Marraskuuhun mahtuu

Rajansa blogilaiskuudellakin. Aikani odotin että saan käsitöitä kuvattua luonnonvalossa... lopulta kai tajusin että sitä valoa ei ihan hetkeen ole taas luvassa. Tai jos onkin niin ainakin niin harvoin ettei kameran varteen niinä hetkinä voi olettaa ehtivänsä.

Marraskuuhun on mahtunut monenlaista. Käsityöpuolella oli ensin neulomiskausi, sitten se hiipui ja tilalle tuli kankaidenleikkelyvimma. Aikaa ja rauhaa on ollut niukalti joten paljon ei ole valmiiksi asti ehtinyt. Aika monta vapaahetkeä olen sitä paitsi uhrannut Huuto.nettiin ja muuhun kirppistouhuun ja sen ansiosta saanut ehkä hätinä kassillisen verran kampetta komerosta pois. Mies on koko syksyn suunnitellut sadevesijärjestelmää ja viime viikolla sen toteutus lopulta käynnistyi. Paha vain että samana aamuna kun kaivinkone pihaan ilmestyi, kaatui Otso ikkunan ääreltä tuolilla nurin ja loukkasi silmäkulmansa. Siitä keittyikin kokoon kerrassaan ratkiriemukas OYSin keikka. Ammottava haava lapsen naamassa on jo tarpeeksi ikävä juttu sinänsä mutta lisäksi jouduin lähtemään kotoa pois juuri kun pihaankin alettiin repiä ammottavia aukkoja. Kurjuuden kruunasi inhottava kurkkukipu joka alkoi samalla reissulla ja kesti useamman päivän. En muistele sitä seikkailua erityisellä lämmöllä.

Kotiinkin kuitenkin päästiin ja on siitä lähtien saatu elää tämän jännittävän urakan keskellä. Näkymät ovat vaihdelleet päivästä toiseen mutta yksi asia on pysynyt: hiekkaa! Joka paikassa hiekkaa...

Mutta niitä käsitöitä. Tämä on oikeastaan jo lokakuun puolelta: Otsolle kapeat collegehousut. Näitä kaipailin silloin kun vähän aikaa oli talvi ja tuntui että sisähousun päälle pitää jo villahousuakin vetää. Housuista tuli valmiiksi jo vähän naftit mutta muuten oikein kivat. Taskutkin muistin.

Aava on pitänyt kai kolmatta talvea yhtä ja samaa kirpparilta löytynyttä fleecelakkia. Nyt olisin jo halunnut periyttää sen Otsolle mutta Aava ei suostu. Yritin kovasti saada tehtyä vielä paremman talvilakin. Mallin hyväksytin etukäteen Aavalla, värejä valikoin muun ulkovaatetuksen mukaan, sisäpuolelle uhrasin pehmeää merinoneulosta. Tulos: ulkonäöstä tykätään mutta lakki ei kuulemma pysy päässä vaan nousee. Se niistä sovituksista ja se siitä ohjeesta (SK 12/98 omin sovelluksin)... Aava väittää haluavansa tähän vielä nyörit, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Oikeasti en usko että se niitä ainakaan kiinni solmittuina pitäisi. Fleecelakki on käytössä ja tiukasti.

 

Epäonnistuneista myssyistä puheenollen, tässä toinen:

 

 

Tein muka Linneaa ajatellen pehmeän ja istuvan kypäräpipon pyöräkypärän tai luistelukypärän alla pidettäväksi, mutta liian pieni tuli. Aavalle mahtuisi mutta ei kelpaa. Otso tähän tykästyi ja on nyt sitten saanut pitää, mutta itse en viitsisi tätä kyllä tässä käytössä kovin kauaa katsella. Novitan Luxus Cloud -villabambulanka on kyllä ihanaa muuten mutta näyttää käytössä äkkiä nyppyyntyvän. Muutenkin turhan tylsä ja aran värinen yksinään käytettäväksi on tämä. Värikkäämpi myssy pojalle onkin tuloillaan.

Aavalla lähestyi eskarin valokuvaus ja jotenkin en keksinyt sille mitään kivaa päällepantavaa kuvaa varten. Sitten keksin paloitella ainakin puoli vuotta kaapissa odotelleen Muru-neuloksen. Liivihameen kaavaa ei ollut mutta piirsin sopivasta paitakaavasta sellaisen. Jälkeenpäin olen aprikoinut, olisiko kanttien sittenkin pitänyt olla mustat..

Kaksi vuotta sitten joulupaketista löytynyt ihana Seitsemän veljestä Sinisorsa muotoutui lopulta perus unisukiksi itselle. Tämä on ollut sellainen aivoton ja helposti liikuteltava käsityö ja on päässyt mukaan automatkojen lisäksi ainakin vanhempainiltaan sekä sinne sairaalaan myös. Raitoja en yrittänytkään kohdistaa.

Tällä viikolla olen nautiskellut uudesta ja ennen kaikkea uudenlaisesta paidastani. Alkuviikosta iski äkillinen visio lepakkohihaisesta kukkapaidasta. Jostain syystä halutti kovasti nimenomaan kukkia - ehkä jokin vastaisku kaikelle tälle pimeydelle ja märkyydelle. Kaavakokeiluun otin viimeisimmästä "äitienpäivälehdestäni" (SK 5-6/2012) Vainio.Seitsosen tunikan. Tiistain vapaa-aamunani piirustelin kaavat ja leikkasin kappaleet ja saman päivän iltana ompelin. Kangas oli ohutta, kamalan lerppua ja vähän repaleistakin eurokankaan laaritrikoota, mutta lopputulos istuu päälle kuin ajatus. Jos istumisesta nyt voi puhua...

Voi miten tykkään! Vessanpeilikuvat eivät tee oikeutta tälle vaatteelle. Koot olivat reiluja; valitsin kaavan lantionympäryksen perusteella koon 38/40 ja vaikka tämä trikoo ei hirmu joustavaa ole niin tuntuu että on tässä ainakin väljyyttä tarpeeksi. Pääntie oli vähän hankala tehdä ja jäin miettimään, olisiko helpompaa tapaa...

Joulukuu lähestyy kuin varkain. Yhtään piparitaikinaakaan en ole vielä ehtinyt tekemään vaikka mieli on aina välillä tehnyt. Se voisikin olla tulevan viikonlopun puuhalistalla, yhdessä Otson myssyn kanssa.