Tutut tyypit tunikoissa

Vielä ehdin ennen joulua näyttää nämä loput lahjaompelukset.

Froteetunika ja trikoohousut pikkuneidille, joka täyttää jouluaattona vuoden. Tunika on Ottobren Teekannumalli kokoa 80, mutta reilu sellainen on. Housut puolestaan piirtelin käyttäen samaa kaavaa millä tein samaiselle tytölle ristiäislahjasetin housut - nuo housut havaitsin tässä jokin aika sitten varsin sopiviksi, joten hieman vain muokkasin mallia lahkeensuiden ja vyötärön osalta. Aplikaation kanssa otin vähän varman päälle... kuka nyt voisi Kittyä vastustaa? Tunikan helman laitoin ensin alkuperäisen mallin mukaisesti kaitaleella kantaten, mutta siitä tuli susi! Kaavan mukaan leikattu kaitale oli liian pitkä ja sai helman aaltoilemaan. Koska helma myös näytti aika lyhyeltä, päätin sitten laittaakin siihen resoria. Lopputulos on muuten oikein kiva mutta resorin kiinnityssaumaan en ole  tyytyväinen. Tikkasin sen kaksoisneulalla ja aaltoileehan tuo nytkin, mokoma. Tämä joustofrotee on niin kovin venyvää laatua. Frotee on jämäpala kirpparilta ostetusta lakanasta, josta olen aiemmin jo leikannut Linnealle kahdet housut. Keväänvihreä interlock on luomupuuvillaa muinaiselta(?) Maaemolta ja resori Myllymuksujen kiloresoreita. Aplikaatiossa mikrofleeceä, trikoota ja velouria.

Sovitin settiä Otsolle, ja poika näyttää hukkuvan siihen leveyssuunnassa... onneksi serkkutyttö on tukevampaa mallia. Pituutta Otsolla 81 cm joten tämä setti lienee aika lailla 86. Tulipahan nyt tässä muuten samalla varmistettua sekin, ettei possunpunainen ole Otson väri. ;)

Aava iski aiemmin syksyllä silmänsä lelukuvaston Barbapehmoihin, ja jotenkin sitten tulin luvanneeksi, että ompelen sille TSI-version isä-Barbasta. Yritinkin piirtää kaavaa isoon pehmoon, mutta kolmiulotteisen muodon aikaansaaminen tuntui vähän hankalalta eikä koko homma innostanut - varsinkin kun epäilen ettei Aavaa pehmo kauaa jaksaisi kiinnostaa. Otin sitten riskin ja päätin toteuttaa Barban aplikoimalla sen vaatteeseen. Aavan kaapista ei ole oikein tuntunut löytyvän paksumpia pitkähihaisia tunikoita, joten sellaista siis lähdin tekemään. Ikaryriltä napattu Pakko Saada -velour sai täten ensimmäisen muotonsa.

Kaavaksi otin saman 134-senttisen trikoopaidan kaavan, millä tein aiemmin esitellyn Linnean juhlapaidan. Tämä velour kun ei juuri jousta, joten arvelin että tarpeeksi reilu on kaavan oltava. Helmaa vähän pidensin ja viistotin, mutta olisi näköjään voinut olla enempikin viisto. Ja hihat tietysti lyhensin sopimaan tuolle n. 116-kokoiselle. Barba on samaa possufroteeta kuin Kitty-tunika ja riittävän samansävyistä kaitaletta kanttauksiin sain ratkomalla yhden (käyttämättömän) kirpparitopin reunukset irti.

Nyt vain toivotaan että Aava ei pahastu vaikka paketista paljastuva Barbapapa onkin vain kaksiulotteinen. Ja toivotaan myös ettei Linnea tykkää kyttyrää saadessaan sen jo esitellyn tylsän aamutakin Aavan saadessa tällaisen. Onneksi sydänvelouria on jäljellä riittävästi, jotta saan siitä vielä Linneallekin oman tunikan, jos tilanne sitä vaatii.

Nyt kaikki joulunviettoon siitä, hus!