Tammikuussa

 ... kaunista lunta ja kaunista aurinkoakin.

 

 

Ja niitä käsitöitä. Paljon kutimien kanssa istuttuja iltoja. Lukuisia selattuja käsityölehtiä, unelmia ja suunnitelmia tulevista neuletöistä: kevääksi, kesäksi, ensi talveksi... Vähemmän ompelemista mutta nyt loppukuusta taas enemmän sitäkin. Pikku kangastilauksenkin männä viikolla tein vaikka olen ihan vapaaehtoisesti sen sortin hankintoja tänä vuonna välttänyt. Mielessä on jo ensi kesän uudet huonejärjestelyt joten tavaramäärä täytyy saada hallintaan...

 

Tämä varmaankin se tärkein valmistunut: Linnean uusi villatakki. Viime talvena ostin langat Huuto.netistä, jotain italialaista venäjänkielisin tekstein varustettua villa-akryylia, Twid Mouline on nimi. Syksyllä jo aloitin työn heti Otson takin valmistuttua, mutta ensimmäinen yritelmä meni purkuun. Tällä kertaa ylhäältä-alas ei toiminut vaan pääntiestä tuli liian ahdistava. Purkasin pois ja laavasin kansiokaupalla lehtiä löytääkseni sopivan, valmiin mallin tilalle. Noin kymmenes kansio tuotti tuloksen, ja kyseessä oli joku vanha, kanneton EevaNeule jossa en muistanut tällaisia malleja olevankaan.

 

 

 

Ohjeesta poikkesin sen verran että neuloin pyöröpuikolla yhtenäisenä ilman saumoja, silläkin uhalla että hihojen ja miehustan yhdistäminen olisi tukalaa. Olihan se, onneksi suurinta tukaluutta kesti vain muutaman kerroksen. Lopussa kiitos sitten seisoi kun ei tarvinnut kuin kainaloista pienet reiät kuroa umpeen samalla kun päätteli langanpäät. Pääntiestä uhkasi tässä nyt sitten tulla liiankin iso ja avara, jouduin pistelmään vähän omiani viimeisillä kerroksilla kun ohjeessa oli silmukoita liikaa. Avara se on vieläkin mutta eipähän raavi kaulaa ainakaan. Lanka ei ihan poskenpehmeintä ole, vähän sellaista paperisen tuntuista mutta pehmeni kivasti jo kun kertaalleen hänet pesin.

 

Aivottomuusneuleena tuli jossain välissä tehtyä tällainen peruspipo. Ajattelin vähän että tytöille hiihtokauteen kevyempi ja istuvampi päähine, mutta tästä ei nyt innostuttu. Jospa joku myöhemmin kelpuuttaisi päähän asti... Langat enimmäkseen purettuja pikkusutturoita: liila jotain pehmeää akryylia ja tummanruskea Woolia. Ohje on jostakin vanhasta Käsityökerhosta.

 

 

Innostuin pitkästä aikaa painamisestakin ja omatekoisella sapluunalla painelin valkoherukoita vanhan, läikkäisen paitani siistimiseksi.

 

Tytöt sitten tietysti innostuivat myös ja kehiteltiin niillekin oma pieni painoprojekti. Toiveena oli mustat hameet barbeille ja kumpikin valitsi haluamansa kuviot valmiista sapluuna-arkeista. Kuviot painettiin ensin valkoisella ja sitten hopealla. Harjoitus tekee mestarin... Linnea teki pelkkiä sydämiä, Aavalla on keiju, puudeli ja merenneito.

Koska musta kangas sattui olemaan lörppää trikoota, ompelin minä hameet kasaan. Täytyy ottaa toiste joku kankainen ompelujuttu että tytöt saavat itse harjoitella ompelemista... Hameiden valmistuttua kävi ilmi ettei niihin ole sopivia yläosia, joten ompelin sitten topit myös. Linnea piirsi kaavan Suuri Käsityölehdestä 10/1995.

 

Jonakin iltana Pupu Tupunaa lukiessa tuli visio ruudullisesta trikoopaidasta. Aloin haaveilla ruskeavalkoisesta ruututrikoosta, mutta sitä odotellessa muistin vinoruutuisen trikoopalan jota olen säilönyt jo pitempään. Siitä sitten tuli paita Otsolle. Pitkiä hihoja ei palasta saanut, tai olisi saanut vain toisen. Otin varman päälle ja tein "valelyhyet" hihat joihin jatkokset sain omasta vanhasta, jo romutetusta paidastani. Valasnauhaa olen käyttänyt jo niin moneen Otson juttuun, että piti keksiä tällä kertaa vähän jotain muuta kuin pelkkä lipare sivusaumassa.

 

 

Otsolle kokeilin myös tossuja ommella. Meille oli kulkeutunut kummalliset, kantapäättömät jarrusukat, jotka olivat kuin tumput. Uhrasin ne kokeiluun - paljon ei hukkaan mennytkään kun varret ja pohjat näihin hyödynsin. Velourinpaloista pääliosat. Vähän muokkaamista vaatii vielä tämä itsepiirrelty malli - nyt täytyisi vain löytää lisää luistamatonta pohjamateriaalia että voisi jatkaa harjoituksia.

 

 

Vielä yksi sininen ja sitten kyllä riittää! Lehtiä selatessa tuli vastaan mielenkiintoinen paitamalli jota huvitti kokeilla - siitäkin huolimatta että lehdessä oli paidasta lähinnä olematon kuva. Sinisen ohuen raitatrikoon ostin kai viime keväänä. Silloin se kovasti puhutteli mutta jäi ompelematta, ja nyt se ei enää niin kovin puhutellutkaan... Huvitti sitä kuitenkin tähän nyt käyttää, koska halusin nähdä miten raidat käyttäytyvät tässä laskottettavassa mallissa. No, nähtyä tuli.

 

 

Sovituskuvia ette saa, sillä vaate näyttää odotusajan yöpaidalta päälläni. Tämä malli olisi varmaan ihan kiva mammapaita, jostain vähemmän unisesta kuosista toteutettuna. Edustan laskostus on sinällään kaunis ja hieman vielä tekisi mieleni kokeilla kaavaa uudemman kerran hihattomana ja pidemmällä helmalla - kesämekkona siis. Onhan siinä riski että siitä tulee sitten äitiysmekko, joten en tiedä viitsinkö tuhlata kangasta. Harmi. Aina ei voi voittaa. Onneksi uusia kokeiltavia kaavoja on jonossa odottamassa...

Loppuun vielä resepti, pitkästä aikaa. Oma muunnokseni vanhoista kunnon synttärinamuista. Kokeilkaa tekin joskus jos siltä tuntuu. Toimi ainakin tänä aamuna. ;)

Pilvin PMS-pelastus

100 g kookosrasvaa
1/2 dl (raaka)kaakaojauhetta
1/2 dl tomusokeria
n. 1 dl pähkinöitä (tässä Pirkka pähkinäsekoitusta)
n. 5 dl riisimuroja (voisi varmaan kokeilla myös kotimaisia 4-viljan muroja)

Sulata rasva kattilassa, jäähdytä (jos maltat) ja sekoita kaakao ja sokeri joukkoon. Lisää muut höystöt, niitä voi laittaa sen verran kuin sopivaksi katsoo. Jaa muffinsivuokiin tai vastaaviin, tai leivinpaperille kasoiksi ja laita kylmään kovettumaan (taas, jos maltat). Hyviä vaikka teen kanssa!