Innostuin kokeilemaan netistä tulostamaani sivunepillisen taskuvaipan kaavaa, kun meillä nyt tosiaan ei oikein päivisin enää muita kuin taskuja pysty pukemaan tuolle vekaralle. Ensimmäiseen versioon tuli raidallinen Br-PUL + ruskea bambujoustofrotee koska en halunnut kuivaliinapintaa tällä kertaa. Näppärä tuli muuten, mutta alkoi epäilyttää, josko kosteus tihkuu lahkeensuista kun tuppaa rullaantumaan aina se sisäkangas kuminauhojen kohdalta ulospäin. Suunnittelin sitten toisen version, johon tulikin vuotosuojat kuten kuorivaipoissa. Tässä tassukas 1 mil PUL + valkoinen kierrätysflanelli, koska en halunnut parempia materiaaleja tuhlata epävarmaan kokeiluun ja koska arvelin flanellin olevan helpoin käsitellä tämmöisessä hankalammassa versiossa. Hyvä siitä tuli kuitenkin mitä nyt mahanpuolen kuminauha turhan kireälle.
Lähikuva vuotosuojasta - aika pätevä vaippa vaikka itse sanonkin. Voisin ottaa näitä vaikka noin 10 kpl hetipaikalla kaappiini, mutta yhtään en jaksa enää itse ommella! Ainakaan heti... Tai ehkä se olisikin jo helpompaa toisella kerralla.
Tämän parempaa sovituskuvaa en saanut.
Sivuneppivaippojen jälkeen tuli vielä hurahdus saada tehdä yksi tavallinen, "vanhanaikainen" tasku etukiinnityksellä. Kaivoin esiin saman kaavan, jota käytin aikoinaan ihka ensimmäistä PUL-vaippaa ommellessani. Tuo Aavalta periytynyt vaippa on nyt ollut oikein sopiva Otsolle, joten siksi arvelin tuon kaavan olevan hyvä valinta.
Vaan eihän se niin mennytkään. Br- PULia ja coolmaxia, nepit oikeaa väriä ja voi miten hauskaa ja helppoa oli ommella...
... mutta se onkin liian iso! Hyvä ettei nilkkoihin tipahda. Että semmoista henkimaailman hommaa se vaippojen ompelu.
Taisi olla löysempää kuminauhaa nyt kuin neljä ja puoli vuotta sitten. Voisihan nuo kuminauhat vaihtaa, mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt. Vaippaa voi sentään jotenkuten käyttää kun nepittää siivekkeitä vähän ristiin.
Seuraavaksi paitajuttuja. Bodyt tuntuu jo liian hankalilta ja mielummin käytän nyt paitaa pojalla. Pari tuunattua ja pari kokonaan uutta valmistui paitavajetta paikkaamaan.
Aavalta olin säästänyt ihanan raitapaidan, mutta siinä oli aika tiukka pääntie, jossa sitäpaitsi oli pinkki kanttaus. Purin kanttauksen pois ja olkasaumat auki, vähän hihanpyöriötäkin piti aukaista. Uusi vihreä kanttaus koko matkalle ja hihat takaisin kiinni. Sopivan väriset nepit paikalleen ja vot!
Aavalta se jäi pieneksi tämä perintöunipaitakin. Vanha ja vähän rutku jo, mutta pehmeä ja lämmin materiaali ja kivat liikennevalot ym. Kokomerkintänä 116 mutta tosi lyhyeksi vetäytynyt, joten sain siitä heti Otsolle sopivan kun kavensin käyttäen apuna 80-senttistä bodyn kaavaa.
Jostakin vähän vanhemmasta Ottobresta kopioin Rille-paidan kaavan, kun huvitti ommella Otsolle raglanhihainen käyttäen kaappeihin kertyneitä kirpparilöytöjä vähemmäksi. Rillestä valitsin miehustan leveyden perusteella koon 74, vaikka Otso on jo varmaan yli 80. Tällaiset paidat valikoitui materiaaliksi:
Kumpikin paita oli täyspuuvillaista ribbiä, joka on sen verran lämmin kangas ettei mielestäni ole oikein omiaan helletoppeihin. Muutenkin huonon mallisia olivat nuo joten pistin lihoiksi.
