Helmikuussa

... orkidea kukkii, salaatti kasvaa ja ikkunat näyttävät likaisilta. Kuopus on valittanut tekemisen puutetta joka päivä useampaan kertaan, lieneekö sekin joku vaihe... Palapelit ja muovailuvaha ovat uusia aluevaltauksia, joilla tylsyyttä on vähäksi aikaa saatu karkoitettua. Ja ulkona on riittänyt lauhaa, valoisia iltapäiviä ja lunta, joten sielläkin on sitä aikaa saatu kulumaan.

Ompelullisesti helmikuu alkoi keltaisena. Tai tammikuussa se jo iski, keltavimma, niin että piti tilata Metsolasta pätkä keltaista velouria Otson housuiksi. Tuli perushousut reisitaskuilla ja piti tulla keltaiset resorit ylös sekä alas. Mutta. Keltainen resorini olikin väärää sävyä, ihan selvästi väärää. Taskuun ompelemani (Urban Elkin) hirvimerkki antoi sitten "kuningasidean" mustaharmaista raitaresoreista...

... joista en sitten kuitenkaan tykännyt. Keltainen velour oli muutenkin niin räikeää sävyltään, ja tummat resorit sitä räikeyttä vain korostivat. Paitojakaan ei ollut kuin yksi joka siihen väriyhdistelmänm olisi sopinut, sekin jo kohta pieni. Ratkoin resorit pois, harmitti. Tilalle vyötärölle kapealti vaaleankeltaista resoria (jää onneksi paidan alle piiloon) ja lahkeisiin vain käänteet kuminauhakujiksi. Harmittaa edelleen, ei mennyt kuin Strömsössä. Taidan pestä housuja tummien seassa, jos edes räikeys siitä vähän taittuisi.

Ne resorit eivät sitten kauaa virattomina lojuneet, sillä kotikotona käydessä mukaan lähti jämäpala harmaata collegea, jonka päätin saman tien pistää lihoiksi. Tuli toiset perushousut, paremmat, pidemmät ja yhdisteltävämmät. Etukappaleet on leikattu kolmessa osassa sillä kangas ei olisi yksiosaisiin riittänyt. Kokolapussa oli Snoopy, joten laitoin sitten toisenkin joutilaan Snoopy-merkin samoihin housuihin.

 

Samoilla langoilla toinen harmaa ompelus: tarpeettomasta miesten T-paidasta ompelin itselleni unipaidan. Kukkatrikoon jämäpalasta sain kanttaukset ja hihassa olevan ruman pikku painatuksen peitin nätillä Indiskan merkillä. Tuli ihan lemppari!

Tästä taas ei tullut. Yritin uudelleen Linnealle hiihtopipoa väsätä, väritoiveena valkoinen. Purettua vauvalankaa ja ohutta alpakkaa yhdessä, tuli pehmoinen kyllä mutta malli ei ollutkaan ihan onnistunut. Tämä kuva ei sitä kerro mutta käytössä pipo sojotti pystyssä kuin tontulla. Olisin purkanut ja yrittänyt korjata ellen olisi jo pistellyt tupsua kiinni ihan pohjanmaan kautta. Niin että... huokaus. Mietin vähän tämän värjäämistä; oli meinaan Otsolla ihan hauskan näköinen kun reunan käänsi. Nähtäväksi jää.

Helmikuussa iski myös junasukkainnostus. Kirjaston Käsityölehdestä silmään osui junasukkatarina ja -ohje, teki mieli kokeilla. Aloitin ohuilla puikoilla Nallesta, malli oli hauskaa tehtävää mutta typerältä se alkoi tuntua kun tiedossa ei ollut käyttäjää niin pienille sukille. Päätin kokeilla kaksinkertaisella langalla ja vaihdoin puikkoihin numero 4. Näissä on kahta eri punaisen sävyä moneen kertaan purettua Nallea. Tuli varsin hyvät sukat omaan jalkaani. Paksut kyllä, unisukkina olen pitänyt. Koukuttava malli tehdä, toiset ohuemmat on jo tulossa.

Tämä oli jonkun vapaa-aamun inspiroiva kokeilu: nepparihalkio Pyssellyckan ohjeella. Talvihuhuu-velour on odottanut puseroitumistaan kauan, nyt tuli samalla sekin hoidettua. Kaavana Villi Viikinki 104. Tuli paitaa leikatessa joku ajatushärö, ja unohdin että tähän kaavaan kuuluu pääntiehen kaksinkertaisena ommeltu resori eikä kanttaus. Kanttaamalla pääntiestä olisi sitten tullut liian avara, joten päätin soveltaa ohjetta resorireunakkeelle sopivaksi, vaikka se vähän pinnistelyä aiheuttikin. Halkio olikin muuten helppotekoinen, mutta velour ja resori olivat ehkä turhan paksuja materiaaleja siihen. Singlestä tulisi varmaan siistimpi. Talvihuhuu on kuosina suloisimpia mitä tiedän mutta velourin laatu oli pettymys. Vaalea pohja kuultaa todella pahasti läpi, mikä korostui vielä saumojen ja tikkausten kohdalla.

Tässä kuussa olen aloitellut myös ompeluhuoneeni raivaamista. Tilaa on saatava, sillä Otso muuttaa sinne kesällä. Raivatessa vastaan tuli pussillinen erilaisia, kalalangasta virkattuja pitsineliöitä, joita muistelen virkanneeni esikoisen syntymistä odotellessani. Nyt tuli inspiraatio kehitellä neliöistä jotain, ja aloitin tekemällä kaksi patalappua siskolle tupaantuliaisiksi. Ruskeaa puuvillapöytäliinaa oli Otson haalarin jäljiltä vielä yllin kyllin jäljellä ja kuumuutta eristämään kätkin lappujen sisään kaksi kerrosta vanhaa farkkua.

Kevään lähestyessä on alkanut hiipiä sellainen takkiolo. Itselle haaveilen edelleen uutta kesätakkia, mutta kyllä lapsetkin voisivat jotain tarvita. Niin että mistähän sitä aloittaisi... Sitä mietiskellessä taidan jatkaa ainakin sitä huoneen raivaamista.