Helpotusta housupulaan

Tein viime viikolla itselleni äitiyshousut oikein kaavalla ja tarkoitukseen ostamastani housukankaasta, mutta aika pettymys niistä tuli. Niin pettymys etten ole viitsinyt itseäni niissä kuvauttaa - katsotaan jos vähän myöhemmin sitten.

Pakko oli kuitenkin housut saada jostain. Koska ompelemissani housuissa pahin vika on se, etteivät ne istu, päätin pelata varman päälle ja muokata valmiista housuista mammaversion. Ohje tällaiseen muutokseen löytyi Suuri Käsityökerholehdestä nro 3/81.

Valitsin vanhat sammarit, jotka eivät ole olleet kovin mieluisat koska ovat normaalitilassa vähän liian isot. Niihin oli vain vähän vaikeuksia löytää sopivaa resoria tai edes trikoota, ja lopulta jouduin kääntymään miehen vaatekaapin puoleen. Onneksi sieltä löytyi sopivasti kauluksesta kulunut ja hihoista kiristävä T-paita, jonka väri oli tarpeeksi lähellä housujen väriä.

Ratkoin ja leikkasin housujen etuosaa pois lehden mallin mukaan ja housuja päälleni sovitellen.

Paidasta leikkasin tilalle trikoopalan, jonka korkeuden määritin mittaamalla oman masun päältä. En tiedä, mutta olisi ehkä ollut syytä leikata vähän reilummin korkeutta, sillä ko. trikoo ei jousta pystysuunnassa ja mahahan tästä senkun vaan kasvaa...

Pujotin housujen takavyötärölle tavallista leveää kuminauhaa pätkän, joka ylsi selkäpuolellani kyljestä kylkeen ja ompelin sen sivusaumanvaroihin kiinni. Trikoo-osan ompelin paikalleen ja sen yläreunaan tein kujan nappikuminauhaa varten. (Kujasta tuli vähän ruma kun en viitsinyt viritellä kaksoisneulaa tämän takia.)

Koska housujen lahkeet olivat liian pitkät, tein niiden takaosaan laskoksia Oupan joskus antamaa vinkkiä muistellen. Eipä enää viistä maata lahkeet ja rapaannu.

Sain taas Linnean kuvaamaan itseäni... Kas näin pelittää uusi masupussi (aika väljäksi vielä jää):

Jos käyttää pitkiä paitoja, ei kukaan edes huomaa että housuissa on hassu trikooviritelmä edessä.

Jepujee, näitä on nyt käytetty tällä viikolla ja ehdottomasti liputan tätä tuunausideaa. Kyllä nämäkin välillä valuu, mutta syytän siitä lähinnä kalsareita, joita joutuu vielä pitämään alla että tarkenee. Mielessä on jo samanlainen tuunaustemppu yksille toisillekin housuille.

***

Edelleen on kuvaukset vähän vajavaisella tolalla, ja mieltä painaa muutamat raportoimattomat työt. Tässä edes nyt pari pikku yritystä saada käytettyä tilkkuja vähemmäksi.

Rantta-nukke sai joku aika sitten uuden asun johon kuuluu collegehousut (piti olla shortsit mutta aika pitkiltä näyttää) ja T-paita (tuli hirmu väljä).

Nämä tein puolestaan tulevalle vauvalle. Halutti kokeilla helmikuun Käsityölehdessä ollutta hassua housukaavaa, jossa on hurjan leveä haarakiila. Koska saumurissa oli silloin vihreät langat, etsin tilkkulaatikosta niihin sopivaa kangasta ja löysin vanhan vihreän paidanraadon rippeitä. Rippeitä oli sen verran niukalti - tai ne olivat niin kieroja - että jouduin kaventamaan lahkeiden kaavaa jonkun verran että sain 50-senttisiin housuihin osat leikattua. Vyötärölle ja lahkeisiin löytyi sopiva pätkä jostain purettua resoria (vyötäröresori olisi tosin voinut olla leveämpikin).

