Olen ajan hermoilla...

... tein retrokangastakin. Tai siis tein valmiiksi takin, jonka aloitin noin kaksi vuotta sitten, köh. Ehti siinä sitten takin saajakin vaihtua välillä - onneksi noita muksuja on kaksi kappaletta.

Vihreä sydänkangas on Huuto.netin löytö, paksua puuvillaa. Olin silloin joskus leikannut takin päälikappaleet jollain Ottobren takkikaavalla, ja siihen vaiheeseen se oli jäänyt. Onneksi kaavat olivat tallessa, niin sain vuorin niillä leikattua. Valitsin vuoriksi apean viininpunaista hylkiö-collegea, josta en ollut keksinyt mitään muutakaan tehdä. Fossiili luultavasti 90-luvulta, mutta sopii minusta tuon vihreän kanssa ihan kivasti.

Takin ohjelehti oli palautettu aikoinaan kirjastoon, joten sävelsin takin ompeluratkaisut omasta päästä, aika helpoimman kautta. Ompelu sujuikin mukavasti ja työn jälkeen olen tyytyväinen. Kaavaan sen sijaan en. Hihat oli hankalasti kahdesta palasta koottavat, sellaiset jotka ommellaan kiinni vasta kun sivusaumat on jo ummessa. Lisäksi takin hartialinja on ahtaansorttinen ja kaula-aukko+huppu pienet. Kyllä tuo Aavalle juuri mahtuu, mutta vetoketjun sain ostaa tarkoituksella liian lyhyen, koska ei sitä siitä kaulan kohdalta olisi kuitenkaan ikinä voinut vetää ylös asti kiinni.

Kanttasin hupun, etureunat ja taskujen reunat ruskealla vinokantilla, jota sattui olemaan valmiina. Hupun reunaan ompelin sitä ennen kapeaa kuminauhaa, jonka venytin ommellessa äärimmilleen. Kantin kun laittoin siihen päälle, niin se rypytys loiveni juuri sopivaksi. Taskuista tuli valtavan isot, koska muistin liian myöhään, että alunperin taskut oli tarkoitus ommella takkiin sellaisinaan, ja niissä oli siksi saumanvarat reunoissa.

Hihoista ja helmasta käänsin päälikankaan vuorin päälle. Vetoketju on ommeltu tuohon vaan kantattujen reunojen alle. Helppoa kuin heinän teko.

Ja tämän ompelin itse asiassa jo kolme viikkoa sitten, mutta nyt vasta tänään pääsin kangaskauppaan ostamaan vetoketjun. Aava ei suostunut tänään valokuvattavaksi valmis takki päällä; vähän paremmin onnistuin silloin kolme viikkoa sitten, kun vetskaria ei vielä ollut.

Kevättä odotellessa...