Olen tullut takaisin

Kohtaus Tenavista: Jaska Jokunen palaa kotiin kesäleiriltä ja sanoo Tellulle tulleensa takaisin. Tellu kysyy: "Takaisin? Oletko sitten ollut poissa?"

Tai jotain. Minä nyt kumminkin tulin pitkästä aikaa bloggaamaan tekeleitäni, sillä niitä on kertynyt muutama ja kohta alkaa tuottaa vaikeuksia muistaa mitä kaikkea ei ole raportoinut. Viikkojen taukoon oli omat syynsä, mutta nyt taas koneet on hurisseet siihen tahtiin että tuloksena on suma jos ei jostain päästä pureta. Otan tähän nyt ensialkuun pari vanhinta juttua ja myöhemmin sitten lisää.

En jaksa nyt miettiä aikajärjestystä kuin ehkä sinne päin. Ensinnäkin, joskus keväällä jäi puuttumaan kuva Aavalle tekemästäni kruunupiposta. Tässä kuva, joka on samalla myös käyttökuva niinikään keväällä valmistuneesta retrokangastakista.

Takki on ihana, sitä on käytetty ahkerasti. Joudun myös ehkä perumaan pahat ajatukseni tuohon käyttämästäni kaavasta, jonka hihojen erilaisempi kiinnitys aiheutti mulle runsaasti harmaita hiuksia. Valitettavasti takin malli on oikein kiva hankaline hihoineen kaikkineen, ja olen löytänyt itseni suunnittelemasta esikoisellekin takkia samalla mallilla. Kankaatkin olisi valmiina sellaista vähän hienompaa välikausitakkia varten. Saa nähdä pitääkö tässä nöyrtyä...

Toukokuun lopulla olivat siskon lakkiaiset, ja tytöille oli niihin kemuihin kyllä vaatteet valmiina, mutta lupeissa oleva lämmin sää muutti hieman suunnitelmia. Aloin miettiä että sukkahousut ehkä ovat liian kuumat mekon alla, ja tulin siihen tulokseen että taas tarvitaan vanhoja kunnon mamelukkeja. Viime kesänähän tein Linnealle yhdet pitsilahkeiset, mutta niille kävi pesussa hieman ikävästi: lahkeiden kiristyksenä ollut punainen nauha päästi ensimmäisessä pesussaan väriä ja värjäsi nauhakujan epämääräisen kellertäväksi. Silloin en jaksanut tehdä asialle mitään, mutta nyt sain itseeni vauhtia, kun housuja taas tarvittiin. Päädyin ratkomaan nauhakujan irti ja lyhentämään housut niin että värjäytynyt rantu lähti osin pois ja osin jäi uuden päärmeen sisään piiloon. Pitsin ratkoin myös irti ja siirsin uuteen lahkeensuuhun.

Aava tarvitsi myös pöksyt mekkonsa alle, ja niitä varten piirsin kaavan Juju-kirjasta. Kankaan sain omasta hylkiöksi jääneestä kesäpuserosta, joka oli luonnonvalkoista ramin ja puuvillan sekoitetta. Koska mulla ei löytynyt näihin housuihin sopivaa pitsiä lahkeensuita somistamaan, otin Linnean housuista ylimääräisiksi jääneet punaiset, helmipäiset nauhat ja asensin ne nyt uusiokäyttöön näihin housuihin. Tässähän oli tietysti se jännitysmomentti, että päästääkö nauha edelleen pesussa väriä ja saanko toisetkin mamelukit pilattua. Mutta sitä ei ollut nyt varaa ajatella, sillä housuilla oli vähän kiirus.

Molemmat pökät hienosti ruttuisina kuvattuna:

Aavan housihin tuli tuollaiset pystysaumat kun alkuperäisessä paidassakin oli sellaiset eikä niitä pystynyt mitenkään kiertää. Mutta ne ovat siinä itseasiassa ihan kivan näköiset, ja kangas on tosi ihanaa, vähän eläväpintaista. Linnean housuthan ovat vanhaa paksua lakanapalttinaa.

