Juhannusviuhahdus

Hih, valmista tuli siitä kukkajutusta. Ihastuin Kangastukussa hippikukkaiseen lycraneulokseen niin kovin, että tahallani päätin unohtaa sen ettei tällaiset murretut sävyt oikein imartele allekirjoittanutta. Uusi uimapukuhan siitä piti saada, ja kun kivaa uikkarikaavaa ei ollut tiedossa, niin päätin kokeilla Ottobre Womanin alusasukaavalla.

Tänään oli loputtomalta tuntuneen sadejakson jälkeen vihdoin lämpimämpää niin että tarkenin viuhahdella pihalla vähissä vaatteissa, ja Linnean värväsin paparazzaamaan.

Kaava oli varsin hyvä ja lycraneulos miellyttävää ommeltavaa. Sen verran pistin omiani, että tein topin liiviosasta kaksinkertaisen. Keskelle ompelin ohjeen mukaisen pätkän framilonia, ja se olisi kyllä saanut tulla kireämmälle. Kuvan perusteella näyttää siltä että en ihan riitä täyttämään liiviosaa... Täytynee vielä tutkia, saisiko framilonia näin jälkikäteen kiristettyä.

Ohjeessa olkaimiin oli taakse laitettu samanlaiset säätörenkulat kuin rintsikoissa yleensä on. No en alkanut sellaisia mistään etsimään, vaan mittasin vain olkaimet sopiviksi ja ompelin kiinni taakse.

Topin helma oli mielestäni uimapukukäyttöön vähän liian pitkä, ja ensin meinasin vain lyhentää sitä, mutta sitten keksin tehdä sivusaumoihin laskoksia, joiden avulla sain helmaa kohoamaan ja muutenkin mukavan pukevaa ilmettä aikaiseksi. Ainoa ongelma on se, että nyt helma vähän törröttää sivuista ylöspäin (mitä tästä kuvasta ei kyllä huomaa) eli sillekin asialle pitäisi vielä vähän jotain tehdä.

Ja tosiaankin, jos olisin ollut järkevä, olisin hankkinut jotain vähän eriväristä lycraa uimapukuuni. Kukkakuosi on kyllä ihana mutta kuvio liian pientä meikäläiselle, ja kauempaa kangas näyttää vain kirjavan ruskehtavalta. Ei mikään paras vaihtoehto tällaiselle kalkkilaivan kapteenille. Eiköhän tämä kuitenkin asiansa aja sikäli mikäli tänä kesänä uskallan uimasilleen.

Se viuhahtelusta ja takaisin ruotuun. Taisin jo vuosi sitten piirustella vanhasta Käsityölehdestä kuorivaippakaavan - ihan vain silkasta uteliaisuudesta ysärikestoilua kohtaan. Ei tullut sillä kuitenkaan kuorta tehtyä, ja nyt törmäsin kaavaan kun mielessä oli taskuvaipan tekeminen. Huvittipa sitten kokeilla, millainen tasku syntyy, jos ompelen kaikki kuminauhat röyhelömäisesti. Kaava kun oli niin laaja, että siitä riitti röyhelöihin ihan sellaisenaan, ilman mitään varojen lisäämisiä.

Sovituskuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta kerrottakoon näin sanallisesti, että tasku jäi vyötäröstä vähän liian väljäksi - siltikin vaikka lisäsin siihen jo yhdet ylimääräiset nepit. Muutenkaan en ihastunut röyhelötyyliin tässä taskuasiassa, vaan taidan palata joustokanttiin. Edelliset tekemäni taskut on olleet ihan mainioita joten sen kaavan tiimoille palannen jos vielä taskuttaa.