Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää

Minä tykkään juuri nyt pakkasesta, sillä sain siitä hyvän (teko-?)syyn ideoida nuorimmaiselle uuden pyjaman. Syy on kyllä ihan kohtuu painava, sillä ainakin eilen illalla meillä oli täällä talossa, ja varsinkin makuuhuoneessa, viileää, ja koska Aava nukkuu luultavasti 80% uniajastaan ilman peittoa, on vaatetuksen syytä olla lämpöinen. Olishan niitä vaatteita toki löytynyt... mutta eihän lasta voi laittaa nukkumaan collegepuvussa tai vastaavassa, eihän? Unipuvun täytyy näyttää ja tuntua unipuvulta tietysti. Eilen illalla siis kun tätä problematiikkaa päässäni pyörittelin, niin tulin siihen tulokseen, että voisin tehdä Aavalle joustofroteisen pyjaman. Olis pehmeä mutta lämpimämpi kuin trikoiset.

Ei siinä ihan niin sitten käynyt. Mutta hei! Hehkutan nyt tässä välissä sitä, että sain pitkästä aikaa jotain yhdessä päivässä valmiiksi! :D Ja siis jotain muuta kuin nenäliinan...Tytöt jaksoi tänään leikkiä niin kivasti keskenään, että pystyin muitten hommieni välissä käydä aina vähän kerrallaan ompeluhuoneessa puuhastelemassa.

Eniten aikaa meni siihen kun valikoin kankaita ja yritin päättää, millainen yhdistelmä olisi kivoin. Monta kivaa ajatusta kaatui siihen että kangas ei riittänyt tai sopivaa resoria ei ollut. Joustofroteetkin siinä sitten karsiutui..

Lopulta iskin kiinni kissakuvioiseen raitainterlockiin, joka tosin ei ole niin hirmuisen paksua, mutta muuten unipukuun erittäin sopivaa, ja joka tapauksessa paksumpaa kuin single, mitä monet Aavan olemassaolevat yöpuvut on. Kissaraita oli heräteostos huutiksesta Aavan vaippa-aikana, ja tein siitä silloin peräti yhden vaipan... Viime talvena tein siitä vielä vuorin Linnean lakkiin. Jäljelläoleva pala riitti nyt juuri lahkeisiin, hihoihin ja pääntiekaitaleeseen. Miehustaan piti etsiä jotain muuta... ja silloin muistin omenanvihreän luomucollegen, jota joskus tilasin Maaemolta. Tuo college on paksua ja nurjalta puolelta harjattua ja en ole tähän mennessä keksinyt sitäkään muuhun käyttää kuin yhteen vaippaan. Mutta siitä sain nyt tähän unipukuun sitä kaivattua lämpöominausuutta.

(Kuka näitä mun kauttarantainjorinoita jaksaa lukea? Ei kukaan, en itsekään varmaan enää ikinä.)

Kuvia kehiin! Koko puku:















Housut tein samalla kaavalla kuin mm. ne aiemmat velourhousut. Koko siis 90. Paidan kaavana käytin SK 6-7/2008 :ssä olevaa taskupaidan kaavaa koko 98, kun sellainen sattui olemaan valmiiksi piirrettynä. Muunnellen tietysti.

Lähikuva pääntiestä ja edustan pikku aplikaatioista:



















Kissatrikoo meni niin justiin, ettei yhtään kunnon isompaa palaa jäänyt, josta olisin saanut esim. taskua, sydäntä tai muuta kivaa yksivärisen edustan somisteeksi. Ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin tuollainen vähän jo eilinen pikkuneliöaplikaatio. Tykkään siitä kuitenkin, koska se onnistui siististi. Trikoon taakse silitin tukikangasta, collegeen en koska se oli niin paksua ja tukevaa muutenkin. Siksakilla vaan leikattujen reunojen päältä suoraan.

Näitä oli kiva tehdä. Rullapäärmeitä. :)















Lahkeensuiden rypytysjuttu tuli aika ex tempore. Mutta hyvä että tuli, sillä se oli ihan huippuhauska tehdä. Ompelin ensin lahkeiden ulkosaumat, sitten tein rullapäärmeen minkä jälkeen ompelin ihan kapeaa ja pehmeää kuminauhaa nurjalle vähän matkan päähän reunasta. Lopuksi lahkeiden sisäsaumat kiinni. Se kuminauha oli kyllä tosi ihanaa, en ollutkaan ennen sitä käyttänyt. Just omiaan tuollaisiin. :) Ostin sitä kai joskus meidän lähikaupasta, enkä edes tiennyt että se on niin pehmeää.

Niin että sellainen. Nyt tämä selostus loppuu kuin seinään. XD Koitan saada lähiaikoina Aavan kuvattua pukunsa sisässä.

Edit. Käyttökuvia. Sopivaltahan tuo näyttää. Mutta mahtuu varmaan vielä aika pitkään. :)