Vaippendaalia...

Kaksi tarrallista, röyhelöllistä sisävaippaa, koot ehkäpä S ja S/M.















Päälliset Taitoon sydäncollegea, sisäpinnat Maaemon omenanvihreää luomupuuvillacollegea.

Kiinteinä imuosina molemmissa käytetyt puuvillaimut: pienemmässä ohuehko mutta leveä flanellinen, isommassa paksumpi mutta kapea, vaipan muotoa mukaileva, collegesta tehty imu.

Pienemmässä vaipassa lisäksi irrallinen lisäimu, jossa toinen puoli samaa luomucollegea kuin sisäpinta, toisella puolella luonnonvalkoinen kierrätysfleece ja välissä 1 krs vohvelikangasta.















Isommassa vaipassa edestä kiinniommeltu läppä, jossa päällä kierrätysfleece ja sen alla 2 x keltainen frotee.















Kummankin vaipan reunat saumuroitu; pienemmässä vaipassa ulkoneviksi ommellut koukkutarrat.

Löpinäosio:
Oli niiin hauskaa tehdä pitkästä aikaa vaippoja! :D Tuli vaan ihan armoton inspis illalla... ja sitten keksin oivan "teko"syyn. Meidän tytöille on keväämmällä tuloillaan ensimmäinen serkku, joten onhan mulla oltava valmiina jokunen pikku vaippendaali lahjomisia silmällä pitäen. (Tässä vaiheessa oli miellyttävää unohtaa kokonaan ne kaksi uutta, vielä kenellekään antamatonta vaippaa, jotka mulla tuolla ompeluhuoneessa pyörivät... no mutta niissähän onkin molemmissa sen verta pikku moitteen sijaa, että parempia on ihan pakko kuitenkin tehdä!)

Siivosin syksymmällä Aavan perua olevan vaippakaapin, ja plokkasin sieltä uusiokäyttöä odottamaan mm. turhanpäiväisiä ja rumia pikku imuja. Ajattelin nyt että pieniin sisävaippoihin niitä voisi hyödyntää näkymättömiin.

Omenanvihreää luomucollegea, jota aiemmin sain vähäsen kulutettua tähän, oli edelleen ihan kamalasti jäljellä. No sitä vaippaan sisäkankaaksi - tukevaa joten imuosan saa hyvin siihen kiinni. Kaveriksi poimin sitten samasta collegekankaiden laatikosta palan Taitoon sydäncollegea, jota sitäkin ostin joskus Aavan vaippoihin. Ei kai tuo ole liian ilmiselvästi tyttömäistä kuosia? Varmaan monen mielestä on. Ei toki. Ja toisekseen, voihan se serkkuvauva tyttö ollakin.

Leikkasin ja ompelin ensimmäisen pikkuvaipan jollain itsemuokatulla kaavalla, johon olin kirjoittanut "Tumpille XS". Aavaa sanottiin ihan alussa Tumpiksi, joten siitä järkeilin että kaava oli vastasyntyneelle sopiva. Ehkä niin, mutta lisättyäni röyhelöt ja leveähkön valmisimun lopputulema vaipasta oli vähän liian leveä, kankea ja muutenkin kumma. Söpö mutta vähän kökön mallinen. Pelastin vähän asiaa laittamalla koukkutarrat ulkonevasti, jolloin sain monta senttiä lisää vyötärönympärystä. Toinen koukkutarra kyllä sojottaa vähän ihme ilmansuuntaan, kuten kuvasta näkyy, mutta sama kai se... Lopullinen koko näyttää enemmänkin olevan S kuin XS.

Koska kiinteä imu oli ohkanen, kokosin tilkuista ja surruutin vaippaan lisäksi lisäimun, jota voi käyttää joko kuivapintainen tai imevä puoli päällä.

Niin hauskaa, että ei voinut jättää siihen yhteen. Halusin tehdä samoista kankaista toisen, kapeamman ja pehmeämmän vaipan. Otin lähtökohdaksi yhdestä vanhasta, huonosta vaipasta irtiratkotun imun, ja etsin kaavan, jonka "sisään" se mallinsa puolesta sopi. Kaava oli Suuri Käsityön vanhempi kaava kokoa M. Leikkasin sillä osat lisäten saumanvarat takapuoleen mutta etupuoleen en (koska kokemuksesta tuo SK:n kaava on edestä turhan leveä). Kumpparit ompelin tähänkin röyhelömäisesti koska röyhelöt nyt vaan on sisävaipassa ihanat ja koska ajattelin että sillä lailla saisin M-kaavasta pikemminkin S:ä lähentelevän vaipan. Aika iso siitä kuitenkin tuli, joskin haarasta kyllä ihanan kapea. Läpän tein tähän sitten, koska kiinteä imu oli sen verran mitätön ettei takuulla riitä yksinään. Tulipa nyt aivan ihana vaippa, sellainen jota olisi heti haluttanut päästä kokeilemaan jollekin päälle. Eikä meillä ole edes isoa vauvanukkea... dääm.

Sydäncollegea jäi vielä yhden vaipan verran, ja voi olla, että mun on pakko ommella se pois kuleksimasta. *viheltelee* Huvittais yhdistää sitä myös vaaleanpunaiseen sisäkankaaseen, tulis aika ihanan imelä varmaan...