Neljäs luukku

Sata kilometriä vapaata neulomisaikaa, määränpäässä lämmintä esijouluista tunnelmaa ja lapsille vaihtelua leikkeihin.  Maisemanvaihdos tekee kaikille hyvää.

Pipareita ja villapotkarit

250 g voita
100 g täysruokosokeria
1/2 dl siirappia
1 muna
1 maustemitta suolaa
1 tl kanelia, neilikkaa, inkivääriä, pomeranssia ja maustepippuria
2 tl soodaa
n. 50 g rouhittuja manteleita
n. 150 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja, joista osa leivontaan

175-200 C

Olen etsinyt täydellistä piparireseptiä ja tämä on viimeisin yritelmä. Tämä vatkataan kuten kakkutaikina, eli ei keitellä mitään, mikä on minusta kätevää. Olen myös haarukoinut sopivaa sokerin määrää ja kokeillut korvata vehnäjauhoja jollain ravitsevammalla tavaralla.

Taikina oli hyvin murentuvaa, mutta tuli kyllä pipareistakin ihanan mureita. Inkivääri ja neilikka voisivat ehkä maistua enemmänkin, taidan seuraavalla kerralla kokeilla laittaa niitä kaksi lusikkaa. Ja olisi nämä saaneet ehkä vähän makeampia olla. Kokeilut jatkuvat, vaikkakaan ei ehkä enää tänä jouluna. Tätäkin taikinaa jäi vielä osa leipomatta.

***

Vihdoin sain valmiiksi jo keväällä aloittamani vauvan villahousut, sellaiset "vaatevillahousut" tällä kertaa. Ohje on tällaisesta vanhasta vauvaneulelehdestä, jonka nimeä en tiedä koska kannet puuttuvat.

Ostin joskus kierrätyksestä vauvakokoisen villaneuleen, jonka etumuksessa oli lähtemätön tahra. Arvelin, ettei kukaan puseroa enää sellaisenaan pitäisi, joten ostin sen purettavaksi - lanka oli ohutta ja pehmeää villaa. Imelän vaaleanpunaista. Kun aloin suunnitella näitä housuja, valitsin suppeasta Kool Aid -varastostani värejä joilla arvelin vaaleanpunaisen taittuvan vähän uniseximmäksi. En enää muista tarkkaan mitä värejä ja montako pussia, mutta langasta tuli punaoranssia. Ajattelin että saa kelvata, kun oli inspiraatio ja piti heti päästä aloittamaan. Ja kyllä, tyttöä arvelin odottavani.

Housujen koko 3 kk, ja nyt juuri nuo ajattelin käyttöön ottaakin. Vähän on lahkeet makkaralla mutta ei haittaa.

Kypärälakkiproblematiikkaa

Pakkasten myötä piti kaivella kypärämyssyjä esiin, ja siinä sitten huomattiin ettei mikään vanhoista enää oikein mahdu esikoiselle. Ottobren nettikaava-arkista loppui jo koot kesken, mutta isonsin suurinta kokoa vielä kahdella 'pykälällä'. Ajatuksissa oli lämmin aluslakki merinoneuloksesta, mutta leikkasin ensin koeversion omasta vanhasta kesätopista. Mahtuu, mutta kuulemma hankaa leuan alta.

Jätin aluslakkiasiat hautumaan ja aloin miettiä sellaisia paksumpia kypärälakkeja, joita käytetään yksistään. Huuto.netistä löytyi halvalla käytetty lakki, joka sopi Aavalle, ja josta sain myös piirrettyä kaavan. Taas kokeilin ensin havillisilla materiaaleilla: päälliseen löytyi jämäfleeceä ja vuorin sain juuri leikattua vanhan velourpuseron etukappaleesta. Ompeleminen oli hauskaa ja lopputulos näytti hyvältä. Kävi vain pieni mutta ratkaiseva moka: fleecen joustavuuden muistin tarkistaa mutta velourin en. Ja sovituksessa sitten todettiin että eihän lakki mahdu, ei Aavalle eikä varsinkaan Linnealle. Huokaus.

Yksi seikka tässä sentään lohduttaa, se että nyt ainakin tiedän mitä teen toisin jos vielä päätän saksia tilaamastani merinoneuloksesta kypärälakkeja. Vai tiedänkö sittenkään? Ehkä olisi syytä tehdä vielä lisää koekappaleita...

Ensimmäinen luukku

Ajattelin että olisi mukavaa pitää blogijoulukalenteria ja tehdä joka päivä jokin, edes pieni merkintä muistoksi tästä joulunajasta. En kyllä tiedä ehdinkö ja jaksanko, mutta eipä kai siitä tarvi ressiä repiä. Blogataan mitä kyetään.

