Liivihame ja vaippajuttuja

Aavalla on turkoosi-ihastus meneillään. Maanantaina löysimme kirpparilta hienon turkoosikukkaisen kangaspalan, ja lupasin siitä Aavalle jotain keksiä. Keksiminen ei tuottanut paljoa päänvaivaa - ihan vasta olin nimittäin tuumaillut että haluan juurikin Aavalle toteuttaa viimekeväisestä Käsityölehdestä kierrätysliivihameen. No kierrätyskangasta tämä ei kyllä ollut, vaan uudenkarhea pala ehkä jonkun verhokangasta. Pala ei ollut suurensuuri ja pieneni entisestään esipesussa, mutta rohkeasti lähdin sitä mekoksi muuntamaan.

Kaavan piirsin koossa 104, mutta jouduin helman pituuden piirtämään koon 92 mukaan, koska enempää helmaa en palasta olisi saanut. Sen sijaan lisäsin pituutta olkaimiin, koska sen pystyin tekemään. Kaavassa ja lehden kuvassa mekon pään- ja kädentiet näyttivät varsin ahtailta ja Aava on harteikas lapsi, joten arvelin että pituuden lisäys ei menisi hukkaan.

Eilen illalla sain mekon valmiiksi ja surustuin, kun se näytti henkarissa kovin pieneltä. Menin nukkumaan sillä mielin että joudun etsimään mekolle toisen käyttäjän - Aavalle se ei koskaan mahtuisi. Aamulla päätimme kuitenkin kokeilla ja kas - sehän menikin päälle.

Aika piukka se on mutta kyllä siinä heilumaan mahtuu!

Pidetään tätä nyt sitten sen aikaa kuin mahtuu. Toivottavasti vielä kesällä menisi.

Aamulla surisin vaaleita vaippajuttuja valmiiksi ennen kuin vaihdan saumuriin toisenväriset langat tulevia projekteja varten.

Syksyä silmällä pitäen neljä pientä "harsoa" vanhan, keskeltä hiutuneen flanellilakanan kulmista. Sekä kaksi pientä sisävaippaa myös kierrätysmateriaaleista. Päällä frotee, sisällä joustofrotee, toisessa imuna vanha flanellinen Unimix-lisäimu ja toisessa frotee+vohvelikangas+puuvillapellava.

On talvi kestänyt ikuisuuden... Kuvittelin että maaliskuussa jo tarkenisin terassilla istua leikkaamassa matonkuteita, mutta mitä vielä. Yhden kerran kokeilin kun aurinko kalpeasti yritti paistaa, mutta näpit jäätyivät hetkessä. Haaveillaan nyt sitten huhtikuusta seuraavaksi.

Pahvi on kyllä hereillä

Alkoi pikku hiljaa nolottaa nuo jouluaiheiset kuvatukset blogin etusivulla. Täällä on koko alkuvuosi kyllä tehty ite kaikenlaista, mutta aika vähän sellaista kuvattavaa kuitenkin. Eikä bloginpitäjä varsinkaan ole ollut innokkaana istumaan koneella.

Tammikuu kului nukkuen ja yökkäillen. Helmikuussa lähinnä lepäilin ja suunnittelin, mitä seuraavaksi voisin syödä. Maaliskuussa olen jo kovasti touhunnut ja käsityölehtien vuosikerrat ovat saaneet kyytiä kun olen niitä iltakaudet keittiössä plarannut. Paha startiitti vaivaa nyt, ja siinä oli yksi syy miksi halusin vihdoin ottaa itseäni niskasta ja potkaista tämän blogivuoden käyntiin. Bloginpito on niin hyvä vastavoima startiitille, kun siitä saa porkkanan tehdä entisiä töitä valmiiksi.

Valoa olisi taas mahtavasti mutta en ole oikein saanut aikaiseksi ottaa kuvia niistä muutamista käsitöistä mitä olen tässä saanut valmiiksi asti. Ne vähät kuvat tähän nyt alkuverryttelyksi.

