Pieni vihreä mies

Kaksi vuotta sitten ostin Eurokankaasta vihreää kosteussuojakangasta (samalla ostin sitä punaista omaan takkiini) ajatuksena tehdä siitä vauvalle välikausipuku. Ja kyllä, siitä todellakin tuli sellainen! Kesken se kyllä oli koko talven ja ommellessa mietin, ettei ole mitään järkeä tehdä lapsen kosteussuojahaalaria itse. Mutta nyt kun se on valmis ja kelitkin alkavat olla juuri sopivat että voimme sitä käyttää, olen hyvin iloinen! En tiedä miten hyvin se pitää kosteutta loitolla, sillä saumoja ei ole teipattu, mutta sopiva se on ja kivan kevyt ja hauskan näköinen. Onhan sitä siinäkin.

Kaava on Suuri Käsityölehdestä 4/2005. Valitsin koon 74 koska se näytti leveyden puolesta passelilta, ja lisäsin pituutta selkään ja lahkeisiin. Hupun muutin tavallisesta pyöreästä hiippamalliseksi.

Puku näyttää jotenkin ufolta kun vetoketju on ylös asti kiinni, joten avataanpa hieman...

Vuorina on Myllymuksujen löytökankaista tilattua vuoritikkiä, joka on mielestäni aivan ihanan sinistä. (Sitä näyttää itseasiassa olevan vieläkin siellä tyrkyllä, ja harkitsen tilaavani lisää jemmaan ennen kuin loppuu...)

Lappukokoelmasta löytyi sopivan värinen kokolappu ja tosiaan tästä tuli nyt aika lailla ysikymppinen.

Näin pelkästään päälle puettuna huomaa, että hihat ja lahkeet on vielä vähän reilut... Hienoa, menee toivottavasti syksylläkin.

Hihansuihin piti tulla alunperin tavanomaiset kuminauhakiristykset kuten lahkeissakin on, mutta sitten tuli mieleen, että ryppyinen haalarikangas paljasta rannetta vasten saattaa tuntua ikävältä. Laitoinkin resorirannekkeet - nämä vanhat Reiju-merkkiset akryylia ja villaa olevat valmisresorit sopivat tarkoitukseen kuin nenä päähän! Näin tehden hihoistakin tuli sitten pitemmät ja hyvä niin.

Sarjassamme tämän tekisin toisin: hihojen heijastinnauhat ovat typerässä paikassa, sillä ne jäävät kintaiden alle piiloon. Heti ommeltuani ne paikoilleen tajusin asian ja harmittelin, etten ommellut pystysuuntaisia heijastinraitoja hihan keskelle. No, kyllä tämän asian kanssa voi elää... hupussa ja lahkeissa on myös heijastimia.

Hupun heijastin on tuollainen valmis heijastava merkki jonka olen jostain saanut. Laitoin sen väärin päin, sillä arvelin hupun roikkuvan enimmäkseen niskassa, jolloin merkki onkin oikein päin. Hupun reunasaumaan on ommeltu kuminauhaa kuten omassa takissanikin. Tulee niin kivan näköinen noin.

Huppu päässä -kuvia ei oikein saanut otettua - taitaa huppu olla Otson mielestä vähän liiankin suojaava...

En tiedä miten hyvin tämän kangas kestää kulutusta. Polviin olisi voinut kyllä laittaa vahvikkeet jos olisi älynnyt.

Joskus talvella ostin kirpparilta tuon puuvillamyssyn, ja se sopiikin ihan kivasti haalariin.

Haalarin viruessa ompeluhuoneessa keskeneräisenä taisin luvata useampaakin otteeseen itselleni, että saan tehdä sitä ja sitä, sitten kun haalari on valmis. En enää muista mitä se oli mitä piti tehdä... Sen sijaan kävin tänään Eurokankaassa vähän hömpsyttelemässä. Tarkoitus oli ostaa kaavapaperia ja katsastaa löytyisikö verkkarikangasta. Kaavapaperin muistin (kun niitä kassan luona oli isoja rullia pystyssä) mutta kangasostoksissa lipsahdin kunnolla trikoopalojen suuntaan. Monen kympin edestä ihania kuoseja, hupsista. Kaikille on joku ajatus ja ostoperuste olemassa, mutta nähtäväksi jää mitä näistä syntyy.