Helmikuun helmiä

Lievää blogilaiskuutta ilmassa. Laitetaan nyt sitten kerralla koko helmikuun tekeleet näytille, ja taitaa osa olla tammikuun puoleltakin. Mennyttä kuukautta on leimannut ilo valosta ja lähestyvästä keväästä. Voimia on aiempaa enemmän, mutta on kyllä kiirettäkin riittänyt, niin että pikkutunneille on useinkin mennyt näiden tekeminen.

Paukkupakkasilla huomasin, ettei Linnealla ole kunnon lämmintä myssyä. Kypärälakki ei enää ekaluokkalaiselle kelpaakaan, joten ei muuta kuin toiveidenmukaista tupsullista korvaläppäpipoa väsäämään. Toppahaalarin väreihin sopivia lankojakin löytyi kaapista: sisäpuoleksi lahjaksi saatua bambuvillaista Luxus Cloudia ja ulkopuoleksi jotain vanhaa, mummolta aikoinaan saatua keinokuitupörrölankaa.

Malli on enimmäkseen omaa sovellusta. Korvaläppiin katsoin vähän ohjetta jostain valmiista myssymallista. Molempia lankoja kului koko kerä; bambuvilla ei ihan riittänytkään joten jatkoksi pistin muita beigenvärisiä villalankasutturoita. Eivät siellä lakin huipulla kuitenkaan tunnu eivätkä kutita... Pinkkiä lankaa riitti siihen tupsuunkin, ja sen Linnea teki melkein kokonaan itse. Vuori ja päällinen on yhdistetty reunasta virkkaamalla.

En ole ihan tyytyväinen myssyn malliin. Voimistelutin kai vähän liian innokkaasti matikkapäätäni kavennuksia laskiessa, ja tuloksena on erittäinkin päänmuotoinen pipo. Vähemmällä pinnistelyllä olisi ehkä saanut aikaan lörpömpää jälkeä, mutta on tämä Linnealle näinkin kelvannut. Linnean mielestä myös tuo yksivärinen pinkki on hyvä, vaikka itse olisin halunnut pipoon vähän jotain kirjoneuletta, vaikka sydämiä.

Tupsuinnostusta oli ilmassa vähän laajemminkin - tässä Aava viimeistelee omaa ensimmäistä tupsuaan. (Ja kyllä, barbatunika on ollut mieleinen ja päällä harva se päivä.)

Lasten tekosista puheenollen, myös omia neulomuksia on täällä aloiteltu. Linnea on toistuvasti vihjaillut, että säärystimet olisi kiva saada, ja kun minä en näytä siihen hommaan taipuvan, niin värväsin lopulta tytön itse tekemään. Sen verran autoin että neuloin alkuun resoria, ja itse sai siitä jatkaa ainaoikein. Ja sama homma piti laittaa sitten alkuun Aavallekin, tietysti.

Neuloin minä itsellenikin uuden pakkasmyssyn. Bongasin Novita-lehdestä kiinnostavan mallin joten pitihän sitä kokeilla. Ohjeessa annettu tiheys oli peräti 14 silmukka kympillä, ja aikani kun kokeilin niin sain sellaista jälkeä yhdistämällä seiskaveikan ja toisen vielä vähän paksumman villalangan. Myssy syntyi edellisviikonlopun mummolareissulla. Kukaan ei ruvennut sitä omassa päässäni kuvaamaan, joten pikkukaveri toimi mallipäänä.

Vähän huonosti tuon vihreän ja mustan kirjavuudesta erottuu edessä oleva jännä puumainen kohokuvio, mutta sellainen siinä kuitenkin on.

Myssystä tuli loppujen lopuksi aika reilun kokoinen, joten ajattelin kokeilla vähän ohuemmalla langalla samaa mallia vielä toistamiseen. Jostain puuvillaisemmasta voisi saada kevääksi uuden pipon...

Sitten ompeluksia. Pakkasten keskellä huomasin kaipaavani Otson vaatekaappiin useampia pitkähihaisia aluspaitoja. Innostuin kaivelemaan trikootilkkulaatikkoa, ja se laatikko kevenikin lopulta kolmen paidan verran. Otso sai kaksi paitaa ja Aavalle syntyi siinä sivussa uusi lämmin unipaita.

Otson paidat on tehty mainiolla Rille-kaavalla, koko edelleen 74 mutta lisäsin helmaan ja hihoihin pituutta. Vaalea paita on jäännöspaloista leikelty, joustavaa interlockia. Tumman puolestaan leikkelin XS-kokoisesta naisten kietaisutunikasta, jonka joskus adoptoin kierrätyskeskuksesta koska materiaali tuntui niin mukavalta ja laadukkaalta. Ohutta ja joustavaa singlejerseytä. Hihat sain leikkaamalla ne suoraan tunikan hihansuista!

Hyviä sovituskuvia on nykyään vaikea ottaa.

Se Aavan paita syntyi myös kierrättäen.

Kiva ponitrikoo oli aiemmin lyhyt ja leveä naisten T-paita, jossa oli niin lyhyet hihat, ettei niistä olisi saanut oikein mitään aikaiseksi. Beigen trikoon hihoihin sain omasta vanhasta T-paidasta joka sekin oli käytössä vetäytynyt turhan lyhyeksi. Kaava on Villi Viikinki, olikohan koko 110.

Itselle tuli jossain välissä ommeltua mekko Huuto.netistä löytyneestä ohuesta neuloksesta. Kaavat Suuri Käsityölehdestä, mutta en muista numeroa.

Sovituskuvia en ole saanut otettua, sillä mekon valmistuttua tajusin, ettei kaapistani löydykään yhtään  paitaa tai toppia, joka kävisi tuon alle. Jemmassa on kyllä muistaakseni kunnon pala mustaa tencel-trikoota - siitä jos saisi aikaseksi polkaista paidan tai vaikka parikin niin pääsisi ehkä mekkoa käyttämään.

Lopuksi vielä kehno kuva uima-asusta, jonka pikaisesti ompelin Linnealle viime viikolla. Entinen uikkari oli jäänyt vähän pieneksi, ja kun tytöillä oli meno kylpylään niin pitihän sinne saada parempi puku mukaan. Linnea on jo pitempään toivonut kaksiosaista uimapukua, ja nyt sellainen on. Kaava jostain ysikytluvun Suuri Käsityölehdestä. Yläosan jouduin kylläkin leikkaamaan kahteen otteeseen, koska ensimmäinen, kaavan mukaan tehty versio oli aivan liian lyhyt. Pidensin kaavaa sekä olkaimista että helmasta, useita senttejä yhteensä ja nyt tuli sopiva. Onneksi raidallista uikkarineulosta oli riittävästi.