Nämä valmistuivat heti vuodenvaihteessa, ennen kuin sohva nielaisi minut uumeniinsa. Esikoiselle tarpeelliset legginsit Maaemon luomuribbistä, hurmaava kuva pimeältä keskitalvelta:

Lahkeensuussa on pilvi-merkki. (Pitäisikin muuten painaa lisää noita merkkejä, sillä löysin sattumalta kirpparilta tarkoitukseen sopivaa, leveää mutta ohuehkoa kanttinauhaa ja väriltään ihanan kirkkaanvihreää. Nuo ensimmäiset merkithän painoin trikoovinokantille paremman puutteessa, ja se vinoilee kyllä minkä ehtii kun siitä yrittää merkkiä ommella.) Legginsit ovat ihan tumman violetit, salama vaalentaa. Ovat olleet hyvän väriset  monen vaatteen kanssa, joten eivät ole paljoa kaapissa ehtineet seisoa. Ihan siksi vielä toinen kuva in action:

Nämä seuraavat pikkujutut ovat tärkeät siksi että ne saivat minut ylös sohvalta ja koneen ääreen helmikuun lopulla. Tytöt hoitivat noin 15-senttistä vauvanukkea ja kovin oli vähissä sopivat vaatekappaleet hänellä. Tuli mieleen sovitella fleecen paloista jotain pientä ja yksinkertaista päällepantavaa. Vauva sai pipon ja vaipan ja makuupussin. Sitten pitikin jo loppuilta levätä. ;)

Tämä on kuitenkin taatusti alkuvuoden tärkein käsityöni. Pussikko puikoille ja koukuille, tällainen on pitänyt tehdä jo kauan aikaa:

En ollut aiemmin saanut aikaiseksi tehdä tällaista, sillä suunnittelin sitä liian tarkkaan ja hartaasti. Olin itseasiassa jo piirtänyt isolle paperille suunnitelman varmaan metrin mittaisesta lokerikosta jossa olisi tarkkaan mitoitetut taskut eri kokoisille puikoille ja myös huomioitu se, montako paria mitäkin kokoa omistan. Kankaatkin oli valittuna, miksiköhän se oikein jäi tekemättä..?

Joulukuussa näin sitten vanhassa käsityökerholehdessä yksinkertaisen ohjeen tikkikankaasta toteutettuun, kokoon käärittävään pussikkoon ja alkoi tuntua, että ehkä teenkin tuollaisen, "ensi hätään". Toteutus siis kuitenkin siirtyi sinne helmikuulle asti. Uhrasin tarkoitukseen vanhan, littanaksi painuneen vauvanpeiton ja pätkän ihan oikeaa, kangaskaupasta ostettua vinokanttia. Onneksi sitä oli, sillä vinonauhan valmistaminen itse kankaasta olisi tuossa vaiheessa ollut liian kova pala purtavaksi. Tämä pussikkokin valmistui aika vaivoin, mutta on ollut kyllä kaiken vaivan arvoinen! Ihanaa kun tietää nyt heti, mitkä puikot ovat vapaina, ja oikeat parit löytyvät myös etsimättä. Tämä on myös innostanut joko tekemään keskeneräisiä neuletöitä valmiiksi tai purkamaan ne - on aina hyvin tyydyttävää kun saa palauttaa jotkut puikot paikalleen pussikkoon. :)

Muita valmistuneita on ainakin itselleni trikoopaita, yksi vaippa, kakkoselle mössykkä ja päättelyä vailla yhdet uusiovillasukat sekä pienet pitkälahkeiset villapöpät. Ehkäpä näistä ja muista lisää myöhemmin, jos saan itseni kameran varteen.

Näissä merkeissä

... päättyy vuosi 2009. Joskus parhaat ideat vaan löytyvät menneisyydestä. Idearikasta uutta vuotta kaikille käsitöiden ystäville!

Kassikaupalla lahjoja

Nyt on aika latoa näytille kaikki loput joululahjat, että saadaan tämä joulu vihdoinkin pakettiin ja päästään suuntaamaan katseet kohti Uutta Uljasta Käsityövuotta.

Tämän joulun juttu mulla olivat selvästikin kangaskassit. Niitä tuli tehtailtua yhteensä seitsemän kappaletta, joista tosin yksi jäi sitten omaan käyttöön.

Marraskuussa sain kangas- ja ompelutarvikelahjoituksen, ja niistä halusin tehdä jotain pientä postitse lähetettävää myös itse tavaroiden antajille. Yksi tukeva raitakangaspala kertoi selkeästi haluavansa kassiksi ja toisesta kankaasta sain siihen sopivan vuorin, kunhan olin sen ensin värjännyt ruskeaksi. Koska halusin tästä kassista tehdä erityisen hienon, lisäsin siihen myös sivutaskun suljettavalla läpällä. Sopivan värisiä KAM-neppejäkin sattui olemaan...

