Haalarit päälle, sukat jalkaan ja kaupan kautta ruuanlaittoon

Huhtikuu alkoi aprillipilalla: ähäkutti, ei vielä kevättä. Maaliskuun lauhojen vastapainoksi on saatu kylmiä öitä ja päiviäkin mutta ei se haittaa: eipähän ole vielä tarvinut kuravaatteita esiin kaivaa. Illat ovat joka tapauksessa keväisen valoisia ja usein mukavimmat ulkoilut lasten kanssa jäävät harmillisesti kesken kun iltatoimet painavat päälle.

Ompelin uusia kasseja. Olen aikonut jo ainakin vuoden ja nyt sain lopulta aikaiseksi. Eipä tarvitse kauppapäivinä hämmästellä, mihin kaikki kassit ovat hävinneet: nyt on kaapissa varasto mistä ottaa tarvittaessa. Vielä kun saisi samanlaisen hätävaran hedelmäpusseja askarreltua niin hyvä.

Vähän tylsiähän nämä oli tehdä. Joutilaita kankaita on paljon, mutta ei ollut ihan helppoa löytää silmäämiellyttäviä yhdistelmiä, sillä yksivärisiä oli niukalti. Lopulta löysin komerosta lakanajemman ja pari resua pastellinväristä aluslakanaa auttoi paljon. Oksakangas on Finlaysonin pöytäliina tai joku vastaava, jonka äitini sai tilaajalahjaksi jostain ja antoi minulle. Muut kuviolliset kierrätyskeskuksen löytöjä vuosien varrelta. Punapalloisesta kassista tuli suosikkini, sen kanssa tekisikin mieli lähteä vaikka kirjastoon.

(Talvinen seppele ovessa osoittaa etten langennut siihen aprilliansaan - tai sitten olen vain liian laiska pakatakseni sen kesäteloille.. ) Tuli muuten maaliskuun lopun loskakeleillä mieleen, että voisi olla hyvä idea toteuttaa kauppakassi vaikka ulkoilukankaasta tai muusta likaa hylkivästä materiaalista, että ei tarvisi aina parkkipaikalla niin varoa, mihin niitä kasseja laskee. Saattaa olla että jossain välissä isken sakseni johonkin loppuunpalvelleeseen takkiin tai vastaavaan, odottakaahan vain.

Puuvillaompelusten jälkimainingeissa tuli tehtyä valmiiksi patalappupari, joka on venynyt ompeluhuoneen tavaroissa ainakin kaksi vuotta ellei kolme. Tämä malli oli joskus Suuri Käsityölehdessä ja teki sitä mieli kokeilla, mutta en nyt enää ole kovin vakuuttunut sen kätevyydestä. Näissä on useampi kerros vanhaa farkkua ja kaksinkertaiset "sormitaskut" meidän vanhasta keittiön verhosta.

Patalapuista aasinsilta ruokapuolielämään. Entinen ruisjuureni pääsi pilaantumaan, mutta sen ansiosta opinkin uutta. Helmin kelpo ohjeella on helppoa luoda uusi juuri muutamassa päivässä - ei se niin ainutkertaista olekaan! Viimeksi kun tein ruisleipää, niin kokeilin sitten vielä sitä että tein uuden taikinan entiseen, pesemättömään kulhoon. Kuivuneet taikinanrippeet + haaleaa vettä + vähän ruisjauhoja ja alle vuorokaudessa juuri jo kupli. Ja valmis leipä oli todella herkullista. Parasta on ihan ohut "ruisrieska" - jos se on tarpeeksi ohutta niin sitä voi syödä sellaisenaan tai sitten vähän paksumman voi repiä halki (ja laittaa revityt palat vielä hetkeksi uuniin rapsistumaan - nam!).

