tiistai 5. huhtikuuta 2011

Alku ja juuri

Meillä vieraili pari viikkoa sitten vatsatauti, ja vaikka itse en pahemmin sairastunutkaan, vaikutti tauti omaankin ruokahaluuni. Kaikki hiivalla leivottu leipä tuntui muutaman päivän ajan vastenmieliseltä ja ainoa leipä mitä teki mieli oli juureen leivottu ruisleipä. Vaikka sitä aina jostain saakin ostettua, on se valmiina aika kallista. Siitä kai se ajatus sitten lähti että josko sitä vihdoin koettaisi tehdä itse. Pitkään ajattelin, että se kuuluu niihin hommiin mihin perehdyn sitten joskus... No nyt se joskus onkin koittanut.

Vähän kun vain googletin niin heti törmäsin jokseenkin selkokieliseen ohjeeseen. Päätin kokeilla ja uhrata yhden puolikkaan suosikkiruisleipääni juuren alulle saamiseksi.


Juurivelli vietti kaksi vuorokautta muurin päällä, sitten se oli alkanut kuplia.



Innoissani sekoitin taikinan loppuun. Ohjeen mukaisilla ainemäärillä tehtynä siitä tuli aika tiukkaa tavaraa, ja mielessä välähti, että jos aion jatkaa leiväntekoharrastustani laajemminkin, taidan toivoa ensi jouluksi pukilta jonkun masiinan taikinan veivaamiseen...

Valmis taikina vietti yhden vuorokauden muurin päällä, ja kohosi siinä ajassa jonkun verran. Ei kaksinkertaiseksi kuitenkaan, ja olisin odotellut vielä kauemmin, ellei siitä olisi alkanut leijailla jo aika tymäkkä haju. Pelkäsin koko hoidon pilaantuvan, ja katsoin parhaimmaksi leipoa sen pois. Se tapahtui eilen illalla, ja jätin leivät vielä yöksi kohoamaan. Mitä ne eivät tehneet. Paistoin ne kuitenkin tänä aamuna.

Neljä isoa reikäleipää siitä tuli. Neljä likilaskuista leipää, jotka ovat sen verran kovia ja ohuita että niiden halkaiseminen on tarkkuutta vaativaa puuhaa...


Mutta pääasia: hyvältä maistuu! Vähän kuin hapankorpulta mutta paremmalta. Ei tämä kiireisiin aamuihin sovi mutta terassilla kaikessa rauhassa nutusteltuna on tunnelmallista purtavaa. Omatekemää, luomua, slow foodia. Ja pakastimessa on 100 grammaa juurta odottamassa. Vähemmän jauhoja taikinaan seuraavalla kerralla?

Käsityörintamalta sen verran, että löysin aikoinaan Aavalle kutomani hahtuvahousut. Lahkeensuuresoreiden puute oli silloin estänyt näiden käyttöönoton. Nyt olin niin kätevä emäntä että sain kuin sainkin resorit aikaiseksi. Yksi säie haurasta hahtuvaa ja kaverina ohut luomumerinolanka. Silmukkamäärän kanssa olikin sitten vähän säätämistä - ensimmäisen lahkeen tein ja purin ensin kahdesti ennen kuin kolmannella siitä tuli tarpeeksi väljä.


Isot nämä vielä vähän on mutta yövaipan päälle jo kelpaavat.

7 kommenttia:

kewa kirjoitti...

Vau, ihanan-näköinen leipää!

Helmi kirjoitti...

Heii, hienoa! Se saa tosiaan haista hyvinkin tymäkältä, eikä ohjeita kannata mielestäni juuri seurailla. Ainoahan on sopiva suolan määrä, mutta jauhojen kanssa suosittelen käden tuntumaa. Se saa jäähä aikas pehmeäksi. Suosittelisin myös rukiinjyvien tai ruisrouheen keittelyä pohjaksi, johon juuri sitte vatkataan ja tämä soosi jätetään happanemaan yöksi. Seuraavana päivänä jauhojen alustus, kohotus 4-5 h ja valmiita leipiä vielä tunti pari.

Anna kirjoitti...

Mä kokeilin viikonloppunna leipoa vaaleaa leipää juurella. Lopputulos oli jotakuinkin samanlainen kuin sulla, mutta luultavasti johtuen taikinan löysyydestä. Mutta toinen, tai ainakin kolmas kerta toivottavasti toden sanoo...

AnniP kirjoitti...

Onnea! Homma helpottuu kun juuri happanee, ja jauhoja kannattaa lisätä varovasti. Mulla on taipumusta liian käydään taikinaan joka taas limppuina leviää kuin elanto kohotessaan...

*marjuska* kirjoitti...

Oi, itse hapatettua ruisleipää. Nam.
Pitkään aikaan en olekaan tehnyt. Mulla on oikein puinen pieni juurisaavi, isovanhemmilta saatu ja sain myös mummoltani kädestä pitäen ohjeistuksen leivän tekoon. Niin ja tietysti sen juuren joka on jo ties kuinka vanha. Tuolla se pakastimessa odottaa leipomisinnostusta.
Pitäisköhän lämmittää tuo leivinuuni ja pyöräytttää ruisleivät...

Ida kirjoitti...

Mukavan näköisiä ompeluksia :) Kommentin tarkoitus oli kuitenkin kysyä, että miten sait leivän kohoamaan? Itse kun kokeilin useamman kerran pari vuotta sitten, niin leipä ei kohonnut ja oli valmiina sellaista todella tujua ja mössöistä. Jos osaat vastata :)

Pilvi kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Ida: tujua ja mössöistä siitä tulikin - sen lisäksi että on sitkeää. ;) Eli eivät kohonneet leivät minullakaan. Taikina kohosi vähän siinä alussa. Toivottavasti ensi kerralla menee jo paremmin... en haluaisi lisätä hiivaa. :/