Kumpikin pää falskaa

Nuorimmainen alkaa olla aika liikkuvainen, ja vaipan pukeminen on toisinaan jo vähän haastavaa. Olen tällä viikolla ommellut muutaman uuden taskun, jotka saa puettua suunnilleen miltä puolelta tahansa. Toiveena ja taka-ajatuksena on myös, että näitä samoja voisi taaperovaiheessa käyttää housuvaippana tai harkkahousuna - siis vetää jalkaan neppareiden ollessa kiinni.

Mallina ja esikuvana näissä on Storchenkinder-sisävaippa, joka on yllättänyt positiivisesti istuvuudellaan. Siitä piirtelin kaavan ja tein kokeeksi ensin oliivi-oranssin vaipan. Kahta jälkimmäistä vaippaa varten lisäsin kaavaan pari senttiä pituutta haaran kohdalle, muuten sama. En ole ennen tehnyt taskuvaippoja joustokantilla, mutta nyt huvitti kokeilla, sillä noita kantteja oli jemmassa vielä aika monta pätkää, enkä usko niitä enää käyttäväni kuorivaippoihinkaan. Näitä olikin hauska tehdä, sillä inhoan PULin ompelua nurjalta puolelta ja nyt sellaista työvaihetta ei ollut ollenkaan. Täyttöaukkokin on tehty helpoimmalla mahdollisella tavalla.

Nuorimmainen on myös ollut viime aikoina kovin kuolaavainen. Paitaa on pitänyt kesken päivän vaihtaa vain siksi, ettei lapsen tarvitsisi olla ihan märissä vaatteissa. Yritin kehitellä jonkinlaista kuolasuojusta, joka estäisi vaatteita kastumasta... Tein tuossa joulukuulla tilauksen Kestovaippakauppaan, enkä voinut vastustaa alekorissa olevaa Snoopykuvioista puuvilla-PULia. Ei tullut sitten tehtyä siitä joululahjoiksi ruokalappuja, niin kuin olin ehkä suunnitellut. Nyt ompelin siitä sekä joustofroteesta liivimäisen suojavaatteen - kaavana on Käsityövakka-kirjasta löytynyt vauvakokoinen liivihameen kaava, jota muuntelin vähän. Yksiväriselle puolelle piti aplikoida tietysti yksi Ressu - kokeilin samalla ensimmäistä kertaa kaksipuolista tukikangasta jota vastikään tilasin Kangastukusta. Reunat huolittelin nopsaan valmiilla trikoovinokantilla, joka on saatua.

Söpönenhän tuosta tuli, mutta yhden päivän koekäytön jälkeen totesin, ettei ihan palvele tarkoitustaan. Joustamaton liivi on hankalan tuntuinen ryömivällä lapsella, jota lisäksi nostellaan yhtenään. Sitäpaitsi kaula-aukko ei ole tarpeeksi tiivis, vaan kuolaa valuu siitä paidallekin kuitenkin ja puuvillainen kantti reunassa tuntuu märältä. Että vähän susi tuli, mutta kaipa tätä sentään voi ruokaessuna käyttää. Ja olihan se hauska tehdä...

Eilen illalla välähti, että niissä entisaikaisissa vauvojen pitsikauluksissa taitaa sittenkin olla ideaa, ja ex tempore surautin tilkuista fleecellä vuoratun joustofroteekauluksen. Kaula-aukon reunassa on fleecekaitale, joka jatkuu myös solmimisnauhoiksi. Tämän aamun perusteella sanoisin että toimii jo huomattavasti paremmin tämä yritelmä!