Käyttökuva vielä Aavan housuista. Tässä vaiheessa juhlapäivää neiti oli jo riisunut punaisen essumekkonsa (sen minkä tein jouluksi, sopi kivasti myös kesäjuhlaan), ja sukat ja kengät, ja päällä on siksi vain paita ja housut.

Lisää kekkereitä on tiedossa heinäkuun puolella, ja mulla on ollut toiveissa että saisin itselleni tehtyä juhlamekon Eurokankaasta löytyneestä ihanasta kukkakankaasta. Kaavan valinta vain on tuottanut päänvaivaa. Päätin tässä hiljattain kokeilla erästä Suuri Käsityölehden kesätoppikaavaa ihan vain siksi että jos vaikka malli olisi muokattavissa pitemmäksikin mekoksi.

No ei ole. Tällaisen sain aikaiseksi ja se näyttää mun päälläni ihan typerältä:

Kangas on joku aikoinaan Kierrätyskeskuksesta mukaan tarttunut puuvilla. Topin, tai mikä tunika tämä nyt lieneekin, ompeleminen oli kyllä hauskaa ja niin kovin mielelläni olisin tehnyt samalla mallilla sen mekkonikin. Tässä ei ole vetoketjua laisinkaan, vaan selkäpuolella kumilankarypytys. Olkaimien toiset päät jäi kiinnittämättä, kun totesin mallin huonoksi. Tulin siihen tulokseen että tarvin mekon, jossa on vyötärö. Syntyykö sellaista kahdessa viikossa, jää nähtäväksi.

Kun talvi on mennyt...

... ja päästy on kesään,
älä istu housuitta muurahaispesään!

***

Mulla on päivitykset pahasti rästissä. Tuo muurahaispesäkuvakin on jo auttamatta vanhentunut - lumi on tuosta kohtaa jo lähtenyt ja niin on lähtenyt myöskin pesä, tai lähinnä sen ylimmät kerrokset. Jokakeväinen rituaali lapioida meidän takapihalta pois tuota muurahaisten sitkeän uurastuksen tulosta ja kärrätä se naapurin tontille, eivaan tien taakse metsän reunaan. Sen järeämpiin karkoitustoimiin en ole raskinut ryhtyä. Ihanaa kun on kevät! Blogipuolielämä ei ole juuri kiinnostanut viime aikoina, mutta koitan nyt nakella rästiinjääneitä töitä framille niin että voin taas entistä paremmalla mielellä tehdä uutta.

Alkuvuoden neulomussatoa. Nämä on sellaisia "nukutustöitä" vähän kaikki - aivottomia puhdetöitä joita on tullut tikutettua jälkikasvun sängynreunalla nukkumattia odotellessa. On näitä tehty autossakin ja vähän pihallakin.

Ankeana tammikuun sunnuntaina virkistin itseäni tekemällä kävelylenkin Siwaan ja ostamalla piristyksekseni Simon Leveltin teetä ja kerän raitaveljestä. Teepaketti taisi tulla juotua pois nopeammin kuin nämä sukat valmistui, koska alun innostuksen jälkeen valmiiksiraidoitetulla langalla oli hyyyvin tylsää neuloa ihan perusperussukkia. Mutta ei se mitään koska ei näillä kiire ollutkaan. Ensi jouluksi pukinkonttiin jollekin... Raidat muuten tuli ihan sattumalta noinkin samoihin kohtiin molemmissa. :P

Meillä on tytöillä muka paljon lapasia ja villasukkia, koska mummuni on niitä ahkerasti meille tehtaillut vuosien saatossa, mutta silti tänä keväänä tuskastuin siihen, ettei ulos lähtiessä ikinä löytynyt sopivia lapasia jommalle kummalle. Tai löytyi vain huonoja. Kerran sitten otin ja karsin kaikki epäkelvot pois ja totesin että lisäähän tässä tarvitaan. Pitkästä aikaa itse niitä väsäämään sitten vain. Esikoisen kätöseen sopivia oli tarkoitus tehdä, mutta ensin tuli liian isot, nuo turkoosinkirjavat. Toinen kerta toden sanoi, ja keltapinkit istuu kuin - hanska.

