Harmittaa

Liivimekko on liian pitkä Aavalle. :(

Harmittaa että näin pääsi käymään vaikka muka mittailin yläosan kaavaa tytön päällä ennen kuin leikkelin osia. Mutta liian pitkähän se on nimenomaan tuo yläosa - 5 cm ylempää saisi helmaosa alkaa niin olisi paremman näköinen. Koska etumuksessa on se sydänaplikaatio, niin en voi sitä korjatakaan, ärh. Valitettavasti yläosa on muuten täysin sopivan kokoinen, eli leveyttä ei ole senttiäkään liikaa. Ei auta kuin toivoa että Aava kasvaa seuraavaksi vain pituutta eikä yhtään paksuutta, niin voisi mekko vielä joskus näyttää ihan sopivaltakin. Tai sitten se lähtee Huuto.nettiin sillä evästyksellä, että sopii 100-senttiselle, laihalle lapselle.

Ihan iloisesti tuo nyt kumminkin kotioloissa meni.

Liivihame velourpaloista

Aavalla ei ole ollut oikein yhtään kivaa ja kätevää arkimekkoa, jonka voisi pukea sukkahousujen tai trikoiden päälle kun menee kylään tai jonnekin. Kaikki mekot on olleet vaan kankaisia, jotka rypistyy ulkohaalarin alla. Tai muuten mahdottomia. Jos laittaa sukkisten päälle housut, niin voi käydäkin niin, että kylässä tulee liian kuuma, ja sitten on lapsi tyylikkäästi puolipukeissaan. No näillä pakkasilla ongelma ei ole kaikkein ajankohtaisin, mutta inspiraatio oli.

Kaksi iltaa väkersin tämmöistä.

Velourin jämäpaloista koottu. Resoria reunuksissa. Takaosa on muuten kuten etuosa, mutta tummanruskea ja vihreä väri toisin päin, ja selässä ei ole sydäntä. Helmassa kyllä niin kuin edessäkin.

Yritän saada action-kuvan jossain vaiheessa otettua.

Kaavat piirsin tästä kirjastosta lainatusta kirjasta:

On muuten hyvä ja järkevä teos. Peruskaavat kaikenlaisiin lasten käyttövaatteiden ylä- ja alaosiin, ja niitä pystyy kaikkia yhdistelemään keskenään. Saman koon kaavoissa on siis aina sama ympärysmitta. Nerokasta. :) Esim. tätä mekkoa varten piirsin hihattoman paidan/liivin sekä "neljän kappaleen hameen" kaavat ja yhdistin ne. Ainoa harmituksen aihe on, että tästä kyseisestä kirjasta on kadonnut toinen kaava-arkeista, joten kaikkia mahdollisia kaavoja en pystyisi piirtämään vaikka haluaisinkin. :/ Täytynee etsiä samaa kirjaa muistakin kirjastoista, jos vaikka onnistaisi.

Vaippendaalia...

Kaksi tarrallista, röyhelöllistä sisävaippaa, koot ehkäpä S ja S/M.















Päälliset Taitoon sydäncollegea, sisäpinnat Maaemon omenanvihreää luomupuuvillacollegea.

Kiinteinä imuosina molemmissa käytetyt puuvillaimut: pienemmässä ohuehko mutta leveä flanellinen, isommassa paksumpi mutta kapea, vaipan muotoa mukaileva, collegesta tehty imu.

Pienemmässä vaipassa lisäksi irrallinen lisäimu, jossa toinen puoli samaa luomucollegea kuin sisäpinta, toisella puolella luonnonvalkoinen kierrätysfleece ja välissä 1 krs vohvelikangasta.















Isommassa vaipassa edestä kiinniommeltu läppä, jossa päällä kierrätysfleece ja sen alla 2 x keltainen frotee.















Kummankin vaipan reunat saumuroitu; pienemmässä vaipassa ulkoneviksi ommellut koukkutarrat.

Löpinäosio:
Oli niiin hauskaa tehdä pitkästä aikaa vaippoja! :D Tuli vaan ihan armoton inspis illalla... ja sitten keksin oivan "teko"syyn. Meidän tytöille on keväämmällä tuloillaan ensimmäinen serkku, joten onhan mulla oltava valmiina jokunen pikku vaippendaali lahjomisia silmällä pitäen. (Tässä vaiheessa oli miellyttävää unohtaa kokonaan ne kaksi uutta, vielä kenellekään antamatonta vaippaa, jotka mulla tuolla ompeluhuoneessa pyörivät... no mutta niissähän onkin molemmissa sen verta pikku moitteen sijaa, että parempia on ihan pakko kuitenkin tehdä!)

