Sinikettu ja perusompelukset

Villapadassa aiemmin talvella vilahtanut mainio kypärämyssy innosti minua lainaamaan kirjastosta Pienten pukimet -neulekirjan. En sitten kuitenkaan tarttunut samaiseen kypärämyssyohjeeseen, vaan toiseen, kettumaiseen lakkimalliin. Lakki oli tehty erikoisella tavalla neljästä eri osasta ja lisäksi oli vielä virkkailtu reunaa, ja hämmästelin itsekseni, eikö moista päähinettä yhtään yksinkertaisemmin saisi aikaan. Haastehaaste - oli ihan pakko kokeilla!

Ja valmistakin tuli, reilusti sooloillen. Ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, lisäyksillä ja kavennuksilla neuloin lakin keskiosan ja sivukappaleet - erona vain se että neuloin kaikki kerralla yhteen. Yläkulmien "saumat" on saatu aikaan kaventamalla samoin kuin sukan kantapäässä. Kasvoja reunustavat virkatut kerrokset korvasin resorilla, samoin kuin ohjeessa olleen huivin, joka olisi tullut kiinni lakin alareunaan. Resori jatkuu nyt nauhana leuan alla ja siinä on päässä kolme napinläpeä. Alemmassa kuvassa näkyy miten neuloin alareunan resorin niskasta leveämmäksi lyhennetyin kerroksin.

Lankana on ohut alpakkalanka, jonka olen ostanut kirpparilta jonkun lankapussin mukana. Väri on todellisuudessa ihan kaunis siniharmahtava, ehkä vähän vedenvihreään päin taittuva. Puikot kokoa 2,5. Pehmoinen myssy tuli; tätä voisi pitää ilman mitäänkin, mutta on sen verran väljä ja sitäpaitsi otsalta avoin että alusmyssy on paikallaan.

Sinikettuhan se, ihan selvästi. Myssyn nimi oli muuten kirjassa Annikka, ja pakko on myöntää että malli on hivenen tyttömäinen. Jospa tuo nyt kuitenkin välttäisi pojallakin päänlämmitysvirassaan.

Edit. Nyt kun myssy on ollut jonkun kerran käytössä, voi todeta sen olevan liian leveä malliltaan. :( Eli vinkiksi jos joku tällaista aikoo tehdä niin keskikappaleen silmukkamäärää kestää vähentää ehkäpä 5-10 silmukkaa. Vastaavasti tekisin myssyn otsalta pitemmäksi, eli sivukappaleisiin jos tekee enemmän lisäyksiä niin voi sitten myös tuota otsaa jatkaa pidemmälle eteen päin.

***

Pari perusvaatettakin olen ommellut, ja edelleen niillä ruskeilla langoilla. Vaikka tässä taannoin uhosin, etten enää tee yhtään paitaa entisellä imetyspaitakaavallani, niin tein nyt sitten kuitenkin vielä yhden. Vähemmän joustavasta trikoosta tällä kertaa, jotta pysyisi luukut repsottamati paikoillaan. Ruskeaa pallosinglepalaa olen marinoinut huolellisesti kaapin perukoilla varmaan melkein yhtä kauan kuin tuota kuosia on ollut saatavilla.

Sain taas koko palan kulutettua jokseenkin tarkkaan. Hihoista tuli niin pitkät kuin tuli ja niihin sekä helmaan sain vielä kaksinkertaiset kaitaleet jatkeeksi.

Piti ottamani käyttökuva paidasta, mutta en ehtinyt ennen kuin se jo sotkeentui kakkaan ja joutui pyykkiin. Sen kuitenkin ehdin paitaa pitäessä todeta, että tähänkin täytyy yläetukappaleen alareunaan lisätä framilonia - muuten törröttää. Olen juuri nyt jokseenkin tympääntynyt imetyspaitojen tehtailuun - ja tähän nimenomaiseen malliin varsinkin. Aina näissä on jotain pielessä. Seuraavaksi kokeilen jotain muunlaista mallia - tai sitten ostan itselleni valmiin paidan.

Ja tympimisestä puheenollen, ärsyttää kankaat joiden puolet ovat keskenään eri väriset. Olen tarkka siitä että langat ovat oikean väriset, mutta miten tässäkin nyt valitset värin kun on ruskeaa ja vaaleanharmaata puolta, pöh.

Vanha kunnon luomuribbi ei sentään petä. Ihanasta syvänruskeasta sain vielä Otsolle potkuhousut ja nyt tämä ihanuus onkin aika lopussa. Maaemolta kun ei näytä enää enempää saavan. Laitoin tällä kertaa vyötärölle kuminauhan, koska omistamani ruskea resori on erisävyistä, eikä tämä täyspuuvillainen neulos itsessään ole tarpeeksi joustavaa. (Kaavasta nyt käytössä koko 80 mutta lahkeet lyhennettyinä.)

Mittanauha on muuten ihan paras hypistelylelu. En vain ihan luota sen imeskeltävyyteen, ja olenkin siksi miettinyt, millaisen mittanauhan korvikkeen voisin pojalle askarrella...