Kirjavien lanka on purettu aiemmin talvella tekemästäni palmikkomyssystä ja koolattu. Kuviosta ei tullut mitenkään kovin jännä, kovin hajanainen vain. Raidallisten langat ovat purkulankoja nuoruudenaikaisista neulekokeiluista. Pinkki on varmaankin Veikkaa mutta keltainen muistaakseni ei, vaan jotain muunnimistä mutta vastaavanlaista lankaa. Noissa raitavanttuissa on varret vähän kippuralla - näköjään jäi langanjuoksut sitten liian kireälle tuossa värinvaihtokohdassa.

Kevääntulo tuppaa aina aiheuttamaan päänvaivaa -kirjaimellisesti - liian paksujen päähineiden muodossa. Tänä vuonna erityisesti Aavan kevätlakkiasiat ovat olleet mielen päällä. Isosiskolta ei näytä jääneen pienemmälle yhtään kelvollista kotsaa, ja sitä puutetta olen tässä yrittänyt paikata vähän useammallakin tavalla. Ensin syntyi tämä velourinen myssy Ottobren kaavalla:

Tilkuista toki, näin pieni työ. Sisäpuoli on samaa kuin nuo "korvat". Resorina on kaistale trasselisäkistä pelastettua T-paitaa. Tämä on ollut ihan OK lakkinen, ei mene silmille samalla tavoin kuin suorareunaiset pipot. Tässä käyttökuvakin vielä:

Sopii muuten paremmin siihen tekemääni takki-housu -pukuun kuin tuohon toppahaalariin, mutta ei ole sen kanssa tullut kuvattua. Oikeastaan valitsin nuo värit sopimaan sekä siihen toppasettiin että Aavan vaaleanpunaiseen kevättakkiin - kylläpäs olen kerrankin ollut tarkkana värien suhteen! 8)

Samalla kun lainasin kirjastosta sen lehden missä tuo korvamyssyn kaava oli, lainasin myös pari muuta lakkikaavalehteä. Toisesta niistä piirsin ja toteutin sitten tällaisen vähän onnettoman näköisen "lippalakin":

Ei tuosta tullut kovin hyvä oikein missään mielessä, joten en ole sitä sitten jaksanut oikean käyttäjänsä päässä edes kuvata. On se pihalakkina ollut käytössä kuitenkin, ja suojaahan tuo auringolta, tuulelta ja varmaan sateeltakin ihan kivasti. Tässä on vuori tummanruskeaa velouria ja päällinen on ulkoilukangasta, sitä siskon housuista jäänyttä.

Kolmaskin myssy Aavalle on ehtinyt valmistua, puuvillalangasta neulottu kruunupipo. Siitä tuli vähän liian pieni, ja Aava ei huolinut sitä päähänsä niin pitkäksi aikaa että olisin saanut kuvattua. Elän vielä toivossa että se käyttöön asti kelpaisi ja päässä vähän venyisi... jospa sitten kuvaakin saisi napattua.

(Yksi Ottobren lakkikaava on vielä kokeilematta, ja itse asiassa yksi toinenkin kaava, joka mulla on ollut valmiina jo ennestään. Kivoja trikoomyssyjä voisi saada niillä aikaan, kunhan tästä koppaantuisi.)

