keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Eteenpäin se on...

... vaikka nenälleen kaatuis, sano äiti. Ompeluhuoneen muutto etenee kuin se kuuluisa täi tervassa, mutta etenee kuitenkin. Kuvia pyydettiin, mutta ei ole vielä paljoakaan mitä esitellä. En  mitenkään voinut keskittyä pelkkään muuttoon, vaan piti jo päästä vähän ompelemaankin. Kaikki on vähän väärillä paikoilla, mutta koneet on pöydällä ja silityslauta pystyssä, joten sehän riittää. Uudet verhot sain aikaan ja tyttöjen vanha Disney-kappa sai väistyä.


Ostin kaarikuviokankaanpalan joskus kai SPR:ltä, ja nyt halusin sen uuteen ikkunaani katseltavaksi. Halkaisin palan kahdeksi sivuverhoksi, mutta koska mittaa oli vähän naftisti, toinen punavalkoinen kangas sai tehdä seuraa. Pilkkukangasta jäi jäljelle essumekon ja tonttulakkien ompelusta.


Kivan raikkaat verhot, tykkään! Kattokoukkuun ripustettu verkkokori on sopivasta myös punainen - laitoin siihen lankarullia mutta ei se ole kätevä paikka niille. Tai tuleepahan jumpattua kun kiipeilee hakemassa oikeaa väriä...

Miehelle olis tarvittu lisää shortseja, ja into piukassa kopioin kaavoja Suuri Käsityölehdestä nro 6-7/09. Kankaaksi löytyi saatua ruskeaa housupuuvillaa(?), joka oli useampana pienehkönä palana, ja käytin aika tovin siihen, että sommittelin, miten saan kaikki tarpeelliset osat leikattua. Lopulta pääsin ompelemaan, ja näpertelin alkajaisiksi taskuja. Niitä oli vaihteeksi hauska tehdä, mutta hauskuus haihtui, kun ensimmäisessä sovituksessa housut todettiin liian pieniksi. Valitsin ihan mittataulukon perusteella koon 52, ja vertailin vieläpä kaavoja entisiin shortseihin, mutta eipä se sitten niin toiminutkaan, kehveli. Kun lisäksi mies moitti shortsintekelettä 'vanhan miehen housujen' näköisiksi, niin heitin pyyhkeen kehään. Taidanpa kääriä nämä sievään pakettiin, kirjoittaa mukaan muutaman selventävän sanan eri kaavanosista ym. ja kiikuttaa kierrätykseen. Jospa joku innokas vaikka ompelisi valmiiksi jollekin pienemmälle (vanhalle? ) miehelle...


Kesäpaitapulani helpottui vähän kun sain neronleimauksen. Pätkäisin kerttupaidastani hihat lyhyiksi. Ajattelin, että en ehkä enää talvemmalla imetä, tai jos imetänkin, niin tuskinpa hihojen lyhenemistä ehdin suremaan, sillä olen jo aika kyllästynyt tähän kuosiin. Hyvänmallinen paita joka tapauksessa, joten pidetty on paljon ja nyt siis pidetään lisää.


Täytyy vielä mainita, kun tein mielestäni hyvän löydön huutiksesta. Siellä on myyjä, joka myy vanhoja, käyttämättömiä vaatteita ja meille nappasin kolme mainiota peruspaitaa, Made in Finland. Hinta ei huimannut ja laatu on ihanaa.



1 kommentti:

Hanna kirjoitti...

Oi ja voi.....Mistähän saisi itse tarpeeksi rohkaisua alkaa oikeasti ompeluhommiin,muutenkin kuin korjausonpelun tahi jonkun lyhentämisen tiimoilta.... Ompelukone on ja saumurikin on, vaan kun ei...Suututtaa ihan. Käyttäjiä kun vaatteille olisi, minkä vain ehtisi tekemään !! Tähän asti olen vain tyytynyt ihailemaan toisten aikaansaannoksia syvästi huokaillen....