Edellisen postauksen paitaompelusten jälkimainingeissa suristelin kasaan jo keväällä leikatun eläinpäidan. Resoriväriä oli hankala päättää, ja lopulta laitoinkin ex tempore harmaaraitaista ribbiä vanhasta huonosta bodysta. Ei ehkä olisi pitänyt sillä kovin palautuvaa ei tuo lurppa ribbi ole. Harkitsen tässä jos ostaisin mustaraitaista resoria ja vaihtaisin sitä tuohon... Paita on vielä reilu, onneksi, joten miettimisaikaa on. On muuten harmikseni vähän "unisen" näköinen paita kaikenkaikkiaan ja räväkämmät resorit voisivat auttaa siihenkin.
Miehelle kaksi uutta paitaa kesää varten, synttärilahjana annettu. Kahta en vaihda ja toinen on tuo kaava jolla teen aina paidat miehelle. Tämä periaate nyt vähän kostautui, sillä ruskearaitainen paita onkin liian pieni johtuen joustamattomasta pikeeneuloksesta. :( Tuli ehkä S-kokoiselle miehelle sopiva, täytynee joskus kokeilla Huutiksessa josko menisi... Valkoinen ribbipaita sen sijaan on hyvä, ja näyttääkin kuulemma ihan kaupasta ostetulta. Eiköhän se ole jokseenkin paras arvosana minkä tältä rintamalta voi saada ;) joten kokonaan ei mennyt metikköön tämä paitalahjus.
Itselle sitten. Fabriinasta löytyi tässä taannoin uusia biopuuvillaisia trikoita ja ihastuin totaalisesti ruskeaan apilakuosiin. Tilasin sitä alunperin unipuvuksi Otsolle, mutta kankaan saavuttua rupesikin haluttamaan sitä ihan omaan käyttöön (ja piponhan tästä jo aiemmin tekaisin). Tunika tuli T-paitakaavasta muokkaamalla. Hyvä vaate käyttöön mutta nyt jo vähän kyllästyttää kuosi joten se siitä ihastuksesta.
Lasten isomummi nukkui pois äitienpäivänä, ja viime lauantaina oli hautajaiset. Edeltävänä tiistaina tajusin, että Linnealla on tasan kaksi kesäkauden takkia joista molemmat punaisia ja ulkoilutyyppisiä. Sain itseeni vauhtia ja vihdoin tuli tehtyä se hienompi takki jota olen aikonut kuukausia. Kangas on viimekesäinen matkamuisto Hämeenkyröstä, pöytäliina(?) Kyröskosken lähetyskirppikseltä. Kermanvärinen vuorisilkki löytyi omista jemmoista, saatu pala muistaakseni. Tämä takki oli kolmen illan juttu ja miellyttävä sellainen. Kaava on Ottobresta 6/2008, koko 128, mutta yksinkertaistin mallia aika lailla ja taskut on omasta päästä. Koska aika oli niin kortilla niin KAM-nepit saivat välttää kiinnitykseksi. Kuvaamatta jäi hautajaispäivänä; tänään pihalla koitin räpsiä mutta vähän epäselviä tuli.
Takkilinjalla jatketaan, sillä kesätakkihan se huppari on, meillä ainakin. Otson viimekesäiset hupparit ovat jääneet pieniksi, tyttöjen vanhat tyttömäiset on jaeltu sukulaisille ja kirpparilta en ole mieleisiä tilalle löytänyt. Oli siis tehtävä itse. Loput murukirahvit uskalsin nyt leikellä - pääseepä kuosi kunnolla näkyville tässä tarkoituksessa. Kaava Ottobresta 4/2010, koko 92, mutta panin muokaten aika rankalla kädellä.
Hupun vuoriksi ei ensin meinannut löytyä mitään sopivaa, kunnes muistin vanhan, petroolinvärisen painijanselkätoppini. Oikein kiva toppi muuten mutta en ole sitä vuosikausiin kuitenkaan pitänyt, joten raaskin nyt uhrata sen hyvään tarkoitukseen. Niskasta unohtui tällä kertaa se tärkeä ripustuslenkki, mutta korjasin tilanteen lopuksi norsunauhan avulla. Villapadastakohan se tällainen lenksuidea on peräisin, sellainen tuntuma ainakin on...
En alunperin uneksinutkaan että nepparit menisivät reunakanttauksista läpi, ja tarkoitus olikin laittaa ne kanttauksen viereen, siis sisäpuolelle. Tätä varten lisäsin paitsi etureunoihin ylimääräistä leveyttä myös koko etukappaleisiin trikoovuorin, jotta sain sinne vuorin ja päällisen väliin piiloon suikaleen tukikangasta. Alkoi sitten kuitenkin siinä neppareita paikoilleen sommitellessa tuntua, että jospa ne kuitenkin yltävät ja ylsiväthän ne! Vähän turhaakin säätöä siis tuli tehtyä mutta ilman muuta parempi näin päin.
Hyvän mallinen huppari tuli, mitä nyt vähän reilu vielä. Jospa menisi sitten ensi kesänäkin? Huppukuvia en taas saanut vaikka olisin halunnut - tämä kaveri se ei sitten yhtään tykkää pitää huppua päässään.
Vanhat Ottobre-hatut ovat edelleen suosiossa, joten tein yhden uuden ettei tarvi tyttöjen tapella siitä ainoasta isommasta - pienemmät kun ovat nyt Otson kaliiberia. Kukkakangas on vanhan essun jämiä. Itseäni alkaa kyllä jo vähän kyllästyttää tämä sinänsä mainio malli, joten huvittaisi kokeilla jotain uutta vaihteeksi...
Ja lopuksi kuva-arvoitus! Otso otti tässä taannoin kuvan viimeisimmästä kangastilauksestani. Arvatkaahan huviksenne mitä tässä on. :)
PS. Pahoitteluni linkkien puuttumisesta. Aina ei vaan jaksa eikä niin ehdikään kaikkea.
1 kommentti:
Oi vau miten kaunis Muru-huppari. Myös Sun oma mekkonen on hieno!!!
Lähetä kommentti