Nähtäväksi jää, tekeekö tuollaisilla housuilla mitään. Vaipalle ainakin on tilaa ja minusta näyttävätkin aika vinkeiltä.

Paitoja nyt ainakin

Mä en nyt vaan saa aikaiseksi. Tätä blogihommaa nimittäin. Tuntuu että on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. Ja nukkuminenkin on aivan kivaa. Niin on käsityötkin, mutta valmistuneita en jotenkin saa nyt ikinä kuvattua, ja siihen tämä enimmäkseen jumittaa. Tässä nyt kuitenkin jotain.

Vaatekaapistani puuttui värikkäät ja kuviolliset pitkähihapaidat, joita voisi pitää tylsänväristen housujen parina. Tätä puutetta aloin paikkaamaan jo vuodenvaihteen jälkeen. Ompelin punavalkoisesta palalaaritrikoosta raglanpaidan käyttäen samaa kaavaa, jolla tein mustan paidan vuosi sitten. Tein kuitenkin kaavaan hieman parannuksia. Hihoihin lisäsin väljyyttä koska mustan paidan hihat ovat liian ahdistavat, ja etukappaleelle samoin lisäsin tilaa koska kolmonen oli ilmoitellut tulostaan. Paita jäikin sitten helmakaitaletta vaille melkein kahdeksi kuukaudeksi kun vajosin naattiuteen. Tällainen siitä sitten lopulta valmistuttuaan tuli:

Tykkään mallista, mutta kankaan kuviointi on ehkä hieman liian pieni ja vaaleanvärinen näin isollle ihmiselle. Tulee vähän yöpaitamainen ilme. Olenkin miettinyt paidan värjäämistä - varsinkin kun onnistuin jo aikaansaamaan pienen ja haalean mutta lähtemättömän tahran etukappaleelle.

Toisen värillisen paidan, edelleen samalla mallilla, tein sitten Myllymuksuilta tilatusta trikoosta, joka löytyi löytökankaiden osastolta. Trikoon piti olla puuvillaelastaania, mutta rohkenen epäillä. Trikoo ei jousta sen enempää kuin tavallinen puuvillasingle, mutta siinä on outo kiilto, joka viittaisi pikemminkin viskoosin mukanaoloon eikä elastaanin. Mene ja tiedä, mutta ainakin kankaan kuviointi asetti haasteita.

Aikani asettelin kaavoja, että sain sivu- ja raglansaumoihin edes jotenkin siksakraidat kohdilleen. Mutta ei se vielä mitään. Varsinainen ongelma ilmeni sitten kun tajusin etten omista kuvioiden väristä resoria, ja kuitenkin olin pääntien leikannut sillä mielin että siihen leveä kaksinkertainen kaitale tulee. Siksaktrikoosta oli mahdotonta leikata suoraa kaitaletta, jossa kuviotkin menisivät suoraan. Leikkasin sitten kuitenkin ja ompelin. Valmis kaitale pääntiellä näytti hyvin sekavalta ja epäsiistiltä. Päätin auttaa tilannetta ompelemalla saumanvarojen kohdalle jotain nauhaa, ja ainoa sopiva mitä löysin oli beige pitsikuminauha.

Helmakaitaleen kanssa tuli vastaan sama ilmiö kuin pääntiessäkin, joten nauhaa sinnekin. Ja yhdenmukaisuuden nimissä vielä hihansuihinkin.

Lopputuloksena on ihan pidettävä paita, hankaluuksista huolimatta.

Jälkiviisaana sanoisin että tuollaisesta trikoosta olisi ollut parasta tehdä paita, jossa pääntie huolitellaan alavaralla. Tai sitten olisi voinut koittaa löytää saman vihreää resoria reunuksiin. Tai laittaa jotain ihan kokonaan eriväristä?