Löysin myös uuden lempiruokareseptin Yhteishyvän Ruoka-liitteestä. Kesäkurpitsalasagne on todella ruokaisaa mutta samalla kevyttä. Olen jo vuosia sitten luopunut tavallisesta pasta-liha -yhdistelmästä lasagnessa, sillä sitä ei jaksa syödä juuri minkään vertaa tulematta ähkyyn. Aiemmin tykkäsin vaihtaa lihakastikkeen kasvisversioon, mutta täytyy sanoa että pastan vaihtaminen kesäkurpitsaan on vieläkin herkullisempi idea! Tämä oli myös helppo tehdä sillä mozzarella korvaa juustokastikkeen.

Vahinko vain että lapset kammoksuivat isoja kesäkurpitsanrepaleita. Muutenkin taidan seuraavalla kerralla tyytyä kuutioimaan tuon mainion vihanneksen, sillä pitkät siivut tuntuivat turhalta hifistelyltä ja olivat hankalia aikuisenkin syödä.

Takaisin käsitöihin. Viikonloppuna tuhersin kuumeisesti vielä yhden mustan ompeluksen kimpussa. Miehen vaatekaapista löytynyt, lähes käyttämätön collegepusero inspiroi kokeilemaan vanhaa Eevaneuleen haalarihousukaavaa.

Kaava oli 3-vuotiaan kokoa ja tarkoitettu sametille eli venymättömälle kankaalle. Minusta tämän voisi sanoa olevan kokoa 86-98, eli mahtuu varmasti Otsolle niin kauan kuin tällainen vaate enää on kätevä.

Yläosa on vuoritettu kivalla metsäneläintrikoolla jota löysin Huuto.netistä. Kyseessä oli kokonainen pala, josta en ollut vielä leikannut mitään. En halunnut 'pilata' kangasta, joten leikkasin siitä ensin paidan Otsolle ja sitten vasta jämistä vuoripalat haalariin. (Paita on reilun kokoinen, sillä ajattelin sen enempi syksyä varten, ja ompelen sen kasaan jahka saumuriin sattuu sopivat langat.) Tilkuista leikkasin yksittäisiä eläimiä koristeeksi, sillä haalarin etulappu kaipasin jotain koristusta. Nyt jälkeenpäin ajatellen joku oikeasti aplikoitu, isompi eläin olisi ollut hienompi mutta on tämä kiva näinkin. Itse kaavaan olen hyvin tyytyväinen ja haluan sillä ommella lisääkin housuja!

Vielä lopuksi vähän neulottuakin: ensimmäiset kokonaiset sukat jotka olen omalle lapselle tehnyt. Kyllä vain. Mummuni on vuosikaudet pitänyt meidän lapsia sukissa ja lapasissa, joten niihin hommiin ei suuremmin ole tarvinnut ryhtyä. Keskellä kylmintä talvea havaitsin kuitenkin esikoisen sukkalaatikossa ammottavan vajeen ja kovalla tohinalla (ja innollakin, täytyy sanoa) ryhdyin sitä paikkaamaan. Kävi sitten kuitenkin niin, että jotkut kadoksissa olleet sukat löytyivät ja lisäksi vielä mummu oli innostunut taas kutomisesta kipeästä kädestään huolimatta. Sukkavaje oli poispyyhkäisty ja enää ei ollutkaan mitään kiirettä saada aloittamiani sukkia valmiiksi. Tänään sitten lopulta päättelin viimeiset langanpäät ja sukat pääsivät jalkaan.

Vaaleanpunainen lanka on purettu tytöille pieneksi jääneistä sukista ja lisäksi otin vihreää, vuosia perässä vedettyä jämä-Nallea. Tulikin keväisen väriset sukat! Käsiala  on vähän röpelöistä purkulangasta johtuen, mutta jospa se siitä pesuissa tasoittuu...

Tänään puhdistin ja öljysin saumurin ja langoitin sen uudestaan keltaisilla langoilla! Sopii pääsiäiseen, tajusin jälkeenpäin. Toivotaan että ehdin saada sitä jotain keltaista tehtyä vielä ennen viikonlopun reissaamisia.