Kivan päivän ilta

Taas ollaan yhtä päivää lähempänä talvipäivänseisausta. Kovasti jouluinen oli tämä päivämme kun olimme ensin tyttöjen muskarin joulujuhlassa ja sitten vähän piparoitiin ja vielä tonttukuvailtiinkin. Vielä vähän bloggausta tähän päälle niin kiva päivä alkaa olla pulkassa.

Viikolla lämmittelin pari kertaa leivinuunia ja siinä yhteydessä sitten verryttelin vaihteeksi kynttiläntekotaitojani. Ajatuksena oli saada aikaiseksi vähän erikoisempia kynttiläisiä, joita voisi sitten tarvittaessa vaikka tyrkätä ihmisille joululahjuksen virkaa toimittamaan. Syntyi valikoima tuollaisia marmoroituja(-ko?) jugurttipurkin muotoisia möhkäleitä. Ihan kivoja, varsinkin siniset. Ja yksi kaikista rumin on testattu ja nätisti palavaksi todettu.

Eli paloittelin valkoisia kynttilänjämiä (hautakynttilöistä lähinnä) ja täytin muotit ensin niillä paloilla ja muruilla. Sulatin kattilassa värillisiä pätkiä ja kaadoin sitten valkoisten palojen päälle. Aika nopeita oli tehdä. Tänään vasta muistin kuoria purkit pois ja kuvata. Lisääkin näitä voisi tehdä jos ehtii. Olen huomannut että kun kynttilämassan sulattaa (palavan)uunin lämmössä, ei tarvitse kärsiä minkäänlaisista höyryistä eikä käryistä. Uuni imee käryt niin tehokkaasti. En enää taida kynttiläjuttuja hellalla tehdäkään, säästyypä sähköäkin.

Viikolla myös totesin, ettei mun viimetalvinen suosikki villamyssyni enää lämmitä, koska on venynyt liian suureksi ja tuuli viuhuu korvissa. Tästäpä sainkin oivan syyntapaisen käydä käsiksi ihanaan Hennaan eli vihreään lankaan jonka vastikään sain lahjoituksena. Halusin tehdä siitä palmikkoisen myssyn, mutta sopiva ohjee oli - selvä se - vähän hakusessa. Lopulta äkkäsin viimetalvisessa Käsityölehdessä (nro 2/09) lupaavanoloisen ohjeen (nro 7) ja aloin siitä soveltaa.

Ihan kivasti sovelsinkin, vaikka ensinnäkään en löytänyt sopivan kokoisia sukkapuikkoja - enkä pyöröäkään senpuoleen. Mutta into vain oli niin kova ettei joutanut odottaa kauppaan pääsyä, joten tein sitten pitkillä puikoilla tasona. Mitä nyt yksi sauma sinne tai tänne. Toiseksi lankani oli selkeästi ohuempaa kuin ohjeessa. Yritin käyttää sitä ensin kaksinkertaisena, mutta totesin että piposta oli sillä tavoin tulossa lähinnä makuupussi. Rohkenin sitten ihan yksinkertaisella yrittää, ja leveyttä tuntuikin tulevan ihan tarpeeksi.

Palmikonkiertojen välissä on yksi välikerros vähemmän kuin ohjeessa, koska tein tämän siis edestakaisena ja piti saada kierrot tehtyä aina samalla puolen. Tein myös sekä resorireunuksesta että varsinaisesta palmikko-osiosta lyhyemmät kuin ohjeessa - mallipipo oli ilmeisesti Hra N.O. Hääppöselle laadittu, tai sitten tontulle. Tälle kotitontulle se istuu nyt sitten tähän malliin:

Tykkään. Palmikot varsinkin on ihanat. Ja tietysti väri. Malliin keksisin kyllä parannettavaakin, mutta saapa nähdä viitsinkö hommata niitä sopivia sukkapuikkoja ja kokeilla samaa uudestaan pyörönä.


Toinenkin pääasia vielä tähän samaan postaukseen. Esikoisen kerhosta tipahti kutsu puurojuhlaan ja pukukoodina luki "tonttulakki mukaan". No oivalsin että enhän minä sellaista omista tätä nykyä, on ehtinyt vuosi jos toinenkin vierähtää siitä kun viimeksi on moista tullut pidettyä. Tartti sitten tehrä jotain.

Oikeastaan olisin halunnut kokeilla uusimman Käsityölehden tonttulakkimallia, mutta koska irtisanoin tilaukseni aiemmin syksyllä ja selaan nykyään vain siskon lehden, niin piti keksiä jotain muuta. Olin sitten niinkin innovatiivinen että päädyin tekemään neliskulmaisen trikoomyssyn tontuhkonvärisestä raitatrikoosta. Minä en näköjään ole ehtinyt vielä kunnolla kyllästyä tähän malliin. Kulkuset kulmiin että tunnistaa tonttulakiksi - vaikka epäröinkin, haluanko kilistä ympäriinsä tämä päässä.

(Palmikkomyssy ilman päätä pääsi samaan kuvatukseen.)

Raitatrikoo on kirpparilta trikoopalapussukan mukana tullut. Palan korkeus riitti juuri sopivasti kaksinkertaiseen myssyyn. Saumat siis ylhäällä.

Änkesin tyttöjen kanssa samaan kuvaan hattuineni. Tip tap vaan.