Alkusyksyn kuvapläjäys

Syyskuu, helpotuksen syyskuu. Ensimmäisten kouluviikkojen hektisyys on takana ja syksyn synttäritkin ehdittiin jo viettää pois alta. Arki on asettunut uomiinsa, aamuheräämisiinkin on totuttu. Pahin stressi on sulanut pois joten jaksan taas päivittää blogia.

 

Vilkaisu vihanneksiin: keväällä huvikseen ja kokeeksi kylvetyt kurkut ja tomaatit ovat yllättäneet iloisesti. Kurkkua on korjattu kuutisen kiloa ja taimia oli ihan muutama joten satoisa kasvi jopa täällä raukoilla rajoilla! Tomaatit ovat olleet enimmäkseen ulkoruokinnassa; loppukesällä innostuin sen verran että kyhäsin niille vanhasta pöydästä ja muovinkappaleesta suojaa. Täytyy ehkä jossain vaiheessa nostaa purkit sisälle että saadaan ne parikymmentä mollukkaa kypsiksi asti. Ensi keväänä uudet ja paremmat verkot veteen - tuskin maltan odottaa!

 

Kesän sukkasato puolestaan on tässä: itselle vanhoihin varsiin uudet terät ja lisäksi kahdet kokonaan uudet sukat. Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa... paitsi että minä kyllän käytän näitä ihan ympäri vuoden.

 

 

Ompeluksista ensinnä tässä nyt tämä luvattu takki. Kaava on Ottobresta, mutta numeroa en muista ja lehden jo palautin. Mahdollisesti viime vuoden kevätnumero. Superhelppo takki, ei vuoria ja aika suorat kappaleet. Itse nostin vaikeusastetta sen verran että askartelin kännykkätaskun, lisäsin hihoihin kuminauhat ja etuläpän alle laitoin vetoketjun. Nepparit tähän voisi lisätä jos tulisi ostettua jotain muovineppejä tyylikkäämpiä. Kangas on kiva popliini(?) kirpparilta, puuvillaa ja polyesteria on valistunut arvaukseni. Hyvin pitää tuulta, ja ehkä yllättävänkin lämmin tai pitäisikö sanoa hiostava materiaali näillä syksyn helteillä. Todella reilunkokoinen malli, olisi varmaan mahtunut kokoa tai paria pienempikin päälle... mutta ihan kiva kuitenkin.

 

 

 

Toinenkin takintapainen on itselle syntynyt. Koko kesän, ja varmaan viime kesänkin, olen kaivannut itselleni hupparia. Nyt päätin hävittää komerosta monta vuotta säilötyn velourisen retroaamutakin, josta aikoinaan aioin tehdä tytöille leveälahkeisia haalareita vaan jäi tekemättä. Ja kyllähän tämä ihan aikuiseen makuun sopiva kuosi onkin.

Kaavan piirtelin Suuri Käsityölehdestä nro 9/2008, mutta lyhensin helmaa, kavensin hihoja ja lisäsin taskut. Aamutakista riitti mukavasti materiaalia kaikkiin muihin kappaleisiin paitsi hihoihin piti tehdä yksi poikkisauma.

Hihoihin ja helmaan sekä hupun ja taskujen reunuksiin valitsin vaalean beigen resorin, ja koska se oli ohutta ja sitä oli suuri pala, käytin samaa tavaraa myös hupun vuoriin ja taskupusseihin. Pääntiesauman ja vetoketjun nurjan puolen puolestaan verhoilin valmiilla trikoovinokantilla, joka sattui olemaan saman sävyinen kuin velourin vaaleankeltaiset osuudet.

 

Huppari on mukava päällä, mutta kaavassa on pari korjattavaa kohtaa. Alaspäin levenevä helma, juuri tässä nimenomaisessa pituudessa ja resorin kera, ei pue allekirjoittaneen muutenkin leveää lantionseutua. Hihanpyöriö on myöskin makuuni turhan korkea eli olalle jää vähän sellaista terävää törrötystä mistä en niin välittäisi. Kovasti tekisi mieleni tehdä täydellisempi versio hupparista mutta saapa nähdä.

Pari näppäränkokoista matonpätkääkin olen taas saanut solmittua käyttökuntoon. Viime kesänä keräsin kokoon läjän Toivottomia Tekstiileitä ja tein niistä selvää jälkeä kera pyöröleikkurin ja ison tilkkutyöviivaimen. Porukkaan kuului kulahtaneita tai muuten rumia pienten lasten collegevaatteita, yksi oma risa puuvillaneule sekä isohko pala vadelmanpunaista, sähköistä keinokuituneulosta. Kaikki suikaleiksi pystyyn langansuuntaan ja sitten pitkiksi letkoiksi ompelukoneen avulla. Tuloksena kassillinen matonkudekeriä ja nopeaa sukkulansuihkintaa. (Lisäksi paha pölynuha...) Tykkään lopputuloksesta!

Kuten myös tästä vihreästä, joka on jo kaksi vuotta sitten kudottu.

Otsolle pari paitaa tilkkulaatikon keventämisen nimissä. Tämä on tehty keskeneräisistä kalsareista  jotka kotiutin joskus kierrätyskeskuksesta. Trikoo oli leikattu pesemättömänä ja kun pesin palat, vetivät ne niin kieroon ettei niistä kovin kummoiset pöksyt olisi tullut. Otson kokoisen paidan paloista sai leikattua, tämä on unikäyttöön ja kaava sama kuin keväällä tehdyssä heppapaidassa.

Kettu-paita, Ottobre 4/2010, ilman sitä kettua. Tätä kaavaa olin katsellut jo pitempään sillä silmällä, ja nyt vihdoin Otso on tarpeeksi suuri pienimpään kokoon. Enkä turhaan katsellut, hyvä on malli. Vihreävalkoinen trikoo on kierrätetty nuorisokokoisesta paidasta jossa oli hikiläiskät kainaloissa mutta raidat ihastuttivat. Siitä paidasta otin hihansuut sellaisenaan tähän uuteen paitaan. Pallointerlock on jämäpalaa.

 

Housutkin on uudet, kaava Suuri Käsityölehti 7/2013 mutta yksinkertaistaen. Koko on 98, tuli minusta niin reilut että tekisi mieli kokeilla samaa mallia yhtä pykälää pienempänäkin, pidemmillä resoreilla vain.

 

 

 

Muutama simppeli vaate jäi uutena kuvaamatta, mutta tänään pyykkiä korjatessa innostuin hakemaan kameran. Täten siis tuli ikuistettua Otsolle synttäripakettiin ompelemani yöpaita (SK 11-12/2003, koko 98/104)

 

sekä itselle ja miehelle tehdyt raitapaidat. Omaan paitaan löysin yllättävän hyvän kaavan vanhasta Käsityölehdestä (5/1997) ja kokeilin siihen yksinkertaisia, rullaantuvia reunakkeita. Miehelle on peruspaita Noshin luomujerseystä ja etumuksessa piilottelee rintatasku.

 

Vielä paistaa aurinko, vielä ehtii ihastella kukkia. Puolukkaankin ehtii vielä mainiosti. Kaunista syksyä teille!