***

Olen piiitkään ollut vailla lämmintä kauluria. Vanhat kaulahuivit ovat alkaneet tympäistä ja tuntua hankalilta. Viime talvena(?) ostin paikallisesta lankakaupasta ihanaa Nimbus luomumerinolankaa - oikeastaan vaippahousulangaksi ostin mutta en sitten raaskinutkaan siitä pöksyjä tehdä. Nyt pakkasten alettua sain aikaiseksi rykäistä itselleni oman pehmoisen kaulurin Ullaneuleen ohjeella, sillä pienemmällä. Nimbus kylläkin loppui kesken - olisi tarvittu kaksi kerää. Puikotin jatkoksi sopivia jämävilloja; tärkeintä on että kaulan kohdalla on pehmeää merinoa. Esikoinen esittelee puolestani:

Eipä olisi haitannut vaikka kaularesoria olisi ollut pitemmästi, esim. 15 cm. Nyt on se ohjeen 10 cm ja kyllä silläkin juuri tarkenee.

Tämän joulun toiset tortut leipoituivat tänäaamuna, ensimmäinen satsi on jo syöty. Lempireseptini näyttää tällä hetkellä tältä:

paketti (500g) suolatonta voita
2 prk maitorahkaa
1/2 tl kristallisuolaa
300 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja
1 pss kuivattuja luumuja soseena

Esikoisen toiveesta osa tortuista on luumuttomia.

Tytöille valmistui uudet tonttulakit entistä jäätyä pieniksi / jouduttua hukkaan. Kaavana SK 11/96 mutta isonsin hieman. Pilkkupuuvilla jäi yli kaksi vuotta sitten tekemästäni essumekosta.

Tonttulakkien kanssa yritettiin saada aikaiseksi joulutervehdyskelpoisia kuvia...

Otso tasan 3kk tänään. :)

Pelkkiä kuoria

Vaippa-aihe jatkuu. Meillä alkoi tulla pulaa tarpeeksi isoista kuorista, ja aloin viikonloppuna miettiä millaisia muutoksia tekisin S-kokoiseen kaavaani. Näin monta päivää hupeni ennen kuin sain uuden kuoren valmiiksi asti...

Koska kaksi odotusaikana tehtyä kuorta ovat jääneet bloggaamatta, niin kuvasin ne nyt tähän samaan.

Ensimmäinen tassukuori on tehty Suuri Käsityölehdessä 6/98 olleella kaavalla - tosin lisäsin siihen haaran kohdalle 4 senttiä lisää korkeutta. Matala siitä tuli silti, ja vielä kun olin ommellut tarrat tuolla tavalla ulkonevasti niin kävi niin että juuri kun vyötärönympärys alkoi olla sopiva niin kuori jäi jo matalaksi. Ehdin sitä silti jonkin verran käyttää siten että kiinnitin tarrat ristiin. Ajattelin nyt irrottaa tarrat ja ommella ne ihan normaalisti siivekkeiden alapuolelle ennen kuin laitan kuoren myyntiin. Muuten aivan hyvä kuori kun on.

Punainen kuori on kapeampi, korkeampi ja pitempisiivekkeinen muunnos ensimmäisestä. Siivekkeistä tuli liiankin pitkät ja siksi ompelin toisen päälle tuollaisen lisäsäätötarran. Muuten varsin onnistunut kuori! Mahtuu meillä vielä pienimpien sisävaippojen kanssa.

Ja kolmas eli tassukuorista isompi siis valmistui tänään. Vertasin punaisen kuoren kaavaa M-kokoiseen Popolinin kuoreen ja vertailun perusteella lisäsin korkeutta takareunaan ja leveyttä etuosaan. Olin jostain syystä ostanut joskus tuollaista leveämpää joustokanttia, ja kokeilin sitä nyt tässä. Enkä tykännyt. Vuotosuojien leveydestäkin osa hupeni jättikantin alle... Kaipa tuosta muuten ihan hyvä tuli. Kaikissa kuorissa on muuten PULin alla verkkoneulos laminoinnin suojana muualla paitsi vuotosuojissa.

Mahtuu isommatkin sisävaipat alle, samoin kuin röyhelölliset. Jos tekisin vielä toisen niin hieman saisi siivekkeiden asentoa muotoilla uudelleen - ja se joustokantti kapeampana, kiitos.

Ympätäänpä samaan vielä kuva jo pieneksi jääneistä hahtuvahousuista jotka ovat niinikään jääneet erikseen esittelemättä, ja jotka nyt odottavat huutikseen pääsyä. Miss' sie tarviit hyviä villahousuja niin täss' siul' on sellaset... :D

Kaikki yhes koos

En edes muista koska aloitin näiden yhdenkoon vaippojen kehittelyn. Kaiketi joskus tämän vuoden puolella kuitenkin. Suunnittelin nämä alunperin reissuvaipoiksi, mutta näyttää siltä että näistä tulikin ihan jokapäiväisiä palvelijoita. Muutaman sain valmiiksi kesällä, ja ne ovat olleet jo käytössä. (Kuvasta puuttuu yksi joka oli pesussa.) Tänään valmistuivat kukalliset ja vaaleanpunainen.