Muut kassit olivat sitten vähän "rennomman" tyylisiä, simppeleitä mutta esim. kauppakasseiksi mainioita. Malli on alunperin matkittu Luonnonsuojeluliiton kangaskassista.

Näistä oranssiruutuinen kassi jäi itselle, koska oli liian "kakkoslaatuinen" lahjana annettavaksi. Kassien päälliskankaat ovat kirppareilta ja Huuto.netistä paitsi liila kangas on saatua verhoa.

Sisäpuolelta löytyy vanhaa lakanaa, verhoa ja puuvillapaitaa.

Osa kasseista toimi samalla myös lahjan kääreenä:

Jos ette jo arvanneet, niin noita kangaskasseja on hirmu hauska ommella! Monta sopivaa kassikangasta jäi vielä käyttöä odottamaan ja kokonaan jäi tekemättä sellainen kassi jonka päällinen on koottu useammasta tilkusta.

Siskon saama kangaskassi sai kaverikseen neljä valoverhosta tehtyä hedelmäpussia. Nämä ovat muuten jokseenkin samanlaisia kuin pussit joita olen omaan käyttöön tehnyt, mutta näissä on 'uutuutena' vahakankaasta tehdyt paikat hintalapuille. (Muille sukulaisille en toistaiseksi ole uskaltanut hedelmäpusseja tyrkyttää.)

Sisko sai myös tiskirätit puuvillasta ja pellava-puuvillasta:

Sekä norsulapaset luukulla:

Vihreä lanka on Hennaa yllämainitusta lahjoitussatsista, norsut ovat raidallista seiskaveikkaa joista tein viime talvena villasukat (jotka nyt päätyivät isäpuolen pakettiin). Vaihtuvanväriset norsut olivat idea jota halusin kokeilla, mutta ehkä kuitenkin nuo näyttäisivät paremmilta yksivärisin norsuin?

Siskolle päätyivät myös tällaiset, tämän joulun huumoripläjäykseksi nimetyt pöksyt:

Ottobre womanin julkaisemaa hipsterskaavaa noihin kokeilin, mutta lahkeista tuli aika vähäpätöiset, koska en lisännyt lahkeensuihin käänteenvaraa vaikka olisi ilmeisesti pitänyt (tätä ei sanottu ohjeessa). Toivottavasti sisko alentuu noita sentään kokeilemaan, jotta voin saada rakentavaa kritiikkiä mallista... Trikoo on kierrätettyä viskoosielastaania.

Äidilleni tein palmikkoiset kämmekkäät jotakuinkin samalla mallilla mitä käytin viime vuonnakin.

Lankana Floricaa ja jotain samanvahvuista keinokuitulankaa yhdessä. Floricaa olin koolaillut joskus haalein sävyin, mutta se loppui näitä tehdessä niukasti kesken ja jouduin jatkamaan yksivärisellä valkealla. Koolasin nämä sitten lopuksi orangella jotta sain värieron häivytettyä. Aika jokseenkin porkkanalaatikon väriset näistä tuli, hah. Tarkkasilmäinen voi muuten huomata yhden virheenkin kuviossa. Mutta eivätköhän asiansa aja.

Tällainenkin kestokääreinen paketti syntyi pajassa. Lahjapussi on tehty vanhan T-paidan etumuksesta, joka jäi tuunausompeluksesta yli jo toissa kesänä.

Tyttöjen nukelle tein vielä uuden asun luomuvelourin tilkuista. Nalle Puh -merkki on ratkottu irti vanhoista collegehousuista ja minusta kivasti sopi nyt tuohon.

***

Puuh. Nyt vallitsee Olemisen Sietämätön Keveys. Jopa siinä määrin ettei päällimmäisenä mielessä suinkaan ole kaikki ne Jännittävät Ideat joiden toteuttamista joulun alla jouduin lykkäämään tuonnemmaksi. Ehkä sitä ihminen joskus tarvii hiukan lomaa jopa käsitöistä?

Talvipäivä seisahtaa

Tätä sitä on odotettu. Nyt ei ole kuin suunta ylöspäin taas kun lakkaa tämä pimeneminen ja on siis olemassa edes ikäänkuin lupaus valosta.

Vähän on vielä jouluvalmistelut kesken, mutta kohta, ihan kohta saa hengähtää. Puuh.

Kaunista joulua kaikille lukijoilleni! Lahjapostausta luvassa sitten kun kääröt on aukaistu ja pahin hässäkkä hellittänyt.

