Viittaan löytyi kierrätyskankaita ja heijastavaa nyöriä kiinnittimeksi. "Tunikaan" ja kypärähuppuun leikkasin vuorit kulahtaneista T-paidoista. Vyöksi löytyi joskus jostain lasten housuista irti ratkottu vyötärökaitale, juuri sopivan mittainen. Ja miekka... Se on ihan pahvia, ilmastointiteippiä ja sellaista jääkiekkomailaan kieputettavaa teippiä. Ensimmäisen kerran puku ehti palvella jo palmusunnuntaina, ilman miekkaa ja vyötä silloin.
Tällainenkin otus on nähnyt päivänvalon. Aavalle kauan ruinaamansa nalle. Kaava on Suuri Käsityölehdestä 4/1992. Kankaaksi löytyi jämäpala babycordia ja vähän joustofroteeta korviin ja tassuihin. Sisuksiinsa nalle ahmikin sitten aikamoisen läjän saumurisilppua ja muuta samansuuntaista. Näitä nalleja olen joskus nuorempanakin tehnyt ja aina niistä tulee omia persooniaan.
2 kommenttia:
hieno ritariasu tuli! Ja nalle on hellyttävä!
Ihana nalle. :-)
Lähetä kommentti