Sinivalkoiseen väritykseen sopi hyvin tässä taannoin tilaamani valasnauha...
... ja siitä sitten keksin että eteen aplikoin myös valaan. Muitakin kuvaideoita mietin, mutta tuon kivan nauhan takia jumitin kuitenkin siihen valaaseen. Miksi oi miksi! En nimittäin yhtään tykkää tästä lopputuloksesta!
Niin kovin merihenkinen, enkä yhtään tykkää merihenkisestä tyylistä. Ja unipaidalta tämä myös näyttää vähän liikaa. Olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä joku värikkäämpi aplikaatio eteen ja unohtaa valasnauha tällä kertaa.
Muuten paita on onnistunut. Malli on todella hyvä ja kivan näköinen - ja HAA! Kokeilin pitkästä aikaa tehdä kanttaukset kaksoisneulalla, sillä tilasin hiljattain uuden sellaisen vanhan vääntyneen tilalle. Aikaisemmin en ole oikein tullut kaksoisneulojen kanssa toimeen - tai koneeni ei ole tullut, ja olin jo vähän luopunut toivosta. Nyt kuitenkin päätin taas kokeilla kun kerran uusi neulakin tuli Tikatasta napsuteltua. Neula on jotain tuntematonta Inspira-merkkiä ja näyttää koteloineen kaikkineen vähän halpikselta, joten olin vähän skeptinen, mutta mitä tapahtuikaan! Se toimi kuin unelma! Ei yhtään ainoaa suttua, jumitusta - ei edes saumojen kohdalla. Täytyy sanoa etten voi vieläkään uskoa sitä todeksi. :)
Innostuin kaksoisneulasta niin, että heti valaspaidan jälkeen piti tarttua pariin korjattavien pinossa lojuneeseen paitaan ja tehdä niiden kaipaamat uudet pääntiekanttaukset valmiiksi. Edelleen sujui kuin tanssi!
Kaksoisneulahuumassa ja Rille-kaavaan tykästyneenä leikkelin sitten vielä yhden paidan Otsolle. Paksu aurinkotrikoo oli jämäpala, josta sain juuri ja juuri tämän kokoisen paidan leikattua. Oransseja resoreja omistan heikonlaisesti, ja tämäkin tässä käyttämäni on itseasiassa tien päältä löydetty paidan hiha. Kyllä vain. Mutta hyvin pelitti tehtävässään ja taas sai kaksoisneula laulaa.
Onnea on siisti helmapäärme! Nauha Iikku-Kiikulta kuten valaatkin.
Kenellä on syksyn coolein paita?
Jos kyllästyitte jo taaperokuviin ja kaksoisneulahehkutukseen niin lepytän teitä vielä lopuksi viikon luontokuvilla. Meillä on uusi lintulauta ja tällä viikolla nähtiin uudenmerkkisiä vierailijoita. Tunnistatteko?
5 kommenttia:
Ja minusta tuo valaspaita hipoo täydellisyyttä! Ei tippaakaan merihenkinen siinä mielessä kuin minä sanan ymmärrän. Olen haaveillut valasprintistä mutta saas nähdä saanko ikinä toteutettua....
oi miten ihana auringonpaita!!!
Peesailen AnniP:tä - minustakin tuo valaspaita on tosi kiva!
Annin ja Sannin peesiin, ei yhtään yöpaitamainen tuo valaspaita. Hieno se on!
Tuo punkkari on töyhtötiainen.
Molemmat paidat on oikein hienoja, vaikken mäkään tykkää yhtään mistää seilori-meiningistä.:) Vaippojen ompelu on välillä kyllä niin henkimaailman juttuja. Miten voikin samalla kaavalla ja samanmittaisilla kuminauhoilla saada välillä niin eri kokoisia vaippoja, beats me.
Lähetä kommentti