Simppeliä trikoosta

Nopea pikku postaus tähän väliin.

Toissapäivänä kokeilin uudesta Käsityölehdestä myös lasten trikoiden kaavaa. Totesin mallin kapeaksi, hyvin kapeaksi, sillä tein 105-senttiselle tytölleni trikoot kokoa 116, ja nämä ovat piukat kuin sukkahousut. (No meillä on isopyllyisiä lapsia muttei muuten sen paksumpia... ) Lahkeita sitten riittääkin, mutta se ei nyt niin haittaa. Tein nuo aikuisten trikoista, jotka löysin joskus kierrätyskeskuksesta. Hyvää puuvillaelastaania on, varmasti käytössä mukava matsku (olisin käyttänyt niitä alkuperäisiä itse kalsareina, mutta koko oli vähän liian pieni).

Niin että seuraavat trikoot Linnealle teen joko jostain vielä sinkuvammasta kankaasta, tai sitten piirrän sen seuraavan koon, mikähän se nyt on... 122? ja lyhennän lahkeet sopiviksi.

Eilen sitten tekaisin Rositalle ja Samille kietaisupaidat.

Nuo ovat aika pieniä "vauvoja", alle 40 cm pitkiä molemmat, enkä ole tuon kokoisille valmiskaavoja löytänyt. Piirtelin sitten Samin päältä kaavat. Ja Samin valmista paitaa mallasin sitten Rositalle ja tein vähän muutoksia kaavaan. Paidat kiinnittyvät yhdellä tarranauhan palalla.

Nukenvaatteissa on hauskinta se että niihin voi käyttää ihan pieniä jämäpaloja. Ompelu vaan on vähän ärsyttävää piiperrystä. Nämäkin piti tehdä vaan ompelukoneella, ei voinut ajatella tunkevansa saumuriin kaikkia niitä pieniä mutkia ja kaaria. Saumat ovat sisältä sitten sen näköisetkin.
Pitäis kai kaavoittaa seuraavaksi Rositalle potkuhousut. Samin collegehousut olen tehnyt joskus aikaisemmin.

Michelin-housut

Vihdoin sain aikaiseksi viimeistellä itselleni toppahousut. Juuri sopivasti kun kovat pakkasetkin loppuivat... uusia odotellessa. Ja nämä toppahousuthan ovat lojuneet ompeluhuoneen lattialla keskeneräisinä noin kaksi kuukautta tai sinne päin. *nolo* Niinkin paljon oli tekemättä kuin pujottaa nyöri vyötärölle ja päärmätä lahkeensuut. *2 x nolo* Kai mulla oli fiilis että sitä tekemistä olis enempikin, tai että se olis jotain überhankalaa...

Housut on siis tehty kaavalla, joka löytyy Suuri Käsityölehdestä nro 2/99, ja samaisella kaavalla tein itselleni aikoinaan tuulihousut, jotka ovatkin olleet käytössä kaikki syksyt-talvet-keväät nyt noin 8-10 vuoden ajan. :) Mahtuivat jopa raskaanaollessa. Kohtalaisen käyttökelpoinen malli siis, ja nyt sain aikaiseksi tehdä rinnalle paksumman version, niin on pakkasella kätevät pukea kun ei tarvi erillisiä välihousuja. Sanottakoon tässä, että samalla kun tein näitä omiani, niin siinä rinnalla valmistui siskolle joululahjaksi tuulihousut samalla mallilla mutta pienempää kokoa. Mutta niistä mulla ei ole edelleenkään kuvatuksia, joten postailen ne sitten joskus aikanaan.

Nyt kuvia. Yleiskuva housuista:

Päälliskangas on Luhdan jotain laminoitua juttua, jota tilasin joskus Kangastukusta 2-laatuisena. Taisi olla niin että suunnittelin siitä toppavaatetta lapsosille, mutta tekemättä jäi kuitenkin. (Väri on hyvin tummanruskea - en tiedä miten se noista kuvista välittyy...) Kankaan kanssa yhdessä tilasin myös lämpövanua, ja senkin käytin nyt näihin omiin housuihini sitten. Vuorina on yläosassa collegea ja lahkeissa liukasta vuorikangasta. Nämäkin molemmat löytyi omista jemmoista, joskus johonkin muuhun tarkoitukseen tullut hommattua...

Tässä kuvassa näkyy collegevuori.

