Neulottua. Yhteen uuteen projektiin sopivia puuvillalankoja etsiessä törmäsin kauan sitten neulottuun puseroon, joka oli vailla enää muutaman langanpään päättelyä. Tein tämän Linnealle kaiketi vuonna 2008, mutta se oli ensin liian iso ja sitten ei ollutkaan mieluinen, joten se viimeistely jäi tekemättä. Nyt huomasin, että pusero voisi sopia Aavalle, sekä kooltaan että tyylillisesti, joten otin neulan kauniiseen käteen ja pujottelin ne roikkumaan jääneet päät - kaikki viisi! Pusero on tehty puuvilla(sekoitte)isista purku- ja jämälangoista pyörönä neuloen.
Todellakin, sopiva on, ja Aava ensin hyväksyikin puseron, mutta vähän aikaa pidettyään totesi, että kaulus on liian korkea ja hankaa. Niin että valmiiksi tuli kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta onkin heti korjausta vailla. Hö. Mutta todellakin, pääntieresori on omasta mielestänikin turhan leveä, joten täytyy kai sitten jossain välissä ottaa vielä puikotkin kauniisiin käsiin. Ihme ikuisuustekele tämäkin.
Vaippoja. Sain naapurilta kassillisen kirpparituomion saanutta vaatetta, ja niiden joukossa oli kaksi coolmax-neuloksista paitaa - ilmeisesti jonkinlaisia urheilupaitoja. Hoksasin heti, että niistä saan ilmaista vaippamateriaalia, ja niinpä sitten innostuinkin vaihteeksi vaippaompeluista. Silppusin ensiksi kuninkaansinisen Itellan mainospaidan ja siitä tuli sisäpinnat kahteen AIO:hon. Kaava on sama Suuri Käsityölehden L-kokoinen kuin siinä syksyllä tekemässäni, tarroilla vain tällä kertaa.
Nämä tuli tarpeeseen, sillä Otso on kasvanut joistakin entisistä taskuistaan ulos, ja muutenkin AIO:t miellyttää helppoudellaan tätä nykyä. Näissäkin on pitkät ulosvedettävät imuläpät, jotka on tehty tällä kertaa joutilaista bambuneuloksista.
Itselle. Tekaisin ne edellisessä postauksessa aiotut mustat paidat pois mielenpäältä kukkumasta. Ensin leikkasin Myllymuksuilta ostetusta tencelpalasta hihattoman paidan muokaten kaavaa, joka oli 2000-vuoden jossain Käsityölehdessä. En ole tyytyväinen, tähän tuli liian pieni pääntie joten näyttää miesten paidalta! Kelvannee kuitenkin vaikka lenkkeilyyn tms. kesällä. Ja mustista vaatteistahan ei saa selkeitä kuvia, joten jotakin sinne päin nyt vain.
(Huh, Aavan ottama kuva muistutti taas armotta siitä, että vaikka lastenhoito ja lumityöt kyllä kasvattavat habaa ihan omiksi tarpeiksi, niin allit eivät mihinkään säikähdä. Kevään ohjelmaan voisi sisällyttää vähän ojentajatreeniä, niin olisi sitten kesällä kivempi pitää hihattomia vaatteita...)
Trikoopalasta sai hihattoman jälkeen leikattua juuri sopivasti vielä pitkähihaisenkin paidan. Kaava on raglanhihainen malli, peräisin jostain Ottobresta ja olen sen piirtänyt jo kauan sitten mutten kokeillut kertaakaan. Nyt tuli todettua että hyvä on kaava. Tällä voisin lisääkin tehdä, jotain vähän iloisemman värisiä.
Mustaa tenceliä jäi jäljelle muutamia paloja, ja innostuin niitä käyttämään apuna yhdessä tuunauksessa. Jo vuosia sitten kiikutin kierrätyksestä kotiin pikkukukkaisen trikoomekon, tai mikä tämä nyt onkin. Nätin ja laadukkaan näköisen kankaan vuoksi. Ajattelin että ompelen siitä vaikka paidan itselleni, mutta se profekti on siirtynyt ja siirtynyt...
Nyt tuli mieleen että ehkäpä en leikkaakaan mekkoa paloiksi, vaan muokkaan vain hieman. Ompelin mustasta tencelistä kapeat jatkot hihoihin, leikkasin pääntietä vähän avarammaksi ja kanttasin sen myös mustalla. Helmaa lyhensin vähän ja olkasaumoihin ompelin kapeaa kuminauhaa jotta sain hihanistutuksen nousemaan vähän ylemmäs.
En tiedä tuleeko pidettyä. Onhan tämä parempi kuin alkuperäinen, mutta jotenkin en tunne oloani oikein kotoiseksi tässä. Pöh, tulikohan tehtyä turhaa työtä. Ehkä joskus kuitenkin leikkaan tästä sen perus paidan...
Ja niin, se syy miksi noita mustia paitoja aloin tehdä, oli se edellisen postauksen kukkamekko. Ette saa sovituskuvia edelleenkään, sillä kun sovitin mekkoa mustan hihattoman päälle, totesin, että - hyvänen aika! - sehän onkin liian pieni. Liian kireä puettavaksi toisen paidan päälle. Ja liian avokaulainen pidettäväksi yksinään. Lähtee todellakin huutikseen jahka jaksan naputella. Sellaista mekkotuuria täälläpäin, alkaa tuntua että edelleenkään en ole mekkotyyppiä vaikka muuta ehdin jo välillä kuvitella.
Löytö. Jos tämän postauksen käsityöt eivät erityisemmin sykähdytäkään, niin tämä kierrätyskeskuksen löytöni kyllä sykähdyttää sitäkin enemmän! Tuoli jollaista olen kaivannut elämääni, 15 euroa.
Niin sympaattinen on tämän uusi olohuoneen asukki, että jatkuvasti siihen tungeksii porukkaa...
Itse olen toistaiseksi saanut siinä istahtaa rauhassa, kun olen tehnyt sen aamukuudelta... mutta eiköhän meillä ole edessä vielä monta antoisaa vuotta.
Loppukevennys:
Leivottua. Päätin tässä eräänä päivänä leipoa pullaa, pitkästä pitkästä aikaa. Pullapitkoja en ole tehnyt kuin joskus teininä viimeksi kai. Enkä koskaan ole oppinut letittämään niitä oikein, kuten sain taas todeta. Vaikka onhan se omalla tavallaan ihan kauniskin.
1 kommentti:
Nättejä vaatteita olet tehnyt! Musta tuo kukallinen tuunattu mekko on kiva. Ja neule myös!
Lähetä kommentti