Kuoseiksi kaivelin näihin erilaisia collegekankaita, koska college tuntuu olevan nyt niin out vaateasioissa. Vaippoihin sopii mainiosti. Tai kukallinen on itseasiassa yhdestä tyttöjen puserosta, joka lähti joskus mukaan kierrätyskeskuksesta.

Sisäpintoina on vähän kaikenlaista: coolmaxia, kierrätysfleeceä, kuivaliinaneulosta, collegea ja tenceljoustofroteeta. Joissakin on välissä tukikankaana lakanafroteeta tai hamppusingleä. Punamustan vaipan kanssa kävi moka - musta fleece ei päästä pissoja läpi, ei sitten ollenkaan. :o Muuten nämä on ihan mainioita.

Kuvassa on esimerkki kaikista kolmesta koosta, johon vaipan voi säätää.

Toistaiseksi on käytetty matalinta säätöä ja vyötärökin on ollut kireimmilleen kurottuna.

Ainut 'ongelma' näissä vaipoissa on ollut se, että sopivia imuja on ollut vähän naftisti. Tai ainakin on puhtaan pyykin kasan äärellä ollut vaikea muistaa, mitkä imut mihinkin sopii. Siksi leikkelin ja saumuroin nyt yhden pienen ja karhean huppupyyhkeen noin 33x33 cm -kokoisiksi taittoimuiksi ja vihreän froteelakanan jämistä vielä yhden, kaksinkertaisen, lisää.

Sydämet on leikelty vapaalla kädellä ja ommeltu paikalleen ilman tukikangasta, eivätkä oikein kestä lähempää tarkastelua, mutta niiden tarkoituksena onkin vain muistuttaa, mihin vaippaan kukin imu kuuluu. Nämä imut sopivat pienemmillä säädöillä ja isoimmalla säädöllä imuksi mahtuukin jo harso.

Palapotkarit

Tuumailin että Otso voisi tarvita jotkut vähän hienommat olkainpotkarit, joissa on sopivasti tilaa villahousupaketille. Halusin kokeilla, voisiko sellaiset syntyä SK:n 10/2000 kaavalla. Tai olenhan oikeastaan sillä kaavalla jo kerran ommellut, mutta käyttökokemusta ei itsellä ole.

Piirsin koon 62, ja koska en uskaltanut mitään hyvää kangasta kokeiluun tuhlata, käännyin tilkkuvaraintojen puoleen. Velourtilkkulaatikosta löysin vanhat lasten velourhousut, joista oli polvet puhki ja joiden mallikin oli sen verran ysäri, etten ollut viitsinyt niitä paikkailla. Housujen takakappaleista leikkasin potkarin takakappaleet ja etupuolen kokosin jämätilkuista, Myllymuksujen velouria taitaa olla kumpikin ruskea. Siniset reunakanttaukset ja sydänaplikaatio luomaan yhtenäistä ilmettä. Ajattelin jo että näistähän tuleekin hienot...

Vaan enpä taida sittenkään oikein tykätä. "Puolivärisyys" näyttää päällä hölmöltä. Sitäpaitsi tunnen nykyään saavani allergiaoireita tuosta niin perinteisen poikasinisestä väristä... minä jonka lempiväri on vuosikaudet ollut sininen.

Eiköhän noita kuitenkin kotona voi käyttää, ovat sopivan kokoiset ja varmaan ihan lämpöisetkin. Ja tottuuhan se silmäkin.

Mitä pääasiaan eli siihen kaavaan tulee, niin totesin että varsin hyvä on, mutta aina toki voi jotain parannettavaakin löytää. Selänpituutta on tarpeeksi mutta varpaille tulee kohta ahdasta eli lahkeita voisin vähän pidentää. Haarankohta on jotenkin kumma - taidan leikata sitä vähän avarammaksi ja tehdä haarakiilasta pyöreämmän mallisen. Ja sitten mietin näitä olkaimia:

Jotenkin tykkään että takaolkaimet olisi päällä. Täytyy pidentää etuolkaimien alavarapalaa, jotta eteen saa mahtumaan kaksi neppiä. Nyt siinä oli tilaa vain yhdelle kun taas taakse mahtui kaksi, joten menivät sitten näin päin.

Ja laitetaanpa tähän samaan mukaan vielä yhdet peruskalsarit, jotka ompelin miehelle isänpäivänä annettavaksi. Mustista kalsareista on aika mahdotonta saada hienoa kuvaa, yritetty on.