En tuota mintunvihreää ole osannut mihinkään muuhun käyttää, ja nyt sitten pääsi tässä hyötykäyttöön. Ei minusta näytä edes yhtään pahalta tuon tummanruskean rinnalla. Mies tosin siinä vaiheessa katsoi pitkään, kun leikkelin sitä olohuoneen lattialla ja sanoin että itselleni teen. En nähnyt tarpeelliseksi tarkentaa että vuoriksi tulee vaan, eikä sen näkyvämpään käyttöön... X)

Samassa kuvassa näkynee myös, että housuissa on sivutaskut, tuollaiset perus-vinot. Niissä on sisäpuolella samaa punaista vuorikangasta kuin lahkeissa:

Housujen vyötäröllä on kaksi kuminauhaa kujissaan, ja välissä nyöri. Ostin näihin oranssia nyöriä kun lahkeeseen laitoin oranssista heijastinkankaasta kolmioita, ajattelin että sopii yhteen... Vyötärökaitaleen kanssa sain säätää aikalailla, sillä alunperin siihen piti tulla reikäniitit nyöriä varten. Mulla oli tallessa niitä samoja niittejä, mitä käytin silloin aikoinaan niihin tuulihousuihini. Jotenkin en vaan enää saanut niitä iskettyä kiinni - en tiedä puuttuiko mulla sittenkin jotain osia niistä. Jouduin sitten kehittämään erilaisen systeemin nyöriä varten. Ompelin vyötärökaitaleen keskieteen erillisen pikku pätkän, niin että sen saumakohtiin sain jätettyä aukot nyörille. Mulla tuli tässä joku laskuvirhe, ja siitä keskipätkästä tuli pitempi kuin oli tarkoitus... mutta ihan hyvä tuo vyötärö on kuitenkin. Nyöriä vaan oli hankala pujottaa, sillä kuja oli liian kapea. Ei liian kapea nyörille, mutta jotta sain nyörin pysymään hakaneulassa, jouduin tekemään siihen ensin solmun, ja sille solmulle se kuja oli ahdas. ;) Muutenkin laminoidusta kankaasta tehtyyn kujaan hakaneulalla pujottaminen on vähän mitä on...

Lahkeensuihin ompelin vain päärmeet. Alunperin ajatuksena oli laittaa niihin kiristettävää kuminyöriä, mutta totesin sitten ettei sellaiselle ole oikein mitään tarvetta. Lahkeet ovat pituudeltaan aika justiin, joten eivät suorinakaan varmaan jää kengän alle. Lisäksi housista tuli niin paksut, että jos kiristäisin lahkeensuut, niin... joopa joo. Muutenkin jo näytän näissä housuissa ihan keski-ikäiseltä perhepäivähoitajalta, katsokaa vaikka:

Housut ovat kyllä oikein hyvän tuntuiset ja lämpimät ja siistit, ei siinä mitään. Mutta nyt näitä kuvia katsoessa harmittaa, etten älynnyt vähän "ajanmukaistaa" sitä vanhaa kaavaa: lahkeisiin olisi pieni levennys voinut tehdä terää ja antaa nuorekkaampaa ilmettä. Toinen harmituksen aihe on se, etten älynnyt leikata vuoria ja vanua pienemmäksi kuin päälikangasta. Se olisi vähentänyt tuota michelin-efektiä, mikä noissa nyt näkyy. Joo, oppia ikä kaikki.

Lisää kolttua

Uusimmassa Käsityölehdessä oli mukavia lasten perusvaatteita, ja niistä innostuin ensimmäisenä kokeilemaan - kuinka ollakaan - lyhythihaisen trikoomekon/-tunikan kaavaa. Mulla oli reilun puolen metrin pala joskus Myllymuksuilta tilattua pallotrikoota, jota en ollut aikaisemmin tullut käyttäneeksi mihinkään. Se oli tähän kokeiluun ihan omiaan, ja pituutta riitti Aavalle juuri tarpeeksi.

Kaavaa muokkasin sen verran että jätin etukappaleelle merkityt hiuslaskokset pois kokonaan ja kavensin etukappaleen vastaamaan takakappaleen leveyttä. Helmasta tuli myös hieman lyhyempi kuin kaavassa - minusta juuri sopiva. Tämä on nyt ensin tällainen tunika, ja kesällä voi vielä pitää paitana. :)

En erityisemmin nauttinut kuminauhan pujottamisesta pääntiehen ja hihansuihin, eikä nuo rypytysreunat muutenkaan kestä lähempää tarkastelua. Mutta kaava itsessään on ihan hyvä, joten tätä mallia vois käyttää toistekin.

