Takki ja pipotusta

Täällä on puuhailtu kevätkamppeiden parissa, kun se kevät nyt lopulta tuli.

Tämän kisupipon leikkasin Otsolle jo talvella, kun unipuvun leikkuusta jäi sopiva pala yli. Ompelu jäi odottamaan ja sitten vähän jo unohtuikin. Onneksi muistin jossakin välissä tämän viimeistellä, niin saatiin käyttöön. Pipo on vuoritettu valkealla trikoolla, joka on peräisin vanhasta huonosta paidasta.

Itseäni on vaivannut krooninen välikausipipopula jo varmaan monta vuotta, ja joka vuosi olen jollain tekeleellä sitä pulaa yrittänyt paikata. Tänä vuonna yritys kanavoitui ommeltujen trikoopipojen suuntaan, ja sain ihmetellä kuinka vaikeaa voikaan yhden pääkappaleen ompelu olla... Ensin syntyi käännettävä pipo resorilla, ilman sitä resoria. Eli tähän piti tulla raidallinen resori reunaan kun jossain sellaisen pipon näin ja kuvittelin hyväksi ideaksi. Ei se sitten kuitenkaan hyvältä näyttänyt minun päässäni, joten jätin resorin pois ja jäljelle jäi pelkkä saumuroitu reuna. Jonkun kerran tätä pidin mutta sitten se reuna venyi liikaa. Kissatrikoo on entisesta lempipaidasta.

Seuraava yritelmä meni ihan kunnolla pieleen ja dumppasin sen tilkkulaatikon uumeniin joten ei siitä sen enempää. Näistä kahdesta sen sijaan tuli jonkinlaisia. Ruskeavalkoinen on kirpparipaitaa ja omaa vanhaa paitaa ja muuten aika hyvä mutta päällistrikoota oli sen verran naftisti ettei siitä riitä kääntymään nurjalle puolelle tarpeeksi leveälti. Niinpä reunaa saa joka kerta pukiessa asetella ettei vuori jää pilkottamaan. Apilatrikoosta leikkasin vielä lopuksi yhden pipon ja sen ompelu sujuikin mallikkaasti mutta olikin iso pala kangasta niin ettei tarvinut erikseen säätää vuorin kanssa.

Esikoisellakin oli huutava pipopula. Kun toiveita kyselin niin värillä ei ollut väliä mutta Charmy Kitty oli kuvatoiveena. En uskaltanut tehdä aplikaatiota ihan tyhjän päälle vaan tein ensin koepipon hylkiöityneestä tähtitrikoosta. Kun koeversio osoittautui sopivaksi, uskalsin leikata toisen saman kokoisen yksivärisestä trikoosta ja väsätä siihen tuon kuvan sitten. Mieluinen tuli ja sopivakin joskin aika pitkä mutta niin kai sen kuuluu ollakin. Tähtipipo nyt jäi jakoperää eli se etsii uutta kotia.

Olen haaveillut puuvillaisesta kesätakista jo monta vuotta, mutta jostain syystä en ole saanut sellaista valmistumaan. Yritystä on jonkin verran ollut, viimeksi vuosi sitten jolloin yritin saada takkia aikaan kukkapuuvillasta ja fleecepeitosta. Yritys kariutui siihen että vuosituhannen vaihteen Modasta piirretty kaava oli ihan valtava teltta vaikka koonkin valitsin alakanttiin. Takki jäi siis kesken.

Tänä keväänä olen kuumeisesti metsästänyt parempaa kaavaa, ja lopulta päädyin piirtämään villaneulosduffeliin tarkoitetut kaavat yhdestä Ottobre Womanin numerosta. Sitten tuli idea: kokeilen kaavoja ensin siihen keskeneräiseen takkiin, ettei taas mene kankaita hukkaan jos malli onkin huono. Niinpä tein ja aika mukavasti sainkin uusilla kaavoillani telttatakkia pienennettyä. Miehustan ja hihat leikkasin uusiksi, mutta pääntien reuna ja huppu jäivät silleen. Eli tämä takki on nyt yhdistelmä kahta eri kaavaa. Sovituskuvat puuttuvat koska kukaan ei niitä ota; pitäisi kai hommata kameralle jalusta...

Kukkakangas Eurokankaan laarista vuosia sitten ostettua, vuorifleece roskista pelastettua peittoa. Vetoketjut löytyivät omista jemmoista, peräisin mistä lie. Taskut on aika hienot, askartelin ne silloin vuosi sitten huolellisesti Modan ohjeilla ja olen kyllä nyt iloinen että ne pääsivät lopulta ihan käyttöön asti. Takki menettelee mutta on siinä paljon parantamisen varaa. Kaavoja aion vähän muokata ja seuraavaan takkiin tulee puuvillavuori koska fleece on ihan turkasen kuuma. Yksityiskohtiakin tulee lisää, kuten kännykkätasku ja tuulipussit hihoihin. Sellaista unelmatakkia odotellessa...

Toinenkin valmis takki - sellainen vähän pienempi - tuolla kyllä odottelee, mutta siitä koitan huomenna saada vielä sovituskuvia. :)