Viime ajat mulla on saumurissa ollut ruskeat langat - lähtien tuon tuulikangaslakin ruskean vuorin ompelemisesta. Kovasti olen nyt koittanut urakoida ruskeita ompeluksia yhteen putkeen, koska se lankojen vaihtaminen saumuriin on musta jotenkin niin vastenmielistä... Myllymuksuilta kokeeksi tilaamani ruskean bambusinglen hävitin kerralla, tilkkuja vain jäi ja niistä voisi vielä saada vaikka pikkupöksyt itselle... Nämä nyt kuitenkin jo valmistui:

Linnealle caprilegginsit kesäksi ja itselle kalsarit sivusaumattomalla kaavalla. Noista piti tulla miehelle, kaava oli miesten kokoa 52/54, mutta oli kai sitten tarkoitettu jollekin huippusinkuvalle trikoolle se, koska liian tiukat näistä tuli. Itselleni hyvät kuitenkin - malli on onneksi unisex ilman mitään aukkoja tai etupussituksia.

Niin, Linnean pökät tein tammikuun Käsityölehden legginsikaavalla, kokona 122 kun tämä oli se kapeaakin kapeampi malli. Lahkeet tietysti lyhensin sopiviksi. Mutta jepjep, hyvin ihomyötäiset tuli näistäkin, että taidan käyttää suosiolla jotain muita kaavaa seuraaviin legginseihin. Välillä tuntuu, että on se hankalaa tämä vaatteiden tekeminen, ihan perussellaistenkin.

Selvää liilasta flanellimekosta

Pääsin viime perjantaina pitkästä aikaa Kierrätyskeskukseen viemään turhaa kampetta ja penkomaan uutta tilalle. :P Hauskaa. Ajattelin ensin että postaan löydöksiäni, mutta ne hajaantuivat sitten mikä mihinkin osoitteeseen suoraan kasseista, ja samapa se. Mutta paljon matskua kyllä tarttui taas mukaan ompeluksia varten, ja niistä lisää sitten sitä mukaa kun/jos jotain valmistuu. Tässä ensimmäisen uhrin kohtalo leviteltynä.

Liila kuviollinen flanellimekko näytti lastenvaatepuolella sellaiselta ettei sitä kukaan sellaisenaan käyttöön huoli. Mikä lie ysärikummajainen - oli sitä kuitenkin joskus käytetty päätellen kankaan lievistä haalistumista ja nyppyisyydestä. Kivan paksua flanellia, ja korjasin sen talteen sillä mielin että teen siitä meille lisää kestolappuja vessaan - niitä kun on edelleen liian vähän.

Kun ratkoin mekkoa lihoiksi, totesin että helmassa on kangasta aika yllättävänkin paljon, ja että siitähän riittäisi jopa pieniin vaippoihin. En voinut vastustaa. Leikkasin yhden S-kokoisen Käsityölehden vanhemmalla kaavalla, ja toisen samalla kaavalla millä tein mm. täällä esitellyt pikkuvaipat.

Lopuista paloista tein niitä vessalappuja, ja sen jälkeen tilkuista vielä naamanpesulappuja. Harvoin tulee näin tehokkaasti hyödynnettyä kerralla kaikki osat jostain vanhasta vaatteesta, mutta nyt huvitti tehdä 'selvää jälkeä'. Osin siksi etten kaipaa enää yhtään ylimääräisiä tilkkuja komeron täytteeksi, ja osin koska laitoin saumuriin näitä flanellitöitä varten erityisen yhdistelmän liilaa ja valkoista lankaa, enkä usko että ihan heti noita liiloja lankoja mihinkään muuhun tarvin. Joo olen aika tarkka langanväreistä, jopa lippulappujenkin kanssa. :)

Naamanpesulapuissa on kaikissa toinen puoli sitä flanellia, ja toiselle puolelle kaivelin vanhoista tilkuistani sopivia paloja. Löytyy vohvelikangasta, hamppupellavacollegea ja vahvaa puolipellavaista kangasta. Joissakin on välikerroksena ohuempaa flanellia tai harsoa. Meillä on kovassa käytössä tällaiset laput, mutta välttämättä uusia ei olis tarvittu. Ajattelinkin pistää nämä käyttämättöminä talteen jos joskus myöhemmin tarvii uusia, tai jos vaikka joku muu haluaisi/tarvisi.

