Taian tehä ite: Tammipuuhia

Kas niin, uusi vuosi on jo niin pitkällä että lienee syytä vähän blogiakin päivittää. Olen mielestäni tehnyt ahkerasti käsitöitä tänä alkaneena vuonna, mutta jostain syystä tulosta ei niin hirmuisesti näy. Johtunee siitä että olen tehnyt aika paljon neulomishommia, ja siinä sitä tulosta saa odottaa... Mukavaa hommaa kuitenkin näin kylmänä ja pimeänä vuodenaikana - ja viime viikkoina olen sen tehokkaasti(?) yhdistänyt vaaliohjelmien katselemiseen.

Asiaan. Hyvien kuvien ottaminen on ollut taas juuri niin haastavaa kuin se aina tammikuussa on, joten nämäkin seuraavat ovat mitä ovat. Viime vuodelta on itse asiassa jäänyt vilauttamatta kalsarit jotka ompelin itselleni tarpeeseen - joulukuussa oli muutakin tekemistä kuin muistaa näpätä kuva omista kintuistaan...

Kangas on luomupuuvillainen raitajersey Sampsukasta. Ihan hyvä materiaali mutta sen verran joustava, että olisi voinut jättää saumanvarat lisäämättä. Kuvassa näkyy myös toinen tarveompelus itselleni, eli uusi paita. Imetysvaatteiden jäätyä pois käytöstä olen vähän ikävöinyt pöllömekkoani - varsinkin kun tuota trikoota ei näytä enää saavan mistään lisää. Sen verran sitä mekosta kuitenkin jäi yli, että sain oman kokoiseen peruspaitaan etukappaleen leikattua, ja muut osat sitten Myllymuksujen ruskeanmustasta poistotrikoosta.

Neulomusrintamalta sentään jotain valmista sieltäkin: tällaiset pitkään työn alla olleet villasukat tulivat viimein valmiiksi. Lanka on purettua ja Kool-Aidilla terästettyä Nallea(oletan). Nämä ovat syntyneet pikku hiljaa, lähinnä automatkoilla ja ovat omaan jalkaani aika naftit. Sain nyt jouluna sitäpaitsi peräti kahdet uudet villasukat lahjaksi (ihanaa!) joten nämä taidankin laittaa jemmaan odottelemaan ja katsellaan sitten kenelle lopulta päätyvät.

Pieni neuletyö tämä seuraavakin. Löysin syksyllä kirpparilta ihanan, Otsolle sopivan ja oletettavasti täysvillaisen villatakin, jolla oli hintaa 0,50 e. Vasta kotona takkia pojalle sovittaessani ymmärsin syyn alhaiseen hintaan: hihojen kirjoneuleen langanjuoksut olivat varmaan tarttuneet edellisen käyttäjän sormiin, sillä ne olivat paikoin venyneet pitkiksi ja kiristäneet silmukoita. Kun lisäksi hihat olivat pitkänlaiset ja hihansuutkin aika tiukat, päätin poistaa ongelmalliset kirjoneuleosuudet ja neuloa purkulangasta tilalle simppeliä resoria. Tässä toinen hiha kunnostettuna ja toinen alkuperäisenä..

Monta viikkoa sitten menikin että viitsin käydä toisenkin hihan kimppuun, mutta nyt ovat molemmat kunnossa. Takki on oikein sopiva ja varmasti lämmin. Toki vähän harmittaa että kivat kirjoraidat saivat hihoista lähteä, mutta jäipä sentään helmaan.

Vielä yksi tarpeellinen lämmike tähän postaukseen. Otsolle alkaa olla hankalaa löytää sopivia unipukuja valmiina, joten olen tässä vähän orientoitunut ompelemaan lähiaikoina useammankin sellaisen. Löysin vanhan kaavankin jolla aikoinaan ompelin Aavalle unipukuja, samasta syystä. Ensimmäinen unipuku syntyi kuitenkin vähän poikkeavalla tavalla, sillä hyödynsin siihen vuosi sitten leikatun, huononmallisen vauvapuseron. Puseron kaava oli kokoa 68, mutta siitä olisi tullut niin iso vauva-Otsolle, että sysäsin sivuun koko tekeleen. Nyt kun vertasin sitä 90-senttisen unipuvun kaavaan niin saatoin ilokseni todeta, että puserosta saan yläosan unipukuun ja alaosaankin riittää vielä samaa kangasta.

Edestä:

Vetoketju on takana koska kaveri nukkuu useimmiten mahallaan ja osaa sitäpaitsi jo avata itse etuvetskarit.

Vetoketjun alle kehittelin suojakaistaleen ohuesta trikoosta, ettei vetskari raavi ihoa. Pääntien kanttaus jatkuu reilusti kaistaleen yli, koska en halunnut keskelle niskaa jäävän paksua möykkyä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen vielä lisännyt pääntielle nepparin pitämään päällekkäin menevät kanttauksenpäät paikallaan..

Vetoketjun/suojakaistaleen alapäätä en osannut oikein siististi kiinnittää, ja päätin kätkeä sotkut kangasmerkin alle. Kokoelmastani valitsin väreiltään sopivimman.