torstai 22. tammikuuta 2009

Ihan kone

Viime aikoina mun vanha ompelukoneeni on pitänyt tosi pahaa ääntä. Ja mulla on ollut paha mieli sen vuoksi, kun olen huoleksinut, että milloin se leikkaa kokonaan kiinni niin etten pysty ollenkaan ompelemaan. Muistelin, että samanlaista ääntä se piti viimeksi kesällä 2006, vähän ennen kuin Aava syntyi. Silloin mun piti lopulta viedä se Ouluun huoltoon, ja se keikka venyi hakuongelmien vuoksi monien viikkojen mittaiseksi... Tosi harmillista silloin ja harmillinen oli ajatus siitäkin, että mun pitäis nyt joko viedä kone taas sinne samaan huoltoon tai sitten etsiä joku muu huoltomies lähempää. Ja maksaa siitä lystistä ties mitä.

Mies sanoi, kun kuuli koneen äänen, että se on kuiva. Tuossa yhtenä päivänä, kun mulla oli muutenkin tehokas olo, päätin että hemmetti - otanpa ja katson mitä kone-riepu on syönyt. Aikaisemmin olin jo kokeillut öljytä siitä kaikki ne kohdat joihin pääsin luukuista käsiksi. Kun se ei riittänyt, tartuin ruuvimeisseliin.
















En ollut ennen avannut sitä tuosta päältä. Aika hieno vekotin sisältä, tuollaisia metalliosia peräkkäin toinen toisensa jälkeen. Niin kovin nerokasta, että noiden ansiosta se ompelee monenlaisia hienoja ja tarpeellisia tikkejä. Paitsi että nythän se enimmäkseen rouskutti ja nakutti, riepu.

Pyörittelin käsipyörästä ja tiputtelin öljyä jokaiseen liikkuvaan niveleen jonka siellä sisällä näin... (Oikeasti tämä on varmaan sellainen perus huoltoon kuuluva juttu, joka pitäsi itsestäänselvästi suorittaa silloin tällöin, mutta kun mulla ei ole tuon koneen ohjekirjaa tai mitään, niin kaikki 'käyttöohjeet' on pitänyt itse hoksata ja keksiä.)

Ja nyt se kehrää taas kuin kissa! :D Kylläpä tuli kaikkivoipa olo. Säästin varmaan ainakin viisikymppiä. Pitäisköhän suunnata kangasostoksille?


Pieni apulainen auttoi kannen sulkemisessa. :)
















Että sellainen peli mulla tuolla ompeluhuoneessa asustaa. Merkkiä Royal, iästä ei tietoa mutta olisiko 70-luvulta? Ostin tämän itse muistaakseni vuonna 2002, kun mun entisestä, 50-lukulaisesta Singeristä hajosi poljin. Eipä mulla paljon pahaa sanottavaa tästä Royalistani ole, tosi luotettava se on ollut, ja ommellut olen sillä _paljon_. Ensimmäiset vuodet ompelin sillä enimmäkseen tilkkutöitä, ja niihin upposi kyllä pisto jos toinenkin. Mutta hienosti olen sillä sitten tehnyt meidän lukuisat vaipattimet, ja vaatteitakin, ennen kuin viime keväänä vasta hommasin saumurin avuksi. Napinläpeä se ei osaa itse automaattisesti tehdä, ainoa miinus.

Ja taas hyrisee kuin uusi. Ihan kone se on.

1 kommentti:

Ouppa kirjoitti...

Minäkin näppäränä tyttönä olen monen monta kertaa avannut koneen itse, puhdistanut ja rasvaillut. Ukkelin kanssa yhdessä ollaan myös huollettu ja yritetty tehdäkin koneelle jotain. Mutta mutta, huoltosetä oli ihan vakavasti sitä mieltä että ei olisi pitänyt sorkkia. (Tähän tulis nyt se silmiä pullisteleva hymiö.) Minä olen kyllä sitä mieltä että omaa konettani saan sorkkia ja rassata just niin paljon kun tykkään ja huoltosetä on sitä varten että se sitten jatkaa jos mun taidot loppuu kesken. Ja siitähän minä sille maksan että se osaa tehä semmosta mitä minä en. Se oli siis oikeesti ihan närkästyny kun olin ite menny sorkkimaan. Jatkan kyllä tästä lähtienkin sorkkimista, mutta maksullinen huolto saattaa tapahtua jossain muualla.