölehden legginsikaavalla, kokona 122 kun tämä oli se kapeaakin kapeampi malli. Lahkeet tietysti lyhensin sopiviksi. Mutta jepjep, hyvin ihomyötäiset tuli näistäkin, että taidan käyttää suosiolla jotain muita kaavaa seuraaviin legginseihin. Välillä tuntuu, että on se hankalaa tämä vaatteiden tekeminen, ihan perussellaistenkin.