Siivosin syksymmällä Aavan perua olevan vaippakaapin, ja plokkasin sieltä uusiokäyttöä odottamaan mm. turhanpäiväisiä ja rumia pikku imuja. Ajattelin nyt että pieniin sisävaippoihin niitä voisi hyödyntää näkymättömiin.

Omenanvihreää luomucollegea, jota aiemmin sain vähäsen kulutettua tähän, oli edelleen ihan kamalasti jäljellä. No sitä vaippaan sisäkankaaksi - tukevaa joten imuosan saa hyvin siihen kiinni. Kaveriksi poimin sitten samasta collegekankaiden laatikosta palan Taitoon sydäncollegea, jota sitäkin ostin joskus Aavan vaippoihin. Ei kai tuo ole liian ilmiselvästi tyttömäistä kuosia? Varmaan monen mielestä on. Ei toki. Ja toisekseen, voihan se serkkuvauva tyttö ollakin.

Leikkasin ja ompelin ensimmäisen pikkuvaipan jollain itsemuokatulla kaavalla, johon olin kirjoittanut "Tumpille XS". Aavaa sanottiin ihan alussa Tumpiksi, joten siitä järkeilin että kaava oli vastasyntyneelle sopiva. Ehkä niin, mutta lisättyäni röyhelöt ja leveähkön valmisimun lopputulema vaipasta oli vähän liian leveä, kankea ja muutenkin kumma. Söpö mutta vähän kökön mallinen. Pelastin vähän asiaa laittamalla koukkutarrat ulkonevasti, jolloin sain monta senttiä lisää vyötärönympärystä. Toinen koukkutarra kyllä sojottaa vähän ihme ilmansuuntaan, kuten kuvasta näkyy, mutta sama kai se... Lopullinen koko näyttää enemmänkin olevan S kuin XS.

Koska kiinteä imu oli ohkanen, kokosin tilkuista ja surruutin vaippaan lisäksi lisäimun, jota voi käyttää joko kuivapintainen tai imevä puoli päällä.

Niin hauskaa, että ei voinut jättää siihen yhteen. Halusin tehdä samoista kankaista toisen, kapeamman ja pehmeämmän vaipan. Otin lähtökohdaksi yhdestä vanhasta, huonosta vaipasta irtiratkotun imun, ja etsin kaavan, jonka "sisään" se mallinsa puolesta sopi. Kaava oli Suuri Käsityön vanhempi kaava kokoa M. Leikkasin sillä osat lisäten saumanvarat takapuoleen mutta etupuoleen en (koska kokemuksesta tuo SK:n kaava on edestä turhan leveä). Kumpparit ompelin tähänkin röyhelömäisesti koska röyhelöt nyt vaan on sisävaipassa ihanat ja koska ajattelin että sillä lailla saisin M-kaavasta pikemminkin S:ä lähentelevän vaipan. Aika iso siitä kuitenkin tuli, joskin haarasta kyllä ihanan kapea. Läpän tein tähän sitten, koska kiinteä imu oli sen verran mitätön ettei takuulla riitä yksinään. Tulipa nyt aivan ihana vaippa, sellainen jota olisi heti haluttanut päästä kokeilemaan jollekin päälle. Eikä meillä ole edes isoa vauvanukkea... dääm.

Sydäncollegea jäi vielä yhden vaipan verran, ja voi olla, että mun on pakko ommella se pois kuleksimasta. *viheltelee* Huvittais yhdistää sitä myös vaaleanpunaiseen sisäkankaaseen, tulis aika ihanan imelä varmaan...

Kämmekkäät itsellenikin

Heti kun sain jouluvalmistelut 'pakettiin', aloitin itselleni myös samanlaiset kämmekkäät kuin mitä tein lahjaksi. Tai ei ihan samanlaiset mutta...

Aavan kaapin perukoilta löytyi mummoni neuloma villapipo, joka oli jäänyt vähälle käytölle, koska kuulemma pisteli. Pipo oli kaksinkertaista lankaa, Nallea tai ehkä Woolia, tai sen vahvuista kuitenkin. Päätin purkaa sen ja kokeilla, miten kämmekäsohje muuntuu vähän ohuemmalle langalle. Muuntuihan se. Kun alkuperäisen ohjeen mallikerta menee 4o1n, laitoin näihin 4o2n. Yhteensä 9 silmukkaa enemmän ympäryksessä; peukalonkohtaan laitoin 2 s alkuperäistä enemmän. On mielestäni nätimpikin näin, kun palmikoiden väliin jää vähän enemmän tilaa. Kerrosmäärät mittailin oman kätösen mukaan, ja palmikonkiertoja lisäsin. Ranteessa on neljä kiertoa ja peukalon yläpuolella kolme.

