Tekeepä mieleni vaihteeksi julkaista pari reseptiä. Tässä kuussa olen näitä kahta leivonnaista tehnyt kumpaakin useampaan kertaan, joten kyllä täytyy olla hyvää. Olkoon siis ohjeet tallessa täällä(kin).
Feta-vihannespiirakka
Pohja:
1 dl kaurahiutaleita
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl (oliivi)öljyä
3/4 dl kylmää vettä
Kuivat aineet sekaisin, sinne sekaan öljy ja vesi. Jätä odottamaan siksi aikaa kun valmistat täytteen.
Täyte:
1 sipuli
1 iso paprika tai kaksi pientä (mielellään eri väriset!)
voita tai öljyä paistamiseen
muutama kukinto valmiiksi keitettyä parsakaalta
100-150 g Patrosta tai muuta "feta"juustoa
10 oliivia
2 munaa
2 dl kermaa
1 tl kuivattua basillikaa
1-2 dl (vahvanmakuista) juustoraastetta
Pilko sipuli ja paprikat ja kuullota rasvassa. Jätä loppulämmölle muhimaan siksi aikaa kun laitat muut ainekset kuntoon. Painele taikina matalaan piirakkavuokaan (halk. 25-30 cm) pohjalle ja reunoille. Pilko parsakaalet, oliivit, feta ja levitä pohjalle. Levitä myös sipuli-paprikaseos. Sekoita kerma muniin ja mausta basillikalla. Kaada täyteainesten päälle ja ripottele lopuksi juustoraaste pintaan. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on saanut sopivasti rusketusta. Anna jäähtyä hieman, nauti lämpimänä.
Kuva on kamala, mutta kiinnostus ei parempien kuvien ottamiseen riitä silloin kun tätä on tarjolla. Hyvää myös uudelleen lämmitettynä! Ja täyteaineksia voi jonkin verran varioida, olen kasviksina käyttänyt myös tomaattia ja kesäkurpitsaa, mutta tämä paprika-parsakaali -yhdistelmä oli omaan suuhuni herkullisin.
Olen pitempään kaivannut hyvää piimäkakun ohjetta. Useat näkemäni ohjeet ovat sellaisia mihin ei tule munaa lainkaan, mutta minusta kakku kuin kakku nyt vaan on parempaa munalla kuin ilman. Kerran sitten löysin netistä sopivannäköisen, munallisen ohjeen, sitä vähän muokkasin mieleisekseni ja tässä on lopputulema.
Pippurinen piimäkakku
3 munaa
1 3/4 dl intiaanisokeria
175 g sulatettua voita
3 dl piimää
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1/2 tl maustepippuria
1 tl neilikkaa
2 tl inkivääriä
2 tl kanelia
kunnon kourallinen rusinoita
Riko munat ja vatkaa sokeri sekaan. Jätä odottamaan siksi aikaa kun laitat muut ainekset kuntoon - täysruokosokeri on usein paakkuista ja paakkujen kannattaa antaa rauhassa liueta kananmunaan. Sulata voi ja anna jäähtyä. Voitele ja jauhota 1 1/2 litran vetoinen kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään ja rusinat niihin. Kun sokeri on liuennut, vatkaa seos kunnolla vaahdoksi. Sekoita joukkoon vuorotellen piimää, voita ja jauhoseosta. Taikina jää aika löysäksi. Kaada vuokaan ja paista 150-175 asteessa (uunista ja vuoasta riippuen) ainakin tunti. Kakku on kypsää kun se alkaa hieman irrota vuoan reunoilta ja pinta tuntuu kiinteältä.
Kakku on hyvää heti lämpimänä, seuraavana päivänä huoneenlämpöisenä vielä parempaa, sitä seuraavanakin takuulla - jos sitä on jäljellä. Sanovat että piimäkakku on säilyvää ja paranee vanhetessaan, mutta tästä en osaa sanoa, sillä se ei koskaan säily meillä niin kauan että ehtisi kokeilla...
Ompelemiani vaatteita en ole taas viime aikoina jaksanut kuvata, mutta kuvasin sentään patalaput, jotka taannoin uudistin. Vuosikausia palvelleiden lappujen vanha tilkkupinta oli karmeassa kunnossa, joten verhoilin pinnat piiloon omenakankaan jämäpalalla. Samaa omppua roikkuu keittiön ikkunassa, joten on nyt sitten yhteensopivaakin vielä. Omenanvihreä vinokantti on kirpparilta ja sekin riitti just eikä melkein. Kyllä nyt kelpaa paistaa kakkuja ja piirakoita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti