Valkeaa

Nyt kun viikonlopun ristiäisreissu on saatu onnistuneesti päätökseen, joudan esittelemään kuluneella viikolla valmistuneet juhlatamineet.

Otsolle nappihalkiopaita juhlasliparin alle. Olin itseasiassa jo ostanut Huutiksesta yhden valkoisen kaulusbodyn tätä tarkoitusta varten, mutta kun sovitin sitä pojan päälle, tajusin etten (edelleenkään) tykkää kauluksista vauvalla. Tuntui että haluan mielummin jotain vaarinpaitatyyppistä ja päätin kokeilla tehdä sellaisen itse. En ole aiemmin ollut sinut nappihalkioiden kanssa, joten tämä kokeilu oli ihan jännittävä ja innostava. Kaavan piirsin Suuri Käsityölehdestä 2/96, mutta muokkasin vain sen pääntietä hieman avarammaksi. Tarkoituksena oli kyllä ensin tehdä body, mutta leikkasinkin siitä liian lyhyen ja jouduin pätkäisemään bodysta paidan.

Kankaana on paksuhko valkoinen puuvillaneulos, jonka löysin SPR:n kirpparilta. Neulos osoittautui lähestulkoon joustamattomaksi, eikä minulla ollut(kaan) ihan samansävyistä valkoista resoria pääntietä ja hihoja varten. Laitoin ne sitten miten suinkin sain, ja tuloksena pääntie on vähän lörppä. Nappi- tai siis neppihalkio puolestaan onnistui yli odotusten, eikä sen tekeminen ollut edes vaikeaa. Taidan tehdä toistekin. Helppoihin muovineppareihin tottuneelle nostatti rengasneppareiden paikoilleen nuijiminen (stressi)hien pintaan, mutta se kannatti, sillä lopputulos näyttää kivalta.

Sovituskuva paidasta

ja koko asusta. Kaverina siis kirpparilta löytynyt slipari ja omatekemät housut - Aavan tyrkyttämä pöllönaamari ei kuulunut lopulliseen juhlavarustukseen. Paidan lörppä pääntie ei sliparin alta onneksi näkynyt mihinkään ja paidanpidike piti helman napakasti housuissa.

Linnealta puolestaan puuttui se jokin pitkähihainen juttu juhlamekkonsa päältä. Olen tässä viime viikot pannut ahkerasti lankaa mutkalle, ja sainkin peräti valmiiksi valkoisen ja pehmoisen neuletakin. Ei tullut edes kiire, sillä tämä oli valmis suunnilleen puolitoista tuntia ennen ristiäisten alkua!

Lankana akryylivoittoinen villasekoite Henna, saatu lanka ehtaa kasaria tai ehkä ysärin alkua. Malli on oma. En löytänyt valmista mallia, joka olisi käynyt tälle langalle ja vastannut mielikuvaani siitä millaisen haluan tehdä, joten suunnittelin sitten itse. En halunnut ommeltavia saumoja, joten koko hoito on tikutettu yhtenä kappaleena alhaalta ylös. Täysin ongelmitta ei työ sentään sujunut, sillä ihan loppuvaiheessa jouduin purkamaan jo kertaalleen neulomani pääntien reunuksen, koska kaula-aukosta tuli ensin liian pieni. Alunperin oli ajatus, että pääntietä reunustaa yhtä leveä helmineulevyöhyke kuin mitä muissakin reunoissa on, mutta tästä oli lopulta pakko tinkiä.

En ehtinyt enää prässätä tms takkia ennen juhlia, mutta kyllä se asiansa ajoi. Ja Linnea tykkäsi niin että piti sitä päällä koko ajan, vaikka ehdotin sen riisumista useampaankin kertaan. Vajaamittaiset hihat varsinkin olivat tytön mieleen. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen että onnistuin näinkin hyvin ihan omin päin ja lyhyessä ajassa sitä paitsi. Tai siihen että ylipäätään sain näinkin ison neulomuksen valmiiksi... Kyllähän tästä nyt jälkeenpäin keksii monta juttua mitkä tekisi mielellään toisin, jos nyt aloittaisi alusta, mutta sellaistahan se on, käsityöt ja elämä.