Kuva vaippojen sisäpuolista - nämä ovat siis läppämallisia sisävaippoja.

Molemmissa on sisäpinta valkeaa vohvelikangasta omasta vanhasta kylpytakista. Isompaan vaippaan sain kiinteää imua yhdestä vanhasta, Linnealle aikoinaan tehdystä, ihan susirumasta ja muutenkin huonosta vaipasta. Läppä on samaa valkeaa vohvelikangasta, 3 krs, ja se sattui mulla olemaan valmiina, kun tein sen joskus johonkin muuhun vaippaan, mutta ei käytössä ollutkaan hyvä siinä. Vähän vaan lyhensin niin sopi tosi hyvin nyt tuohon. Pienemmän vaipan imut ja läppä on sekalaisista jämätilkuista saksittu. Läpän päälipinta on polyestermokkaa.

Ihanat vaippulit, ja niin hauska niitä oli taas ommella. Voi nenä.

Kevätkiireitä

Kylläpä aika juoksee. Viime aikoina en ole saanut tehtyä paljon minkään vertaa käsitöitä, päivät vaan hupenee johonkin. Aiheuttaako kevät lapsissa jonkun kasvupyrähdyksen, kun tuntuu että niiden hoito ja huolto vie nyt enemmän aikaa kun talvella? Ne syö kamalasti ja kyselee kamalasti ja haluaa apua omiin projekteihinsa - ja ulkonakin on välillä niin ärsyttävän hieno ilma että siellä pitää viettää pitkiäkin aikoja kerrallaan. Ja kun itselläkin on aina nälkä ja koko ajan jano, ja väsyttää, ja nurkissa erottuu taas marssivat pölykoirien armeijat, niin harvinaisia on ne hetket kun ompeluhuoneesta kuuluu tuotteliasta hurinaa.

Viime viikolla oli vähän pakko hurista, kun edessä oli meno ristiäisiin, eikä kaapissa mitään päällepantavaa. Itselle siis. Sainkin monta päivää tuhraantumaan siihen että tein ensin kaksi epäonnistunutta yritystä ja sitten vielä kolmannen joka toden sanoi. Ensin kokeilin yhtä vanhemman Käsityölehden tunikakaavaa - tuloksena pikkukukkainen teltta, joka näyttää niin klassiselta äitiysvaatteelta, etten viitsinyt tehdä sitä edes valmiiksi asti kun en kerran ole raskaana. Kuvatustakaan en siis ole ottanut, mutta säälistä nyt tällainen maistiainen:

Nuo kankaat on ihan kierrätyskamaa, ja tykkään niistä kovasti, joten toivotaan että saan joskus syyn tehdä tämän loppuun :D - tai että keksin tähän jonkun tuunausjuitsun.

Seuraava hyvä yritys oli trikoomekko, jonka malli oli viime lokakuun Käsityölehdessä. Aloitin sen aika innoissani viskoositrikoosta, jonka löysin ehkä vuosi sitten Oulun Löytö-palasta. Lupaavalta näytti niin kauan kunnes sovitin kolttua päälle: trikoo on niin venyvää ja 'raskasta', että sinänsä sopiva mekkonen sinkuu päällä ihan liian isoksi ja pitkäksi. Tähän hätään ei löytynyt sellaisia hermoja että olisin alkanut mekkoa joka kohdasta pienentämään, joten kesken jäi tämäkin. Ai niin, haluatteko kuvaa nähdä? Kuosi on niin ihana että itkettää:

Mietin että jos kuitenkin ompelis puuttuvat päärmeet helmaan ja hihoihin ja laittais Huuto.nettiin. Josko tämä menis tämmöisenään jollekin L/XL-kokoiselle ja pitkälle ihmiselle?

No se iloinen puoli tässä yrityksessä on, että kaava itse vaikuttaisi aika mainiolta. Sillä voisin tehdä itselleni kivan kesätunikan jostain perustrikoosta joka ei veny pystysuunnassa.

