Pikkukukkatunika

Tämmöisen tein viime viikon lopulla. Oli lauantaina meno miehen mummin synttäreille, ja iski se klassinen ei-mitään-päällepantavaa -fiilis. Halusin jotain 'arkijuhlavaa' ja vilpoista - yleensä kun siellä mummin luona tuppaa tulemaan kuuma.

Ottobre Womanista 5/2008 olin jo aikaa sitten piirtänyt kaavat kankaiseen tunikaan, ja Huuto.netistä löysin loppukesällä kivan retrohenkisen viskoosikankaan.

Nämä kaksi kohtasivat nyt toisensa ja syntyi siisti ja vilpoisa vierailuvaate.

Kangas riitti juuri ja juuri. Hihat jouduin leikkaamaan sivuttain, mutta sainpahan siitä hyvästä sitten hulpioreunat hihansuihin. Vyön jouduin myös kokoamaan monesta lyhyestä palasta. Pääntiehen tarvittavaa vinokaitaletta en edes saanut samasta kankaasta leikattua, vaan jouduin käyttämään siihen tarkoitukseen toista, neutraalin väristä kangasta. Onneksi kaitaleen oli tarkoituskin jäädä kokonaan nurjalle. Kukkakankaasta ei ylimääräiseksi jäänyt kuin jokunen matonkuteeksi menevä suikale sekä pari pientä palaa, jotka olisi kiva käyttää vaikka johonkin aplikaatioihin.

Malliin olisi kuulunut taakse piilovetoketju, mutta sellaista ei löytynyt omasta takaa. Laitoin tavallisen ohuen ketjun. Eihän sitä piiloon saanut, varsinkaan kun koneessani ei ole vetoketjujalkaa. :/

Makutuomarina ollut sisko vakuutteli, että näkyvät vetoketjut ovat muotia, joten jätin tuon nyt noin sitten. Jos olisin etukäteen tiennyt, että tunika menee päälle vähän lyhyemmälläkin halkiolla, olisin tehnyt takakappaleen kaarrokkeen kohdalle napituksen ja leikannut takakappaleen muun osan taitteelta. Nythän siinä on siis sauma keskellä koko matkan, kun ohjeen mukaan tein.

Ihan kiva malli kyllä ja kokokin oli passeli. Vyön sidoin vain taakse, on mielestäni nätimpi niin. Tällä kaavalla olisi voinut tehdä mekonkin, mutta kun kangasta oli nyt niin niukasti, niin ei sitten. Farkut kaveriksi ja menoksi. Eikä muuten tullut liian kuuma. :)