Jo tavaksi muodostunut

...kuunvaihteen päivitys tulee tässä. Huhtikuu humauttaa, sen huomasi hyvin tässä kuvia keräillessä. Kuun alkupuolen kuvissa ollaan lumen keskellä ja loppupuolella maailma näyttää jo ihan eriltä. Piha on marraskuisten kaivuiden jäljiltä mustalla mullalla, mutta näköjään senkin kanssa voi elää. Lattiat rapaantuvat, ei se mitään. Voi miten olen iloinnut keväästä! Vähän olen jo päässyt kiviä latomaan, haravoimaan (sen vähän mitä vanhaa nurmea on jäljellä) ja muutaman hassun kuusivauvankin siirsin. Loput istutustyöt ja kylvöpuuhat joutuvat odottamaan kunnes routa enemmän sulaa ja ilmat lämpenevät. Sillä välin olen sisällä hämmästellyt jokseenkin rumaa kukintoa, jonka aralia on kevättalven aikana kasvattanut. En taida antaa kukkia toiste, viherkasvi mikä viherkasvi.

Näköjään useampia pääasioita tässä kuussa. Linnealle talvella kutomani valkean pipon käytin Kool Aidissa siinä toivossa että siitä Otsolle käyttökelpoisen saisin. Alpakkalanka yllätti: siihen ei elintarvikeväri ottanut juuri lainkaan. Normivilla sai puolestaan aika silmiäsärkevän turkoosin sävyn, tuloksena kummallisen meleerattua neulepintaa. Pisteenä iin päälle osittain värjäytynyt tupsu, jossa muistinkin olevan keinokuitua osa... Ehkä pihakäyttöön, ehkä purkuun menee, en tiedä. Villapipojutut tuntuvat juuri nyt ihanan kaukaisilta!.

Otsolle oli pula sopivasta välikausipiposta. Ompelin ensin yhden vihreäksi värjäämästäni tähtifroteen jämäpalasta, mutta liian leveä tuli siitä. En jaksanut pienentää, tein toisen. Samantapainen siili kuin Aavalle aikoinaan, tästä tulikin kiva. Tosin vähän iso tämäkin, mutta eipähän jää sitten heti pieneksi.

Itselläkin pipopula, se krooninen. Tällä kertaa otin ja tilasin oikein varta vasten valittua trikoota ja ihanaa tilasinkin, Royal-Tuotteelta. Onnistuin sitten kuitenkin ompelemaan siitä liian kireän pipon. Tarkoitus oli hyvä, sen piti pysyä napakasti päässä... Vaikeaa! Koska loppupalasta kerkesin jo saksia muuta, en omista edelleenkään uutta, kivaa kevätpäähinettä. Vanhoilla mennään... Merkit ovat sentään uusia ja kivoja, huutiksesta löysin ja näitä on monenlaisia.

Lisää sutta ja sekundaa. Piti tuunaamani tyttöjen vanha teepaita Otsolle. Tämä oli alunperin haalean vaaleanpuneinen, edessä kukkaprintti ja rusetti (joka irronnut ja siitä jäänyt reikä) ja helma ja hihansuut sellaiset tyttömäisen aaltoilevat. Paita kävi jo joskus aiemmin vihreässä värjäyskoneellisessa. Jollakin piti saada se kukkaprintti ja reikä piiloon ja iskin silmäni meduusa-aplikaatioon eräässä Ottobressa. Aplikaatio onnistuikin hyvin - lonkerot oli tosin aika työläät tehdä!  Koska hihoista ja helmasta piti leikata ne aaltoilevat reunat pois, aloin epäillä että paidasta tulee liian lyhyt suhteessa leveyteen. Intoa riitti vielä siinä vaiheessa ja kehittelin raidalliset jatkopalat hihoihin ja helmaan, tyyliin "toinen paita alla". Vasta sitten älysin sovittaa paitaa saajansa päälle ja huomasin, että pääntie on ihan liian avara. Huokaus. Nyt paita odottaa sitä että tekisin vielä sen "toisen paidan" kaula-aukonkin tuohon alle hämäykseksi, saapa nähdä odottaako sitä koko kesän. Mitä tästä opimme? Jos aiot jotain vaatetta tuunata niin sovita sitä ihmeessä ensin että näet mitä kaikkea siinä on tuunattavaa.

Vähän samaan henkeen vielä tämä seuraavakin kierrätysompelus. Itselleni liian pienistä topista ja teepaidasta yhdistelin Linneaa ajatellen singoalla-tyyppisen paidan jollain Ottobren kaavalla, kokona 134.
Pääntien kuminauharypytetty reuna olikin sitten kuitenkin liikaa Linnean kutisevalle hipiälle. Onneksi Aava mieltyi paitaan ja on tätä nyt sitten pitänyt vaikka vähän väljä onkin.

Kuukauden onnistunein käsityö taitaa olla tässä: esikoiselle välikausihousut Rasavilin kankaista, vastaavat kuin Otsolle tein jo syksyllä. Nämä olikin korkea aika toteuttaa, koko on juuri eikä melkein Linnealle. Onneksi seuraava käyttäjä tulee perässä...

 

Ja sangen käyttökelpoisia tuli myös kaikista niistä pikkupöksyistä joita olen kuopukselle viime aikoina ommellut. (Meillä asuu nykyään Iso Poika joka käy oma-aloitteisesti potalla.) Punaraitaisen trikoon jämistä tuli kolmet bokserit samalla mallilla kuin viime kesänäkin mutta kuvaan ne kaikki eivät ikinä ole yhtä aikaa ehtineet. Siniruskeat tilkut muotoutuivat puolestaan tuollaisiksi enempi pikkarimallisiksi, kaava jostain 90-luvun MuotiMuksusta ja kaksi eri kokoa tehtynä kun 116 osoittautui sopivammaksi kuin 104. Pientä mitoitusta tai isopyllyinen lapsi...

 

Loppuun itselle ommeltu tunikanhelttana. Sovituskuva olisi kiva, ehkä sitten kesemmällä.