Pientä viilausta

Joulu häämöttää jo, mutta silti tai juuri siksi ei malta lopettaa näitä jouluompeluksia. Jotain pientä ehtii vielä... ja vieläkin jotain...

Nämä uskaltaa jo paljastaakin eli jokunen lahjapussi valmistui. Kaapissa on kauan möllöttänyt kesken jäänyt tilkkutyö (no on niitä kyllä useampikin oikeasti...), ja nyt huomasin että sen punavihreät värithän näyttävät hyvin jouluisilta. Vähällä vaivalla sain kaksi hienoa tilkkulahjapussia.

Pienempi pussi on sitä tilkkujuttua vain, mutta isompaan askartelin vuorinkin mustasta ohuesta tekokuitukankaasta. Se, kuten myös leveä satiininauha, löytyi niistä vastikään saamistani lahjoitustavaroista. Satiininauhat ovat irralliset vaan, vaikka olishan ne voinut jostain kohtaa kiinnittääkin noihin pusseihin... leikatut päät liimasin vanhalla kynsilakalla liestymättömiksi.

Toisenlaiseen lahjapaketin kiinnitykseen sain idean jostain viime vuosien Käsityölehdestä, ja sitähän piti tietysti kokeilla, kun sattui tuollaisia joulunpunaisia duffelinnappejakin olemaan valmiina. En jaksanut sitä ohjetta kaivaa esiin joten sovelsin vähän muistikuvan perusteella...

Eli yksinkertaisen pussukan pohjasaumaan on kiinnitetty pyöreää kuminauhaa niin että lyhyemmässä pätkässä on kiinni tuo nappi, ja pitempi pätkä kiertää pussin takaa ympäri ja siinä on päässä lenkki joka pujotetaan nappiin. Tässä tapauksessa tein solmujen avulla useammankin lenkin, jolloin tähän pussiin voi paketoida vähän erikokoistakin lahjaa, eli kireyttä voi säätää. Kankaaksi sopi minusta hyvin tuollainen vaatimaton mutta kuitenkin joulunvihreä ruutupuuvilla. (Kangas ja myös kuminauha löytyi nekin molemmat niistä jo mainituista tavarabokseista.)

Tämä on kätevä - näitä lisää!

Yksi ei-jouluinenkin ompelus, eli miehelle yöpaita. Tämä on oikeastaan melkein korjausompelua, sillä kahdesta tarpeettomasta lyhythihapaidasta tuli yksi tarpeellinen pitkähihainen. Toinen lähtöpaita oli tuollainen mihin esikoinen aikoinaan päiväkodissa teki isänpäivälahjapiirustuksen - paita vaan oli vähän liian iso joten ei ole ollut juurikaan käytössä tätä ennen. Toinen oli pelkkä valkoinen, muistaakseni joku dyykattu paidanretale ja liian iso myös, ja siitä siis hihat tähän.

Tähän paitaan pääsi nyt kokeiluun sitten tuollainen painettu kangasmerkki. En ole edelleenkään varma millaisia tekstimerkkejä ompeluksiini haluaisin, joten ajattelin että siiheksi kelpaisivat tuollaiset pilvikuviotunnukset. Jos nimittäin kestävät pesua, ja sitä ajattelin tällä miehen paidalla testiä.

Nauha on ainakin vääränlaista - se on trikoovinokanttia kun parempaakaan en tähän hätään löytänyt.

Vähän aikaa sen jälkeen kun olin näitä pilviä painanut, törmäsin jossain nettikaupassa Pilvi-merkkisiin vaippoihin, joiden merkkilapussa oli - kuinkas muuten - pilven kuva sinisellä taustalla! Niissä kyllä luki myös Pilvi. Mutta vähän tuli höhlä olo eikä välttämättä huvita lisää tämmöisiä painaa, vaikka ne vaan omaan käyttöön ovatkin.

Ruskea puolipostaus

Värjäsin vähän vaatteita ja kankaita koneessa. Ja nyt ärsyttää. Ei muuten mutta menin sitten kadottamaan kuvan jonka näppäsin värjättävistä alkuperäisinä. Sanokaa mitä sanotte mutta minusta sellainen kuva on aina puolet huvista näissä muutosjutuissa. :( Joten tästä tulee vähän vajavainen raportti - saatte verrytellä mielikuvitustanne.