Harmittaa

Liivimekko on liian pitkä Aavalle. :(

Harmittaa että näin pääsi käymään vaikka muka mittailin yläosan kaavaa tytön päällä ennen kuin leikkelin osia. Mutta liian pitkähän se on nimenomaan tuo yläosa - 5 cm ylempää saisi helmaosa alkaa niin olisi paremman näköinen. Koska etumuksessa on se sydänaplikaatio, niin en voi sitä korjatakaan, ärh. Valitettavasti yläosa on muuten täysin sopivan kokoinen, eli leveyttä ei ole senttiäkään liikaa. Ei auta kuin toivoa että Aava kasvaa seuraavaksi vain pituutta eikä yhtään paksuutta, niin voisi mekko vielä joskus näyttää ihan sopivaltakin. Tai sitten se lähtee Huuto.nettiin sillä evästyksellä, että sopii 100-senttiselle, laihalle lapselle.

Ihan iloisesti tuo nyt kumminkin kotioloissa meni.

Liivihame velourpaloista

Aavalla ei ole ollut oikein yhtään kivaa ja kätevää arkimekkoa, jonka voisi pukea sukkahousujen tai trikoiden päälle kun menee kylään tai jonnekin. Kaikki mekot on olleet vaan kankaisia, jotka rypistyy ulkohaalarin alla. Tai muuten mahdottomia. Jos laittaa sukkisten päälle housut, niin voi käydäkin niin, että kylässä tulee liian kuuma, ja sitten on lapsi tyylikkäästi puolipukeissaan. No näillä pakkasilla ongelma ei ole kaikkein ajankohtaisin, mutta inspiraatio oli.

Kaksi iltaa väkersin tämmöistä.

Velourin jämäpaloista koottu. Resoria reunuksissa. Takaosa on muuten kuten etuosa, mutta tummanruskea ja vihreä väri toisin päin, ja selässä ei ole sydäntä. Helmassa kyllä niin kuin edessäkin.

Yritän saada action-kuvan jossain vaiheessa otettua.

Kaavat piirsin tästä kirjastosta lainatusta kirjasta:

On muuten hyvä ja järkevä teos. Peruskaavat kaikenlaisiin lasten käyttövaatteiden ylä- ja alaosiin, ja niitä pystyy kaikkia yhdistelemään keskenään. Saman koon kaavoissa on siis aina sama ympärysmitta. Nerokasta. :) Esim. tätä mekkoa varten piirsin hihattoman paidan/liivin sekä "neljän kappaleen hameen" kaavat ja yhdistin ne. Ainoa harmituksen aihe on, että tästä kyseisestä kirjasta on kadonnut toinen kaava-arkeista, joten kaikkia mahdollisia kaavoja en pystyisi piirtämään vaikka haluaisinkin. :/ Täytynee etsiä samaa kirjaa muistakin kirjastoista, jos vaikka onnistaisi.

Vaippendaalia...

Kaksi tarrallista, röyhelöllistä sisävaippaa, koot ehkäpä S ja S/M.















Päälliset Taitoon sydäncollegea, sisäpinnat Maaemon omenanvihreää luomupuuvillacollegea.

Kiinteinä imuosina molemmissa käytetyt puuvillaimut: pienemmässä ohuehko mutta leveä flanellinen, isommassa paksumpi mutta kapea, vaipan muotoa mukaileva, collegesta tehty imu.

Pienemmässä vaipassa lisäksi irrallinen lisäimu, jossa toinen puoli samaa luomucollegea kuin sisäpinta, toisella puolella luonnonvalkoinen kierrätysfleece ja välissä 1 krs vohvelikangasta.















Isommassa vaipassa edestä kiinniommeltu läppä, jossa päällä kierrätysfleece ja sen alla 2 x keltainen frotee.















Kummankin vaipan reunat saumuroitu; pienemmässä vaipassa ulkoneviksi ommellut koukkutarrat.

Löpinäosio:
Oli niiin hauskaa tehdä pitkästä aikaa vaippoja! :D Tuli vaan ihan armoton inspis illalla... ja sitten keksin oivan "teko"syyn. Meidän tytöille on keväämmällä tuloillaan ensimmäinen serkku, joten onhan mulla oltava valmiina jokunen pikku vaippendaali lahjomisia silmällä pitäen. (Tässä vaiheessa oli miellyttävää unohtaa kokonaan ne kaksi uutta, vielä kenellekään antamatonta vaippaa, jotka mulla tuolla ompeluhuoneessa pyörivät... no mutta niissähän onkin molemmissa sen verta pikku moitteen sijaa, että parempia on ihan pakko kuitenkin tehdä!)

Siivosin syksymmällä Aavan perua olevan vaippakaapin, ja plokkasin sieltä uusiokäyttöä odottamaan mm. turhanpäiväisiä ja rumia pikku imuja. Ajattelin nyt että pieniin sisävaippoihin niitä voisi hyödyntää näkymättömiin.