***

Kuvakansioista löytyi vielä yksi kuva jonka joutaa nyt nakata tähän samaan postaukseen. Nämä molemmat askartelin jo varmaan syyspuolella, mutta viimeistelyä vailla venyivät tähän kevääseen asti.

Villahousuihin kokeilin Tiitiä-mallia (jota en nyt jostain syystä löydä mistään että voisin linkittää), jotka neulotaan kahdella puikolla niin että lahje"resoritkin" muodostuvat samalla. Lankana oli epäkelvosta sängynsuojuksesta purettua hahtuvaa. Eihän tuollaiseen malliin liukuväriset langat oikein sovi, mutta tulipa nyt tehtyä kuitenkin. Nämä on ehkä S-kokoa.

Taskuvaippa on myös kokeilu, eli halusin kokeilla miten syntyy tasku PULin jämäpaloista. Kaavana oli M-kokoinen Fuzzi Bunz, mutta vaipasta tuli vähän pienemmän näköinen, koska kuminauhat ovat kireämmällä kuin aidoissa. Ompelin PULit yhteen niin että asetin reunat päällekkäin ja niiden alle vielä fleecesuikaleen ja ompelin kaikki yhteen hunajakenno-ompeleella.Vaippa on siis kolmesta palasta tehty, ja molemmat yhdyssaumat osuivat haaran kohdalle. Virhe. Kuvasta sitä ei erota, mutta jalanteiden reunat ovat jokseenkin möykkyiset, koska paksujen saumojen kohdalla reuna rypyttyy vähemmän kuin muualla. Toivottavasti möykyt eivät paina vauvaa - muuten tämä kyllä varmaan toimii siinä kuin mikä tahansa muukin tasku. Sisäpintana coolmax.

***

Seuraavaksi pitäisikin saada tehtyä itselle parit housut, jotka pysyvät jalassakin. Osa normaalihousuistani mahtuu vielä, mutta ne eivät pysy ylhäällä, joten tänäänkin olin pakotettu liikkumaan ympäriinsä tuulihousuissa. Onneksi sää oli sumuisen kostea, joten tuulihousut näyttivät aivan asiaankuuluvalta varustukselta yhdessä kumisaappaiden kanssa.

Liivihame ja vaippajuttuja

Aavalla on turkoosi-ihastus meneillään. Maanantaina löysimme kirpparilta hienon turkoosikukkaisen kangaspalan, ja lupasin siitä Aavalle jotain keksiä. Keksiminen ei tuottanut paljoa päänvaivaa - ihan vasta olin nimittäin tuumaillut että haluan juurikin Aavalle toteuttaa viimekeväisestä Käsityölehdestä kierrätysliivihameen. No kierrätyskangasta tämä ei kyllä ollut, vaan uudenkarhea pala ehkä jonkun verhokangasta. Pala ei ollut suurensuuri ja pieneni entisestään esipesussa, mutta rohkeasti lähdin sitä mekoksi muuntamaan.

Kaavan piirsin koossa 104, mutta jouduin helman pituuden piirtämään koon 92 mukaan, koska enempää helmaa en palasta olisi saanut. Sen sijaan lisäsin pituutta olkaimiin, koska sen pystyin tekemään. Kaavassa ja lehden kuvassa mekon pään- ja kädentiet näyttivät varsin ahtailta ja Aava on harteikas lapsi, joten arvelin että pituuden lisäys ei menisi hukkaan.

Eilen illalla sain mekon valmiiksi ja surustuin, kun se näytti henkarissa kovin pieneltä. Menin nukkumaan sillä mielin että joudun etsimään mekolle toisen käyttäjän - Aavalle se ei koskaan mahtuisi. Aamulla päätimme kuitenkin kokeilla ja kas - sehän menikin päälle.

Aika piukka se on mutta kyllä siinä heilumaan mahtuu!

Pidetään tätä nyt sitten sen aikaa kuin mahtuu. Toivottavasti vielä kesällä menisi.

