Kaappien kevennystä

Yritän kovasti välttää kankaiden ostamista juuri nyt. Tilaa täytyy saada jostain. Huonejärjestelyt menee taas kesän aikana vähän uusiksi ja tavaroiden liikuttelu paikasta toiseen on sitä helpompaa mitä vähemmän sitä on. Kankaiden yössä aikani surffailin ja lopulta totesin ettei edes erityisemmin tee mieli mitään uutta tilata. On ihan inspiroivaa vähän laihduttaa varastoja.

Kesän kynnyksellä aloin hakea tuntumaa lätsätehtailuun. Ottobren nettihatut ovat palvelleet hyvin jo useampana kesänä, mutta jotain muuta seuraavaksi, kiitos! Mikunlokista löytyy simppeli lätsäohje josta otin vähän osviittaa, Ottobren nettimallista lainasin kiilan kaavaa ja Coconut-lippiksestä vinoon leikatun "hikinauhan". Tuli tämmöinen:

Tämä on tehty vanhoista kelvottomista housuista, minkä johdosta lisäsin taakse hauskan penninvenyttäjähenkisen merkin. Kuherruskuukausi meneillään näitten uusien merkkieni kanssa, joten innokkaasti niitä olen sitten kuvaillutkin, koittakaa kestää...

 

Lätsästä tuli ok, vähän liian syvä vain ja lippaan en ole ihan tyytyväinen. Niiltä osin siis tuotekehittelyn paikka. Sovituskuvat ovat samalla uuden hupparin sovituskuvia.

 

 

 

 

Malli on Kurre Ottobresta 4/2010, koko 98. Oikein sopiva, tykkään hirmuisesti!

 

(Mistä tietää että on kesä? Siitä, että kun yöllä tai myöhään illalla on saanut ompeluksen valmiiksi, voi samantien mennä ulos terassille kuvaamaan sen. Mitä luksusta!)

 

Murun pupuneulos löysi sopivat kumppanit joskus kirpparilta kangaspussin mukana ostetusta singletrikoosta ja omasta vanhasta, erittäin joustavasta trikootopista, joka oli niin karmivan värinen etten koskaan ollut oikein voinut sitä pitää - ja silti olin säilönyt lähes parikymmentä vuotta (kannatti!). Ainoa joka tähän soppaan ei sujuvasti solahtanut oli hieno rengasvetoketju jonka varta vasten Royal-tuotteelta tilasin. En sitten yhtään älynnyt tarkistaa etukäteen, onko ruskean sävy sopiva, vaan totuus paljastui siinä huppariompelun loppumetreillä kun oli tullut aika jo kiinnittää se vetoketju. En malttanut odottaa sopivamman väristä ketjua, halusin vaatteen heti käyttöön. Liekö tuolla väliä. Kesään sopivan kastelukannumerkin ompelin tällä kertaa toisen hihan yläosaan.

 

 

 

Tuli muuten jossain välissä napattua kuva niistä edellisen postauksen raita-alkkareista. Tässä siis kerrankin kaikki puhtaana yhdes koos. Mukavia käytössä ja hauskasti kaikki vähän erinäköisiä.

 

 

Pari pitkähihaista pojalle jo valmiiksi ensi syksyä ja talveä varten. Nappihalkiollista paitakaavaa testasin heppatrikooseen. Koko tässäkin 98 mutta on minusta liian reilu vielä pidettäväksi. Halkiosta ei ihan täydellinen tullut ja muutenkin tykkäsin enemmän siitä Pyssellyckan tavasta. On muuten todella räikeän vihreää tämä trikoo, eikä oikein omaa silmääni miellytä. Tätä kuosia kiirehdin tilaamaan silloin heti kun sitä alkoi saada, pala oli isohko ja nyt mietin josko laittaisin loput siitä myyntiin, kun ei tunnu mulla oikein kuluvan.

 

 

 

 

Villi viikinki kokoa 104, tämä puolestaan jo käytössä. Metsätrikoon loppupalaa tähän kulutin ja kaveriksi kalsaritrikoon jämiä.

Viime viikolla tuli äkillinen mekko-ompeluolo, kun törmäsin vanhemmassa Käsityölehdessä kiinnostavaan trikoomekkokaavaan. Pitkään jemmattu heräteostostrikoo sai yhtäkkiä kyytiä ja muuttui 134-senttiseksi kesämekoksi. Malli on jokseenkin identtinen edestä ja takaa, ja helma on muotolaskosten ansiosta vähän pallomainen. Tykkään itse, Linneasta en ole ihan varma. Aika reilua mitoitusta tämä kyllä on, mutta minusta jotenkin soma kaikessa säkkimäisyydessään. Joku vähemmän lapsellinen kuosi voisi kyllä toimia paremmin näin isolla tytöllä.

 

Vielä yksi tuunaus mahtuu mukaan. Otsolla oli tarvista jämerille kangashousuille, ja mieleeni tuli yhdet vanhat hylkiöfarkut. Anoppi löysi joskus jemmoistaan 120-senttiset farmarit ehtaa ysikytlukua ja antoi meille, mutta tytöille ne ei sitten ikinä kelvanneet käyttöön. Nyt leikkasin lahkeista Otson kokoiset housut ja lisäsin lahkeensuihin ja vyötärölle vihreää resoria. Tuli vallan hyvät pihahousut! Farkkujen yläosaa en viitsinyt jättää ajelehtimaan vaan muokkasin siitä hameen Linnealle. Itse olisin tykännyt vaikka jonkin simppelin pitsin laittaa helmaan mutta Linnea halusi rispaantuneen reunan ja sellaisen sai.

 

 

Lisääkin kierrätyshenkisiä kesävaatteita on kuopukselle tulossa, jahka ehdin ja maltan sisällä istua ompelemassa. Aurinkoista toukokuun loppua teille kaikille!