Omenanvihreää luomucollegea, jota aiemmin sain vähäsen kulutettua tähän, oli edelleen ihan kamalasti jäljellä. No sitä vaippaan sisäkankaaksi - tukevaa joten imuosan saa hyvin siihen kiinni. Kaveriksi poimin sitten samasta collegekankaiden laatikosta palan Taitoon sydäncollegea, jota sitäkin ostin joskus Aavan vaippoihin. Ei kai tuo ole liian ilmiselvästi tyttömäistä kuosia? Varmaan monen mielestä on. Ei toki. Ja toisekseen, voihan se serkkuvauva tyttö ollakin.

Leikkasin ja ompelin ensimmäisen pikkuvaipan jollain itsemuokatulla kaavalla, johon olin kirjoittanut "Tumpille XS". Aavaa sanottiin ihan alussa Tumpiksi, joten siitä järkeilin että kaava oli vastasyntyneelle sopiva. Ehkä niin, mutta lisättyäni röyhelöt ja leveähkön valmisimun lopputulema vaipasta oli vähän liian leveä, kankea ja muutenkin kumma. Söpö mutta vähän kökön mallinen. Pelastin vähän asiaa laittamalla koukkutarrat ulkonevasti, jolloin sain monta senttiä lisää vyötärönympärystä. Toinen koukkutarra kyllä sojottaa vähän ihme ilmansuuntaan, kuten kuvasta näkyy, mutta sama kai se... Lopullinen koko näyttää enemmänkin olevan S kuin XS.

Koska kiinteä imu oli ohkanen, kokosin tilkuista ja surruutin vaippaan lisäksi lisäimun, jota voi käyttää joko kuivapintainen tai imevä puoli päällä.

Niin hauskaa, että ei voinut jättää siihen yhteen. Halusin tehdä samoista kankaista toisen, kapeamman ja pehmeämmän vaipan. Otin lähtökohdaksi yhdestä vanhasta, huonosta vaipasta irtiratkotun imun, ja etsin kaavan, jonka "sisään" se mallinsa puolesta sopi. Kaava oli Suuri Käsityön vanhempi kaava kokoa M. Leikkasin sillä osat lisäten saumanvarat takapuoleen mutta etupuoleen en (koska kokemuksesta tuo SK:n kaava on edestä turhan leveä). Kumpparit ompelin tähänkin röyhelömäisesti koska röyhelöt nyt vaan on sisävaipassa ihanat ja koska ajattelin että sillä lailla saisin M-kaavasta pikemminkin S:ä lähentelevän vaipan. Aika iso siitä kuitenkin tuli, joskin haarasta kyllä ihanan kapea. Läpän tein tähän sitten, koska kiinteä imu oli sen verran mitätön ettei takuulla riitä yksinään. Tulipa nyt aivan ihana vaippa, sellainen jota olisi heti haluttanut päästä kokeilemaan jollekin päälle. Eikä meillä ole edes isoa vauvanukkea... dääm.

Sydäncollegea jäi vielä yhden vaipan verran, ja voi olla, että mun on pakko ommella se pois kuleksimasta. *viheltelee* Huvittais yhdistää sitä myös vaaleanpunaiseen sisäkankaaseen, tulis aika ihanan imelä varmaan...

Kämmekkäät itsellenikin

Heti kun sain jouluvalmistelut 'pakettiin', aloitin itselleni myös samanlaiset kämmekkäät kuin mitä tein lahjaksi. Tai ei ihan samanlaiset mutta...

Aavan kaapin perukoilta löytyi mummoni neuloma villapipo, joka oli jäänyt vähälle käytölle, koska kuulemma pisteli. Pipo oli kaksinkertaista lankaa, Nallea tai ehkä Woolia, tai sen vahvuista kuitenkin. Päätin purkaa sen ja kokeilla, miten kämmekäsohje muuntuu vähän ohuemmalle langalle. Muuntuihan se. Kun alkuperäisen ohjeen mallikerta menee 4o1n, laitoin näihin 4o2n. Yhteensä 9 silmukkaa enemmän ympäryksessä; peukalonkohtaan laitoin 2 s alkuperäistä enemmän. On mielestäni nätimpikin näin, kun palmikoiden väliin jää vähän enemmän tilaa. Kerrosmäärät mittailin oman kätösen mukaan, ja palmikonkiertoja lisäsin. Ranteessa on neljä kiertoa ja peukalon yläpuolella kolme.

Alemmassa kuvassa väri on oikeampi. Söpöt tuli! :)