Manttelinperijä

Mulla on pitkään ollut pula kivoista olohousuista. Ei kotonakaan jaksais aina olla jossain hirveissä synkeissä ysäri-collareissa, vaikka ne niin havillisia onkin...

Ostin jo yhdet velourhousut huutiksesta, mutta pah, ne olikin liian pienet. Annoin ne siskolle ja päätin että teen ite, niin saan sopivat. Sopivan kaavan löytäminen tuotti vähän päänvaivaa, mutta sitten hoksasin, että mullahan on yhdet oikein kivat unihousut olemassa. Että käytänpä sitä samaa kaavaa.

Sitten mietin, että mitä oikein raaskin tilata kankaaksi. Velour on ihanaa, mutta kallista, varsinkin jos haluaa vielä luomulaatuista. Harkitsin erilaisia bambulaatujakin... mutta sitten yhtäkkiä tuli mieleen vanha velourinen aamutakki, joka on odotellut sopivaa käyttötarkoitusta. En muistanut kuvata sitä ennen kuin pistin sen lihoiksi, harmi. Mutta kyseessä oli siis pitkä punainen aamutakki, jossa oli vyö ja valkoiset reunukset, ja joka oli hyvää kotimaista tekoa 70-luvulta. Takki kuului alunperin mummulleni, joka sai sen 50-vuotislahjaksi, ja sittemmin äitini vielä piti sitä joskus 90-luvulla. Äiti nimitti sitä mantteliksi. Minä takavarikoin manttelin itselleni kai pari vuotta sitten, kun törmäsin siihen varastossa ja ihana paksu velour materiaalina houkutti. Ei siitä tätä ennen tullut mitään tehtyä kuitenkaan, kai siksi etten raaskinut leikata niin isoa kangasta kovin pieniin vaatteisiin...

Nyt vähän jännitti, miten saan takista riittämään omiin isoihin housuihini. Ratkoin kaikki saumat ja kanttaukset auki, jotta sain kaiken mahdollisen kankaan talteen. Takin etukappaleista riittikin housujen takakappaleisiin... selästä sain yhden etulahkeen... toinen etulahje pitikin sitten koota hihoista ja jämäpaloista.

Ja sitten huomasin, ettei vanha velour ihan virheetöntä enää ollutkaan. Paloista koottuun etulahkeeseen oli osunut pikku reikä - ja vielä toinenkin. Mietin ensin että yritänkö parsia ne huomaamattomasti, mutta siitä huomaamattomasta parsimisesta mulla ei ole kovin hyviä kokemuksia. Päätin, että kun yksi lahje kerran on jo palapeliä, niin voivathan nämä muutenkin sitten olla hauskat housut. Aplikaatiota kehiin. Niitä samoja helppoja sydämiä kuin Aavan liivihameessa. Laiska ei jaksanut piirrellä uutta mallia...

Kuvassa näkyy myös, miten yhdistin lahkeen palat. Palojen näkyvään yhdistelyyn mua inspiroi ainakin Romulus sekä yksi tehdastekoinen lastenvaate mikä meillä on. Siksakilla ompelin ensin alemman palan reunan kiinni ylempään, ja sitten tuohon ylempään rullapäärme. En muuten taida enää toiste tehdä velouriin rullapäärmettä. Tuossa kuvassahan se näyttää vielä hyvältä, koska kuva on heti ompelun jälkeen otettu, mutta nyttemmin tiedän, että pesun jälkeen tuo rullareuna rullaantuu sisäänpäin. Opin tai tajusin tässä nyt sitten senkin, että velourissa on tavallaan nurja puoli päällä. Ja neuloksethan (sellaiset missä on oikea ja nurja puoli) vaakasuoraan leikattuina rullaantuvat oikealle päin. Ja pystysuoraan leikattuina nurjalle päin.

Lahkeessa on kolme noita yhdyssaumoja. Kuva on pimeä koska salaman kanssa ottamalla saumat eivät juuri näkyneet.

Kapean palan kohdalla näkyvä raita on painauma, joka on velouriin jäänyt siitä että tuolla kohtaa oli hihansuussa valkoinen kanttaus, jonka purin pois. Luulin että se lähtisi pesussa pois, mutta ei ainakaan heti ensimmäisessä lähtenyt. Hihansuukaistaleen käyttö tuossa oli ehkä vähän virhe, sillä pesun jälkeen huomasin painauman kohdalle ilmestyneen myös pari uutta, pikku reikää. Tämä on näitä vintagen hyviä puolia... lisää sydämiä? (Hankalampi aplikoida nyt kun housut on jo koossa. :/ )

Rekrytoin esikoisen ottamaan tänään housuista pari action-kuvaa:

Kuvat on otettu sinisävyisinä, koska punainen muuten aina alkaa loistaa kuvissa, ainakin meidän kameralla. Jos nuo housut näyttävät läikikkäiltä, se taas johtuu siitä, että ne suoraan pesun jälkeen ovat nimenomaan sitä. Velour menee kasaan kun kuivattaa narulla. Kyllä ne onneksi käytössä sitten pörhistyy taas ihaniksi. Eipähän tule kiusausta pestä turhaa pyykkiä, kun käyttää velourisia vaatteita. ;)

Niin, en tainnut vielä mainita, että vyötärölle ja lahkeensuihin pujotin ihan kuminauhaa. Halusin tarpeeksi pitkät lahkeet, mutta en halunnut että ne menevät kantapään alle. On tuo ehkä vähän hassun näköistä - jos nyt tekisin toiset niin tekisin suorat lahkeet.

Etupuolen kuvassa näyttää että reiden takana on jotain ihme pussitusta ja eteen ylhäälle taas jää ihmeen paljon poimuja. Nämä on oikein kivat housut jo näinkin, mutta ehkä tuossa kaavassa on vähän muokkaamisenkin varaa.