Alemmassa kuvassa väri on oikeampi. Söpöt tuli! :)

Joulunajan rästipäivitys

Pitkän hiljaiselon jälkeen lätkin tähän nyt kerralla kaiken mitä pajassa on joulun alla syntynyt. Pitemmittä esipuheitta...

Raivasin kaapistani ikivanhan yöpuvun pois, tällaisen.










Paidan vaalea osa oli hiutuneempi, joten nakkasin sen syrjään, mutta punaisista hihoista ja shortsinlahkeista sain itselleni vielä käypäsen unipaidan.















Kaavana sama vanha kaava millä tein esim. tämän. Hihoihin leikkasin vaan leveyttä niin paljon kuin vanhoista hihoista irtosi, joten niihin tuli olalle enemmän rypytystä kuin alkuperäisessä mallissa.

Meidän vanhasta, jo päiviltä päästetystä sohvasta on jäänyt jäljelle pitkula tyyny, joka on löytänyt uuden paikkansa kuopuksen pinnansängyn pehmikkeenä. Ompelin siihen päällisen vanhasta lakanakankaasta:















Päällinen on ihan kuin mikä tahansa tyynyliina, eli avoimessa päässä on tasku. Ompelin kuitenkin lisäkiinnikkeiksi nauhat. Nauhojen päihin kokeilin huolitteluksi nyt ensimmäistä kertaa kynsilakkaa.















En ole vielä kertaakaan pessyt päällistä, joten en tiedä, kestävätkö lakatut päät rispaantumattomina. Ainakin joskus nuorena sain lempipuseroni pilattua kippaamalla kynsilakkapullon syliin. Ei se siitä ainakaan lähtenyt kymmenennessäkään pesussa, joten...

Jossain välissä joulun alla mulla iski kova tarve neuloa sukat. Perussukat. Kaivoin sitten jotain lankoja jotka tuntuivat inspaavan... koolattua seiskaveikkaa kaksi jämäkerää, näistä sukista sekä Linnean lakista jäänyttä.















Sukat ovat ehkä noin kokoa 35-39, eli sellaiset itselleni vähän liian pienet. Ajattelin, että nämä olis voinut antaa jollekin lahjaksi, mutta lahjonnat järjestyivät sitten lopulta niin, ettei näille oikein jäänyt roolia. No ei haittaa, aika tavaran kaupittee. Sukista tuli ihan hauskat.

Tänä jouluna tein ensimmäistä kertaa kankaisia lahjapusseja, tuollaisesta jouluisesta puuvillakankaasta. Kangas on jostain kirpparilta tai kierrätyksestä, en muista enää tarkkaan, mutta uuden tuntuinen kangas.















Tein kolme erikokoista ja vähän erilaisella nauhakiinnityksellä olevaa pussia. Enemmästäkin haaveilin, ja erilaisia tilkkujakin olisi ollut, mutta aika ja energia hupenivat olemattomiin. Loput lahjat piti sitten pakata perinteisemmillä tavoilla... mutta ensi jouluksi teen lisää pusseja. Niitähän voisi muuten tehdä jo hyvissä ajoin pitkin vuotta, mutta kun ei ole tietoa tulevien lahjojen koosta ja muodosta, niin hakuammunnaksi menisi. Saatan silti tehdä muutamia eri kokoisia valmiiksi, ettei käy niin kuin tänä vuonna. Olen heti kättelyssä ihan vakuuttunut siitä että nämä ovat loistavia. Kauniita, kestäviä, helppo pakata, helppo aukoa, helppo tarvittaessa jälkeenpäin kurkata, mitä missäkin nyytissä oli ja vaikka vielä lisätä jotain mukaan pakettiin. :)

Kuvan esimerkkipaketissa oli siskolleni menneet ulkoiluhousut. Niistä ei ole valitettavasti vielä kuvia, unohdin kiireessä ottaa, joten bloggaan ne erikseen jossain välissä.

