Puvun yläosan tein kaksinkertaisena ohjeesta poiketen. Liilan kankaan sain vanhasta pienestä lasten juhlamekosta joka on meille jostain kulkeutunut muttei ole koskaan ollut meillä kenelläkään käytössä. Hihoihin sain valmiit reunahuolittelut mekon helmasta.
Valkea kangas on mummolta saadusta verhokapasta.
Pääntien pitsi on uutta mutta saatua, samoin kuin takana oleva vetoketjukin.
Helman vaaleanturkoosi satiinikangas on myös mummolta saatua verhoa ja sen päällä olevan liilan valoverhokankaan ostin itse kierrätyksestä juurikin tällaisia prinsessajuttuja varten. Päällihelman reunan huolittelin valmiilla keinokuituisella kanttinauhalla, jota tilasin joskus jostain nettikaupasta kun luulin sitä joustokantiksi. No tähän se nyt passasikin hyvin.
Ihan Linnean näköinen puku tuli, olen tyytyväinen. Aava puolestaan osoitti mieltään koko ompelu-urakan ajan, kun hän ei pukua saanut. Ei näköjään voi kumartaa jollekin ilman että pyllistää jollekin toiselle. *huoh*
4 kommenttia:
On kyllä tosi hyvin puristunut timantti. Siis aivan upea! :)
No ei ihme, että toista mökötytti! Vähemmästäkin... Hieno puku!
Oikea prinsessan unelma, kyllä muakin kismittäisi jo siskolle tehtäis tuommonen... :)
Kaunis puku! Kiva nähdä että tuolla kaavalla onnistuu noin hyvin. Pitäisi itsekin yrittää... Hienosti myös käytetty kierrätysmateriaaleja!
Lähetä kommentti