Aamulla surisin vaaleita vaippajuttuja valmiiksi ennen kuin vaihdan saumuriin toisenväriset langat tulevia projekteja varten.

Syksyä silmällä pitäen neljä pientä "harsoa" vanhan, keskeltä hiutuneen flanellilakanan kulmista. Sekä kaksi pientä sisävaippaa myös kierrätysmateriaaleista. Päällä frotee, sisällä joustofrotee, toisessa imuna vanha flanellinen Unimix-lisäimu ja toisessa frotee+vohvelikangas+puuvillapellava.

On talvi kestänyt ikuisuuden... Kuvittelin että maaliskuussa jo tarkenisin terassilla istua leikkaamassa matonkuteita, mutta mitä vielä. Yhden kerran kokeilin kun aurinko kalpeasti yritti paistaa, mutta näpit jäätyivät hetkessä. Haaveillaan nyt sitten huhtikuusta seuraavaksi.

Pahvi on kyllä hereillä

Alkoi pikku hiljaa nolottaa nuo jouluaiheiset kuvatukset blogin etusivulla. Täällä on koko alkuvuosi kyllä tehty ite kaikenlaista, mutta aika vähän sellaista kuvattavaa kuitenkin. Eikä bloginpitäjä varsinkaan ole ollut innokkaana istumaan koneella.

Tammikuu kului nukkuen ja yökkäillen. Helmikuussa lähinnä lepäilin ja suunnittelin, mitä seuraavaksi voisin syödä. Maaliskuussa olen jo kovasti touhunnut ja käsityölehtien vuosikerrat ovat saaneet kyytiä kun olen niitä iltakaudet keittiössä plarannut. Paha startiitti vaivaa nyt, ja siinä oli yksi syy miksi halusin vihdoin ottaa itseäni niskasta ja potkaista tämän blogivuoden käyntiin. Bloginpito on niin hyvä vastavoima startiitille, kun siitä saa porkkanan tehdä entisiä töitä valmiiksi.

Valoa olisi taas mahtavasti mutta en ole oikein saanut aikaiseksi ottaa kuvia niistä muutamista käsitöistä mitä olen tässä saanut valmiiksi asti. Ne vähät kuvat tähän nyt alkuverryttelyksi.

Nämä valmistuivat heti vuodenvaihteessa, ennen kuin sohva nielaisi minut uumeniinsa. Esikoiselle tarpeelliset legginsit Maaemon luomuribbistä, hurmaava kuva pimeältä keskitalvelta:

Lahkeensuussa on pilvi-merkki. (Pitäisikin muuten painaa lisää noita merkkejä, sillä löysin sattumalta kirpparilta tarkoitukseen sopivaa, leveää mutta ohuehkoa kanttinauhaa ja väriltään ihanan kirkkaanvihreää. Nuo ensimmäiset merkithän painoin trikoovinokantille paremman puutteessa, ja se vinoilee kyllä minkä ehtii kun siitä yrittää merkkiä ommella.) Legginsit ovat ihan tumman violetit, salama vaalentaa. Ovat olleet hyvän väriset  monen vaatteen kanssa, joten eivät ole paljoa kaapissa ehtineet seisoa. Ihan siksi vielä toinen kuva in action:

Nämä seuraavat pikkujutut ovat tärkeät siksi että ne saivat minut ylös sohvalta ja koneen ääreen helmikuun lopulla. Tytöt hoitivat noin 15-senttistä vauvanukkea ja kovin oli vähissä sopivat vaatekappaleet hänellä. Tuli mieleen sovitella fleecen paloista jotain pientä ja yksinkertaista päällepantavaa. Vauva sai pipon ja vaipan ja makuupussin. Sitten pitikin jo loppuilta levätä. ;)

Tämä on kuitenkin taatusti alkuvuoden tärkein käsityöni. Pussikko puikoille ja koukuille, tällainen on pitänyt tehdä jo kauan aikaa:

