Kasvunvaraa

Törmäsin vanhaa (vm -83) Eevaneuletta selatessani tuollaiseen kirjoitukseen, missä annetaan vinkkejä siihen, millaiset lasten neulevaatteet mahtuvat päälle pidempään. Tuli taas mieleen asia, jota olen aiemminkin miettinyt ja joka kiinnostaa minua. Nykyisen kertakäyttökulttuurin huomaa esimerkiksi siitä, että nykyään ei paljon puhuta kasvunvara-asioista lasten vaatteiden yhteydessä. Vaatekaupat ja -kuvastot tyrkyttävät monta kertaa vuodessa uusia mallistoja, jotka sisältävät kaikenlaisia muodikkaita ja epäkäytännöllisiä vaatteita - myös lapsille. Kauppiaat haluavat myydä ja ihmiset haluavat ostaa lapsilleen vaatteita, joissa on ajanmukainen malli ja jotka ovat juuri sopivia nyt eikä ensi vuonna. Vaatteet ovat niin halpoja että ihmisillä on varaa tähän. Itse olen törmännyt kasvunvaraneuvoihin oikeastaan vain kenkäostosten yhteydessä.

Vielä -70-luvulla ja -80-luvun alussa on selvästikin arvostettu lastenvaatteiden pitkäikäisyyttä, sillä tuonaikaisissa lastenvaateohjeissa on monesti huomioitu lapsen tuleva kasvu. Kun taas jossain -90- tai 2000-luvun lastenvaateohjeessa olen suorastaan törmännyt neuvoon, että ylimääräistä kasvunvaraa on turha jättää. Jo se kertoo jotakin, että vanhoissa lasten valmisvaatteissa koot ovat yleensä kymmenen sentin välein, kun taas nykyisin käytetään sitä kuuden sentin väliä. Lapset tuskin kuitenkaan kasvavat yhtään sen hitaampaa nykyään kuin ennen vanhaan - ehkä jopa päin vastoin..

Toki nykyajan hyviin puoliin voitanen laskea kaikenlaisten kirpputorien ja niiden myötä vaatteiden kierrätyksen suosion lisääntyminen, minkä ehkä voisi ajatella kompensoivan vaatteiden lyhytikäisyyttä. Mikseivät vaatteet voisi kuitenkin olla pitkäikäisiä (ja muutenkin laadukkaita)? Varmasti sellainen tavara kelpaa eteenpäin käytettynä jopa paremmin kuin epäkäytännölliset trendivetimet. Ja kaikki eivät kuitenkaan halua ostaa toisten vanhoja vaatteita tai asu kirpputorien läheisyydessä, tai muuten pysty hyödyntämään käytettyjen kauppaa.

Minua miellyttävät kovasti kuvassa näkyvän kaltaiset yksityiskohtaiset neuvot siitä, millaiset ratkaisut ovat lastenvaatteissa järkeviä ja millaiset eivät. Jo pelkästään siksi, että jos kerran itse vaatteita tekee, niin mielellään niitä tuotoksiaan näkisi käytössä mahdollisimman pitkään. Oikeastaan itse tekeminen opettaa arvostamaan vaatteita enemmän, koska siten saa edes jonkinlaisen näppituntuman siitä, miten paljon ihmistyötä vaatteen aikaansaamiseksi tarvitaan. (ja kuitenkin suurin työ taidetaan tehdä siellä missä raaka-aine kasvaa...)

En enää muista mitä kaikkea halusin sanoa, kun tätä postausta lähdin puuhaamaan... väsyväsy. .. Ainakin sen että nuo vanhojen lehtien viehättävät neuvot inspiroivat minua miettimään tätä kasvunvara-asiaa tulevissa lastenvaateprojekteissani. Toisaalta pieneksi jäävät vaatteet lapsukaisten kaapissa ovat äidille iloinen havainto - saahan siitä syyn ommella taas uutta... ja minä en sitten sanonut tätä, unohtakaa! Ja sitäkin mietin, että eikö tässä olisi yksi osatekijä lisää, kun suunnitellaan ja valmistetaan ekologisia lastenvaatteita. Sen lisäksi että vaatteet ovat luomua, reiluakauppaa ja ökö test, niin niihin voitaisiin sisällyttää käytännöllisiä yksityiskohtia, joilla lahkeita tai hihoja saadaan pidemmäksi, vyötäröä väljemmäksi ja niin edelleen...

*jää pohtimaan*