Liivihame ja vaippajuttuja

Aavalla on turkoosi-ihastus meneillään. Maanantaina löysimme kirpparilta hienon turkoosikukkaisen kangaspalan, ja lupasin siitä Aavalle jotain keksiä. Keksiminen ei tuottanut paljoa päänvaivaa - ihan vasta olin nimittäin tuumaillut että haluan juurikin Aavalle toteuttaa viimekeväisestä Käsityölehdestä kierrätysliivihameen. No kierrätyskangasta tämä ei kyllä ollut, vaan uudenkarhea pala ehkä jonkun verhokangasta. Pala ei ollut suurensuuri ja pieneni entisestään esipesussa, mutta rohkeasti lähdin sitä mekoksi muuntamaan.

Kaavan piirsin koossa 104, mutta jouduin helman pituuden piirtämään koon 92 mukaan, koska enempää helmaa en palasta olisi saanut. Sen sijaan lisäsin pituutta olkaimiin, koska sen pystyin tekemään. Kaavassa ja lehden kuvassa mekon pään- ja kädentiet näyttivät varsin ahtailta ja Aava on harteikas lapsi, joten arvelin että pituuden lisäys ei menisi hukkaan.

Eilen illalla sain mekon valmiiksi ja surustuin, kun se näytti henkarissa kovin pieneltä. Menin nukkumaan sillä mielin että joudun etsimään mekolle toisen käyttäjän - Aavalle se ei koskaan mahtuisi. Aamulla päätimme kuitenkin kokeilla ja kas - sehän menikin päälle.

Aika piukka se on mutta kyllä siinä heilumaan mahtuu!

Pidetään tätä nyt sitten sen aikaa kuin mahtuu. Toivottavasti vielä kesällä menisi.

Aamulla surisin vaaleita vaippajuttuja valmiiksi ennen kuin vaihdan saumuriin toisenväriset langat tulevia projekteja varten.

Syksyä silmällä pitäen neljä pientä "harsoa" vanhan, keskeltä hiutuneen flanellilakanan kulmista. Sekä kaksi pientä sisävaippaa myös kierrätysmateriaaleista. Päällä frotee, sisällä joustofrotee, toisessa imuna vanha flanellinen Unimix-lisäimu ja toisessa frotee+vohvelikangas+puuvillapellava.

On talvi kestänyt ikuisuuden... Kuvittelin että maaliskuussa jo tarkenisin terassilla istua leikkaamassa matonkuteita, mutta mitä vielä. Yhden kerran kokeilin kun aurinko kalpeasti yritti paistaa, mutta näpit jäätyivät hetkessä. Haaveillaan nyt sitten huhtikuusta seuraavaksi.