En ollut aiemmin saanut aikaiseksi tehdä tällaista, sillä suunnittelin sitä liian tarkkaan ja hartaasti. Olin itseasiassa jo piirtänyt isolle paperille suunnitelman varmaan metrin mittaisesta lokerikosta jossa olisi tarkkaan mitoitetut taskut eri kokoisille puikoille ja myös huomioitu se, montako paria mitäkin kokoa omistan. Kankaatkin oli valittuna, miksiköhän se oikein jäi tekemättä..?

Joulukuussa näin sitten vanhassa käsityökerholehdessä yksinkertaisen ohjeen tikkikankaasta toteutettuun, kokoon käärittävään pussikkoon ja alkoi tuntua, että ehkä teenkin tuollaisen, "ensi hätään". Toteutus siis kuitenkin siirtyi sinne helmikuulle asti. Uhrasin tarkoitukseen vanhan, littanaksi painuneen vauvanpeiton ja pätkän ihan oikeaa, kangaskaupasta ostettua vinokanttia. Onneksi sitä oli, sillä vinonauhan valmistaminen itse kankaasta olisi tuossa vaiheessa ollut liian kova pala purtavaksi. Tämä pussikkokin valmistui aika vaivoin, mutta on ollut kyllä kaiken vaivan arvoinen! Ihanaa kun tietää nyt heti, mitkä puikot ovat vapaina, ja oikeat parit löytyvät myös etsimättä. Tämä on myös innostanut joko tekemään keskeneräisiä neuletöitä valmiiksi tai purkamaan ne - on aina hyvin tyydyttävää kun saa palauttaa jotkut puikot paikalleen pussikkoon. :)

Muita valmistuneita on ainakin itselleni trikoopaita, yksi vaippa, kakkoselle mössykkä ja päättelyä vailla yhdet uusiovillasukat sekä pienet pitkälahkeiset villapöpät. Ehkäpä näistä ja muista lisää myöhemmin, jos saan itseni kameran varteen.

Näissä merkeissä

... päättyy vuosi 2009. Joskus parhaat ideat vaan löytyvät menneisyydestä. Idearikasta uutta vuotta kaikille käsitöiden ystäville!

Kassikaupalla lahjoja

Nyt on aika latoa näytille kaikki loput joululahjat, että saadaan tämä joulu vihdoinkin pakettiin ja päästään suuntaamaan katseet kohti Uutta Uljasta Käsityövuotta.

Tämän joulun juttu mulla olivat selvästikin kangaskassit. Niitä tuli tehtailtua yhteensä seitsemän kappaletta, joista tosin yksi jäi sitten omaan käyttöön.

Marraskuussa sain kangas- ja ompelutarvikelahjoituksen, ja niistä halusin tehdä jotain pientä postitse lähetettävää myös itse tavaroiden antajille. Yksi tukeva raitakangaspala kertoi selkeästi haluavansa kassiksi ja toisesta kankaasta sain siihen sopivan vuorin, kunhan olin sen ensin värjännyt ruskeaksi. Koska halusin tästä kassista tehdä erityisen hienon, lisäsin siihen myös sivutaskun suljettavalla läpällä. Sopivan värisiä KAM-neppejäkin sattui olemaan...

Muut kassit olivat sitten vähän "rennomman" tyylisiä, simppeleitä mutta esim. kauppakasseiksi mainioita. Malli on alunperin matkittu Luonnonsuojeluliiton kangaskassista.

Näistä oranssiruutuinen kassi jäi itselle, koska oli liian "kakkoslaatuinen" lahjana annettavaksi. Kassien päälliskankaat ovat kirppareilta ja Huuto.netistä paitsi liila kangas on saatua verhoa.

Sisäpuolelta löytyy vanhaa lakanaa, verhoa ja puuvillapaitaa.

