Kesän loppukiriä

Loppu lähenee, kesän siis. Enää ei tee mieli hellevaateompeluksiin ryhtyä, järkevästi on jo syksyn tarpeet mielenpäällä. Tässä nyt yhdellä koolla viimeisiä kesäisempiä ompeluksia...

Vajaamittaiset farkkuhousut esikoiselle. Kankaan tilasin jostain nettikaupasta joustofarkkuna kun piti tekemäni farkkulegginsit siitä, mutta olikin laadultaan jokseenkin joustamatonta. Vähän harmitti silloin muttei harmita enää sillä kankasta syntyi toisenlaiset kivat housut, ja joustavampaa laatua puolestaan löytyi kangaskaupasta joten kyllä ne leggaritkin vielä saadaan koululaiselle.

Linnea toivoi takataskuja, vain takataskuja. Huonosti kuvassa erottuvaa sydännauhaa pätkä koristeeksi...

Nämä on kuulemma 'muotiset' housut eli saaja oli tyytyväinen. Toivotaan lämmintä ensiviikkoa niin että pärjää näillä vaikka koulussakin.

Oltiin lasten kanssa mummolassa melkein viikko, ja iski ompelutarve. Innostuin jonkin vanhemman Käsityölehden salsahameohjeesta, ja materiaaliksi löytyi äitini vanha äitiysmekko. Rypyttämistä oli metritolkulla ja ompelukoneen jousto-ommel tuntui hitaalta saumuriin verrattuna, mutta lopulta hame valmistui. Sen sai Linnea...

... ja Aavallekin löytyi melkein samanlaista kuosia kun vaihdoin vain uuden kuminauhan siskoni vanhaan hameeseen jonka ompelin teini-ikäisenä.

Aavan mummolasta löytämä ja huolelliseen hoitoon ottama pienenpieni nukke sai äitiysmekon jämistä housut ja paitaa varten löytyi pieni trikoonpala. Kammottavaa ommeltavaa näin pienet vaatteet, varsinkin kun kone ei ole oma ja tuttu... hihansuut unohtui päärmätä ja housuihin tuli liian tiukka kuminauha. Nooh...

Ehkä kolmisen metriä mattoakin tuli kudottua mutta kuvan muistin ottaa vain tästä viimeisestä, 'pääsiäismatoksi' ristitystä kesken jääneestä pätkästä joka ei ehdi lattiaan ainakaan vielä ensi pääsiäiseksi. Kun tehokasta kudonta-aikaa on vain kesäisin niin aika monen vuoden mattosato muhii tukin ympärillä.

Kotiin päästyäni ompelin kasaan jo aiemmin aloitetun T-paidan Otsolle. Innostuin taas tilkuista ja samalla tuli testattua uutta kaavaa. Cacao bean Ottobresta 3/2010, koko 98 että menisi ensi kesänäkin. Numeroaplikaatioon päädyin kun en keksinyt muutakaan sopivan helppoa ja litteää kuvaa yksivärisen turkoosin kohdan somisteeksi. Jälkeenpäin vähän harmitti etten sittenkin tehnyt vaikka kärpässieniä - tästä tuli nyt vähän ällösporttinen jotenkin. Mutta ei niin pahasti kuin välissä pelkäsin, joten kelpaa minulle. Kaava on hyvä ja oli mukavaa vaihteeksi laittaa reunoihin ihan perinteiset resorit.

Vihdoin sain ommeltua valmiiksi verkkarit jotka leikkasin jo keväällä. Linnealla oli silloin verkkaripula ja Huuto.netistä löysin passelin palan pritexiä. Malli on luotto-lastenhousukaavani, suurennettuna vastaamaan kokoa 134. Taskut piirtelin itse ja tikkasin etukappaleen alle kaksoisneulalla. Laiskotti kuvaaminen joten ei sovituskuvia tällä kertaa mutta hyvin sopivat ja kasvunvaraakin jäi.

Mummolaviikolla kävin myös entisessä Rasavilin ompelimossa penkomassa jäljellejääneitä materiaaleja ja mukaan tarttui pilkkahinnalla kasa ulkovaatekankaita sekä lisäksi monenlaista tilpehööriä. Tärkein oli varmaankin saumantiivistysteippi, tai mikä nyt onkaan nimeltään, koska sellaista en ole ennen omistanut enkä käyttänyt. Jatkossa on siis entistäkin parempi syy ommella itse talvikauden ulkovaatteita, kun kerran hyviä materiaalejakin löytyy. (Ei mitään paineita kuitenkaan...)