Mekkokuveja

Ohjelmassa seuraa juhlaeleganssia a la Pilvi eli lupailtuja kokonaiskuvia valmistuneesta mekosta. Tai mekkohan se EI ole, vaan hame ja toppi oikeasti. Asun kaava on Modasta numero *jotain*, enkä pitkällisestä pähkäilystä huolimatta osannut muuntaa mallia yhtenäiseksi mekoksi, vaikka sellaisen olisin halunnut. Nyt jos tekisin toisen puvun heti perään niin onnistuisi varmaan mekkomuotoisenakin, jonnin verran kaavaan tutustuneena.

Puku on siis ohutta puuvilla, jonka ostin varta vasten Eurokankaasta. Yläosa on vuoritettu samalla kankaalla, mutta sen ohuuden vuoksi vahvistin päällimmäiset kappaleet vielä liimattavalla tukikankaalla. Hameeseen puolestaan laitoin vuoriksi polyester(?)satiinia, joka löytyi omista jemmoista. Kangas oli saatu, jonkinlaisena verhona ilmeisesti palvellut, eli vähän kierrätysjuttua tähänkin mukaan.

Kuvia. Edestä:



Hame on ihanan runsas, kun laskoksia on reilusti ja alla oleva satiinivuori vielä vähän kuin pöyhistää helmaa lisää.
(Sää oli kovin tuulinen ja allekirjoittaneen kampauksen on puhuri pilannut heti alkuunsa. Morsiamen tukka oli onneksi tanakammin tärkätty. )






Vähän sivummalta näkymä:

Toppi on siis takaa aukeava, ja siinä kiinnityksenä ne aiemmin vilauttamani nepparit. Niskalenkki on kiinteä eli sen pujotin vain pään yli. Hameessa on erillinen vyötärökaitale, joka jää topin alareunan alle - ja jonka olisin siellä suonut pysyvänkin. Valitettavasti kuitenkin varsinkin istuessa toppi tuppasi nousemaan hameen päältä pois niin että ylös noustessa sai aina korjailla ainakin selkäpuolta. En siis voi erityisemmin suositella tällaista kaksiosaista viristystä.

Tuossa sivukuvassa näkyy hameen sivusaumaan ommeltu vetoketju, joka ei ollut mikään piilovetoketju vaan ihan tavallinen, vanhasta vaatteesta irti ratkottu. Näkyyhän se tuosta tiirailemalla, mutta haitanneeko lie mitään. Kuvassa näkyy myös se, että yläosan rypytykset jäivät paikoin vähän törröttäviksi tuosta rinnan alta - olisi pitänyt tietysti päällä sovittaen asetella kaikki kohdilleen ennen ompelua vaan sitähän en tehnyt. Sovitusnukke olisi kova sana näissä tällaisissa ompeluksissa. Tällä kertaa onneksi kuviollinen ja tumma kangas antoi paljon anteeksi.

Näkymä takaa - nyt on lettikin saatu taas kuriin.


















En ehtinyt tähän tehdä mitään hihatinta tai huivia kaveriksi vaikka sellaistakin haaveilin, joten hätäpäissäni nappasin Prismasta mukaani pellavaisen huivin harteille kiedottavaksi. Huivi olikin nappilöytö, tykkäsin tosi paljon. Väri ei näistä kuvista valitettavasti välity - se on oikeasti ihanan intensiivinen petrooli eikä noin turkoosi kuin miltä ainakin tällä meidän näytöllä näyttää.




Kyllähän näillä vaatteilla kelpaisi juhlia vielä vaikka jotain muutakin!