Osa kasseista toimi samalla myös lahjan kääreenä:

Jos ette jo arvanneet, niin noita kangaskasseja on hirmu hauska ommella! Monta sopivaa kassikangasta jäi vielä käyttöä odottamaan ja kokonaan jäi tekemättä sellainen kassi jonka päällinen on koottu useammasta tilkusta.

Siskon saama kangaskassi sai kaverikseen neljä valoverhosta tehtyä hedelmäpussia. Nämä ovat muuten jokseenkin samanlaisia kuin pussit joita olen omaan käyttöön tehnyt, mutta näissä on 'uutuutena' vahakankaasta tehdyt paikat hintalapuille. (Muille sukulaisille en toistaiseksi ole uskaltanut hedelmäpusseja tyrkyttää.)

Sisko sai myös tiskirätit puuvillasta ja pellava-puuvillasta:

Sekä norsulapaset luukulla:

Vihreä lanka on Hennaa yllämainitusta lahjoitussatsista, norsut ovat raidallista seiskaveikkaa joista tein viime talvena villasukat (jotka nyt päätyivät isäpuolen pakettiin). Vaihtuvanväriset norsut olivat idea jota halusin kokeilla, mutta ehkä kuitenkin nuo näyttäisivät paremmilta yksivärisin norsuin?

Siskolle päätyivät myös tällaiset, tämän joulun huumoripläjäykseksi nimetyt pöksyt:

Ottobre womanin julkaisemaa hipsterskaavaa noihin kokeilin, mutta lahkeista tuli aika vähäpätöiset, koska en lisännyt lahkeensuihin käänteenvaraa vaikka olisi ilmeisesti pitänyt (tätä ei sanottu ohjeessa). Toivottavasti sisko alentuu noita sentään kokeilemaan, jotta voin saada rakentavaa kritiikkiä mallista... Trikoo on kierrätettyä viskoosielastaania.

Äidilleni tein palmikkoiset kämmekkäät jotakuinkin samalla mallilla mitä käytin viime vuonnakin.

Lankana Floricaa ja jotain samanvahvuista keinokuitulankaa yhdessä. Floricaa olin koolaillut joskus haalein sävyin, mutta se loppui näitä tehdessä niukasti kesken ja jouduin jatkamaan yksivärisellä valkealla. Koolasin nämä sitten lopuksi orangella jotta sain värieron häivytettyä. Aika jokseenkin porkkanalaatikon väriset näistä tuli, hah. Tarkkasilmäinen voi muuten huomata yhden virheenkin kuviossa. Mutta eivätköhän asiansa aja.

Tällainenkin kestokääreinen paketti syntyi pajassa. Lahjapussi on tehty vanhan T-paidan etumuksesta, joka jäi tuunausompeluksesta yli jo toissa kesänä.

Tyttöjen nukelle tein vielä uuden asun luomuvelourin tilkuista. Nalle Puh -merkki on ratkottu irti vanhoista collegehousuista ja minusta kivasti sopi nyt tuohon.

***

Puuh. Nyt vallitsee Olemisen Sietämätön Keveys. Jopa siinä määrin ettei päällimmäisenä mielessä suinkaan ole kaikki ne Jännittävät Ideat joiden toteuttamista joulun alla jouduin lykkäämään tuonnemmaksi. Ehkä sitä ihminen joskus tarvii hiukan lomaa jopa käsitöistä?

Talvipäivä seisahtaa

Tätä sitä on odotettu. Nyt ei ole kuin suunta ylöspäin taas kun lakkaa tämä pimeneminen ja on siis olemassa edes ikäänkuin lupaus valosta.

Vähän on vielä jouluvalmistelut kesken, mutta kohta, ihan kohta saa hengähtää. Puuh.

Kaunista joulua kaikille lukijoilleni! Lahjapostausta luvassa sitten kun kääröt on aukaistu ja pahin hässäkkä hellittänyt.