Hei hulinaa

Alkusyksy on ollut niin kiireistä aikaa, ettei ompeluhommille ole riittänyt oikein aikaa eikä energiaa. Esikoisen kouluhommat ovat poikineet yllättävänkin paljon ohjelmaa myös vanhemmille, ja tietysti nuorimmainen järjestää vipinää aina valveillaollessaan. Omat menonsa ovat toki keskimmäiselläkin, ja kun itsekin olen halunnut välillä päästä piipahtamaan marjametsässä, niin siinähän ne vuorokausien tunnit sitten ovatkin hujahtaneet. Ompelukonetta olen vaivannut vain sikäli kun se on ollut aivan välttämätöntä sillä nukkuakin täytyy. Seuraavassa lyhyesti viime viikkojen aikaansaannokset.

Koululaiselle housut, kun valmiit kangashousut on yleensä joko liian kireitä tai sitten eivät pysy päällä. Vaaleansininen kukkakangas on joustavaa housupuuvillaa, jonka ostin jo vuosia sitten Huuto.netistä juurikin Linneaa varten. Näyttää nyt jo aavistuksen liian hempeältä mutta sai kelvata ja halusin käyttää pois niin kauan kuin palan pituus vielä riitti neidin housuiksi. Housujen vaaleus teki niistä hankalat kuvattavat; yksityiskohdat eivät oikein erotu. Kuminauhavyötärö ja valesepalus noissa on.

Kaava on Uusi Nainen -lehdestä vuodelta 1981, koko 120. Aiemmin tein samalla kaavalla verkkarit ja niiden perusteella totesin mallin (edelleen) hyväksi tuollaiselle hieman joustavalle matskulle. Linnea toivoi reilunkokoisia taskuja housun sivuihin ja niihin lainasin mallia jostain toisesta housuohjeesta.

Juniori sitten. Vaatteita olen taas löytänyt kivasti kirppareiltakin mutta vaipoiksi ei oikein enää tahdo käydä kuin taskut ja sivukiinnityksellä nekin. Kiipeileväinen kaveri... Lisäsin vähän korkeutta entiseen taskukaavaani ja ompelin kaksi uutta pirteällä väriyhdistelmällä.

Syömisharjoitteluiden seurauksena ruokalappujen taskut täyttyvät puurosta ja muusta ja rupesi jo ällöttämään sellaiset laput pyykkikorissa. Ompelin puuvilla-PULista ohuen ja kosteudenpitävän lapun jonka ajattelin huuhtaista aina käytön jälkeen puhtaaksi. Aiemmin olen suosinut vain konepestäviä lappuja, mutta nyt yhden päivän käytön jälkeen tämä uusi lappuu tuntuu vallan mainiolta. Konepestävä toki tämänkin, mutta ideana siis se että laminoidusta kankaasta lähtee ruoka hanan alla huuhtomalla ja kuivumisaika on lyhyt. Lapussa on laminointipuoli päällä ja taskussa puolestaan sisällä, ja reunojen huolittelu sujui näppärästi valmiin trikoovinokantin voimin.

Viikonloppuna valmistui pihalle keinu, ja vaikka se kaupasta ostettu paketti olikin niin kyllä siinä silti tekemistä riitti. Itselläni oli tosin lähinnä apulaisen rooli, ja oli niitä innokkaita apulaisia muitakin...

Otsolla tulee ylihuomenna vuosi täyteen ja täytynee lahjaksi ostaa vauvakeinu niin pääsee pieninkin keinumaan. Pari päivää onkin tässä äiti saanut toimia "istuimena" kun poika hokee aina muistaessaan Heijaa! Heijaa! ja väenväkisin hakeutuu keinun luokse.

Seuraavaksi onkin vuorossa syyskuu ja synttäreiden sarja. Jotain olisi kiva vaihteeksi leipoakin vieraiden varalle - saapa nähdä ehtiikö tässä. Takkiompeluksillekin olisi tarvetta ja ilmojen kylmetessä iskee aina neulomisvimmakin. Oikeasti joskus nuorempana haaveilin että saisin tehdä käsitöitä nimenomaan tarpeeseen, joten mikäs tässä on ollessa: elän unelmaani. Luulisin.