Kuten myös nämä lahjakkeet unohdin kuvata ennen kuin päästin käsistäni:

Tein viimeisen viikonlopun aikana isälleni ja puolisolleen kämmekkäät ja lähetin kirjeessä viimeisenä mahdollisena postituspäivänä ennen joulua. Kuvat tulivat pyynnöstäni paluupostissa, kiitos niistä. :)

Mustat kämmekkäät on tehty suoraan Ravelryn ohjeella jostain satunnaisesta pikkukerästä. En tiedä onko kyseessä villasekoite vai kokonaan keinokuitu, mitälie lankaa mutta vahvuus sopi hyvin tuohon ohjeeseen. Ja määrä riitti aika sopivasti niin että jäljelle jäi vain pieni suttura. Vihreistä kämmäkkäistä jätin palmikot pois ja laitoin tilalle resoria, ja langaksi otin Isoveljeä, jolloin kokokin suureni miehiseen käteen sopivaksi. Isoveli oli itseasiassa omasta myssystäni purettua...

Viimeinen ennen joulun viettoon ryhtymistä valmistunut työ oli tämä kuopukselle suunnattu joulumekko, johon paukutin nepparit paikalleen aattoaamuna noin kello kuusi.

Kuvassa takapuoli mekosta. Kangas on ihanan laadukasta ohutta puuvillaa, jonka ostin syksymmällä Huuto.netistä. Kaavat ovat Suuri Käsityölehden numerosta 4/2000, ja tein koko mekon lähes ohjeen mukaan. Ohjeet ja ompeluratkaisut eivät olleetkaan hullummat, ja kokokin vastasi mielestäni hyvin annettua. Tein koon 98/104, ja kun sovitin mekkoa molemmille tytöilleni, niin totesin että 106-senttiselle esikoiselle mekko mahtui vielä juuri ja juuri, ja 90-senttiselle kuopukselle se oli reiluhko. Pienempi sitä kuitenkin aattona käytti.

Kankaasta olisi juuri ja juuri riittänyt tehdä isommallekin mekon, mutta neiti halusi ehdottomasti pukeutua violettiin juhlamekkoonsa. Ei mulla olisi kyllä ollut liiemmälti aikaakaan, eipä silti.

Näihin kuviin kun lopettaa niin tekisi mieli toivottaa HYVÄÄ JOULUA, mutta mitä ihmettä - sehän meni jo... Onnellista Uutta Vuotta siis! :)

Pikaruokaa ja torttuja

Päivän innovaatio on tämä oivallinen pikaruoka:

ruispala, jonka päälle valutin
oliivin ja valkosipulin makuista öljyä fetajuustopurkista. Siihen päälle
Aura-murua
Andalusian sekoitusta (pakastekasviksia)
juustoraaste-muna -seosta

ja kuumaan uuniin gratinoitumaan.

Leipien jälkeen uuniin pääsivät nämä herkulliset tortut:



















(Tuo "hakaristimalli" on suosikkini koska siinä ei muodostu kuivia ja helposti palavia sakaroita. Vanhat kunnon natsitortut tuovat joulun! XD )

Taikina:
250 g rahkaa
250 g voita
2 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta kun tortuistani tuli jopa lehteviä. o_O Tarkoitus oli itseasiassa laittaa puolet jauhoista spelttiä, mutta ne loppuivat kesken, ja laitoin sitten noin kuten yllä. Seuraavaan taikinaan pitää ostaa lisää spelttiä, niin voin kokeilla sen määrän lisäämistä.

Valkosuklaamuffinsit

Tein tänään tällaisia, ja käytin niihin tuliaisiksi saatua virolaista mustikka-valkosuklaata, joka oli mielestäni liian makeaa syötäväksi paljaaltaan. Näistä tulikin oikein hyviä. Laitan reseptin muistiin vastaisen varalle, sillä virolaista jäi vielä, ja varmaan tätä reseptiä voi soveltaa muihinkin suklaalaatuihin. (hyötyä joulun jälkeen?)

100 g voita

1,5 dl täyssokeria (Sucanat)

2 munaa

2,5 dl spelttijauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 dl kaurajuomaa

valkosuklaalevyä n. 4x10 cm:n pala

Voi ja sokeri vaahdotetaan, munat sekaan yksitellen ja vatkataan lisää. Suklaa rouhitaan veitsellä muruiksi ja lisätään taikinaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja ne sekoitetaan taikinaan maidon kanssa vuorotellen. Taikina jaetaan vuokiin ja paistetaan 200 asteessa 20 min.

Tuli niitä enemmänkin kuin kaksi, mutta unohdin ottaa kuvan ennen kuin laitoin suurimman osan pakkaseen. :)