Ostin syksymmällä kirpparilta lohenpunaisen velourmekon, koska tykkäsin sen hieman erikoisemmista hihansuista. Kotona kun sovitin mekkoa nuorimmaiselle, totesin (ja tämä ei tullut yllätyksenä) että lohenpunainen on kaamea väri joka ei sovi meille kalkkilaivassa matkustaneille. Laitoin mekon kaappiin ja jäin hauduttelemaan ajatusta värjäämisestä.

Lopulta näinä päivinä asiat loksahtivat kohdilleen niin että mulla oli kasassa sopiva setti kaikenlaista minkä arvelin näyttävän paremmalta ruskeana. Ja TÄHÄN tahtoisin niin kovin sen kuvan mikä esitti Sitä Kaikkea. Mur.

Ei auta kuin loikata suoraan tuloksiin. Aloitetaan mekosta. Se oli siis lohenpunainen ja tällainen se on nyt:

Tämä oli ensimmäinen kerta kun värjäsin velouria, ja todella positiivinen kokemus. Mielessä alkoi heti kangastella lukuisat muut värjättävät velourkohteet...

Vetoketju siis vain jäi punaiseksi, mutta itseasiassa tykkään siitä niin. Nyt tässä kirjoittaessa ja kuvia katsoessa mieleen juolahti, että tämä mekko voisi kaivata jotain punaista juttua myös etupuolelle koristeeksi. Tosin onhan sekin jo jotain että sukkahousuissa ja kengissä on punaista myös. Näissä vetimissä Aavan on tarkoitus huomenna(s.o. tänään) lähteä isosiskon kerhon puurojuhlaan. Jonne päähän laitetaan vielä punainen tonttulakki. :)

Koska tummanruskea sopii mielestäni Aavalle (ja koska se on niin tätä päivää jos kohta vähän eilistäkin...) päätin värjätä myös kaksi Aavan paitaa. Toinen oli ällöttävän pinkki mutta ihanan pilkullinen T-paita ja toinen tahrainen haalean vaaleanpunainen perus pitkähihainen. Tässä ne nyt heilahtelevat mekon kanssa ulkona tämänpäiväisen valkeuden keskellä ja näyttävät siellä hieman haaliskoilta:

Voin kertoa että hyvät niistä kuitenkin tuli. Tahrat ja pinkkeys ovat muisto vain ja ruskeasta väristä tuli aika intensiivinen ja kaunis. Pilkkupaita varsinkin on ihana - jopa esikoisen mielestä joka tykkää siitä pinkistäkin. ;) Ja nuo pilkuthan oli sellaisia "päällemaalattuja", eli uskalsin paidan värjätä kun arvasin että pilkut jäävät valkeiksi.

Kuten oli asianlaita myös keltaisen aurinkotrikoon kanssa. Oranssit auringot keltaisella pohjalla oli kuosi josta tein aikoinaan tytöille kypärämyssyt, mutta jonka sitten havaitsin meidän muuhun ulkovaatetukseen sopimattomaksi. Päätin värjätä myssyistä toisen ja lisäksi jämäpalan samaa trikoota jonka löysin kätköistäni.

Tässä nyt sitten paljastui että ko. trikoossa onkin aika paljon jotain muuta kuin puuvillaa. Siitä ei tullutkaan tummanruskeaa, vaan lähinnä tuollainen "armeijanvärinen". Jossain valossa näyttää aika vihreältä, toisessa enemmän ruskealta. Vähän yllätysmomenttia siis, mutta ihan vinkeää. Kypärälakin resorista tuli kyllä kovin eri värinen - tekis nyt mieli ratkoa ruskea resori irti ja laittaa samasta trikoosta uusi reunus...

Näiden kuvattujen lisäksi koneessa pyöri iso pala valkeaa peruspalttinaa, jota en semmoisenaan viitsinyt kuvata, mutta josta ehkä piankin näette jotain valmista ommeltua. Lisäksi kokeilin värjätä yhdet vanhat Valyen hamppusukat, kun halusin nähdä millaiset niistä tulee. Tykkään noista hamppusukista muuten, mutta värinä ei ole kuin yksi ja sama luonnonvärinen. Totesin kuitenkin tässä, että värjääminen ainakaan tummilla sävyillä ei kannata, sillä elastaani jää sieltä seasta vaaleana pilkottamaan eikä näytä hyvältä.

Ja kaiken tämänhän teille tarjosi siis

sekä puoli kiloa suolaa.