Pahvi on kyllä hereillä

Alkoi pikku hiljaa nolottaa nuo jouluaiheiset kuvatukset blogin etusivulla. Täällä on koko alkuvuosi kyllä tehty ite kaikenlaista, mutta aika vähän sellaista kuvattavaa kuitenkin. Eikä bloginpitäjä varsinkaan ole ollut innokkaana istumaan koneella.

Tammikuu kului nukkuen ja yökkäillen. Helmikuussa lähinnä lepäilin ja suunnittelin, mitä seuraavaksi voisin syödä. Maaliskuussa olen jo kovasti touhunnut ja käsityölehtien vuosikerrat ovat saaneet kyytiä kun olen niitä iltakaudet keittiössä plarannut. Paha startiitti vaivaa nyt, ja siinä oli yksi syy miksi halusin vihdoin ottaa itseäni niskasta ja potkaista tämän blogivuoden käyntiin. Bloginpito on niin hyvä vastavoima startiitille, kun siitä saa porkkanan tehdä entisiä töitä valmiiksi.

Valoa olisi taas mahtavasti mutta en ole oikein saanut aikaiseksi ottaa kuvia niistä muutamista käsitöistä mitä olen tässä saanut valmiiksi asti. Ne vähät kuvat tähän nyt alkuverryttelyksi.

Nämä valmistuivat heti vuodenvaihteessa, ennen kuin sohva nielaisi minut uumeniinsa. Esikoiselle tarpeelliset legginsit Maaemon luomuribbistä, hurmaava kuva pimeältä keskitalvelta:

Lahkeensuussa on pilvi-merkki. (Pitäisikin muuten painaa lisää noita merkkejä, sillä löysin sattumalta kirpparilta tarkoitukseen sopivaa, leveää mutta ohuehkoa kanttinauhaa ja väriltään ihanan kirkkaanvihreää. Nuo ensimmäiset merkithän painoin trikoovinokantille paremman puutteessa, ja se vinoilee kyllä minkä ehtii kun siitä yrittää merkkiä ommella.) Legginsit ovat ihan tumman violetit, salama vaalentaa. Ovat olleet hyvän väriset  monen vaatteen kanssa, joten eivät ole paljoa kaapissa ehtineet seisoa. Ihan siksi vielä toinen kuva in action:

Nämä seuraavat pikkujutut ovat tärkeät siksi että ne saivat minut ylös sohvalta ja koneen ääreen helmikuun lopulla. Tytöt hoitivat noin 15-senttistä vauvanukkea ja kovin oli vähissä sopivat vaatekappaleet hänellä. Tuli mieleen sovitella fleecen paloista jotain pientä ja yksinkertaista päällepantavaa. Vauva sai pipon ja vaipan ja makuupussin. Sitten pitikin jo loppuilta levätä. ;)

Tämä on kuitenkin taatusti alkuvuoden tärkein käsityöni. Pussikko puikoille ja koukuille, tällainen on pitänyt tehdä jo kauan aikaa:

En ollut aiemmin saanut aikaiseksi tehdä tällaista, sillä suunnittelin sitä liian tarkkaan ja hartaasti. Olin itseasiassa jo piirtänyt isolle paperille suunnitelman varmaan metrin mittaisesta lokerikosta jossa olisi tarkkaan mitoitetut taskut eri kokoisille puikoille ja myös huomioitu se, montako paria mitäkin kokoa omistan. Kankaatkin oli valittuna, miksiköhän se oikein jäi tekemättä..?

Joulukuussa näin sitten vanhassa käsityökerholehdessä yksinkertaisen ohjeen tikkikankaasta toteutettuun, kokoon käärittävään pussikkoon ja alkoi tuntua, että ehkä teenkin tuollaisen, "ensi hätään". Toteutus siis kuitenkin siirtyi sinne helmikuulle asti. Uhrasin tarkoitukseen vanhan, littanaksi painuneen vauvanpeiton ja pätkän ihan oikeaa, kangaskaupasta ostettua vinokanttia. Onneksi sitä oli, sillä vinonauhan valmistaminen itse kankaasta olisi tuossa vaiheessa ollut liian kova pala purtavaksi. Tämä pussikkokin valmistui aika vaivoin, mutta on ollut kyllä kaiken vaivan arvoinen! Ihanaa kun tietää nyt heti, mitkä puikot ovat vapaina, ja oikeat parit löytyvät myös etsimättä. Tämä on myös innostanut joko tekemään keskeneräisiä neuletöitä valmiiksi tai purkamaan ne - on aina hyvin tyydyttävää kun saa palauttaa jotkut puikot paikalleen pussikkoon. :)

Muita valmistuneita on ainakin itselleni trikoopaita, yksi vaippa, kakkoselle mössykkä ja päättelyä vailla yhdet uusiovillasukat sekä pienet pitkälahkeiset villapöpät. Ehkäpä näistä ja muista lisää myöhemmin, jos saan itseni kameran varteen.