Niin että mitäkö sitten lopulta sain tehtyä valmiiksi asti? Keep it simple, stupid: musta trikoopaita jo olemassaolevan kukkahamosen kaveriksi:

Toimi. Tykkäsin. Kyseessä kuitenkin sellaiset perhekekkerit missä ei kukaan muukaan missään iltapuvuissa liihotellut. Tuon tein Maaemon luomupuuvilla-elastaanitrikoosta, jota oli jäänyt sopiva pala joskus kun tein siitä kalsareita miehelle. Kaava oli samasta lehdestä kuin trikoomekko eli SK 10/2008. Helmaa jouduin pidentämään 10 cm, ja sen kanssa tein sen virheen että - todellakin - lisäsin vaan pituutta helmaan. Kun sen lisäyksen olis voinut ehkä kuitenkin laittaa siihen vyötärölle eli miehustan kapeimpaan kohtaan. Tästä tuli nyt sellainen paita mihin mahtuisi jenkkakahvatkin mukaan (kuvastakin näkee), mutta ei se mitään. Ehkä voin hankkia sellaiset. X) Hihoista puolestaan tuli ihan hirmu kireät, mutta niitäkään ei juuri muistanut, sillä hameen alle pukemani paksut, hieman liian pienet villa(tms.)sukkahousut vastasivat pahimmasta kidutuksesta tässä asukokonaisuudessa. Kummasti sitä muuten kykenee olemaan aika epämukavissakin vaatteissa, kun kyseessä on jokin ns. edustustilanne.

Kun ristiäisistä oli selvitty hengissä, käänsin katseeni seuraavaan puutokseen, eli esikoisen surkeaan pikkuhousuarsenaaliin. Pöksyjä on jäänyt ja jäämässä pieneksi, ja lisäksi monissa muuten vielä sopivissa on sellaista röpelöistä pitsikuminauhaa reunoissa, joka nyt on alkanut ärsyttää Linneaa. Sileäreunaisille, tarpeeksi isoille pikkuhousuille oli siis tarvetta, joten maanantaina sanoin tytöille raa'asti, että äiti ei nyt ehdi sitä-ja-sitä, nyt on pakko ommella. Ja vähän pakkopullalta se aluksi tuntuikin, mutta sitten ihan jo innostuinkin pöksytehtailusta. Sopivia trikootilkkuja oli hauska etsiä, ja motivaatiota tuli lisää sitä mukaa kun hyvää tulosta syntyi. Tämä projekti on ehkäpäs vieläkin vähän kesken, mutta tässä tähän mennessä valmistuneet:

Ylemmän kuvan ylimmät pöksyt tein ensin, ja niistä tuli liian pienet. Kaava on jostain takavuosien Käsityölehdestä, jota mulla ei ole itselläni, joten numeroa en tiedä. Koko 116, ja todellakin - liian pienet oli. Varsinkin jalanaukoista, jotka noissa koepöksyissä kanttasin kapealla joustokantilla. (Vyötäröllä niissä on omista vanhoista Sloggeistani irti ratkottua vyötärönauhaa, joka oli vielä täysin kunnossa vaikka itse pöksyt olivatkin ehtineet jo reikiintyä. :)) Seuraaviin eli perhoskuvioisiin lisäsin sitten leveyttä sekä haaraan että sivuihin, ja tuli jo aika hyvät. Beigeruudullisiin lisäsin leveyttä vain sivusaumoihin, "ylimääräiset saumavarat" sekä etu- että takakappaleeseen, ja sillä tavalla tein sitten nuo punaisetkin. Kaikissa muissa paitsi noissa liian pienissä on reunakuminauhat ommeltu käänteen sisään. Eri pöksyissä on vähän eri levyisiä kuminauhoja käytetty, ja ne on ommeltu vähän mikä milläkin ompeleella kun halusin kokeilla mikä olisi paras keino. Kaikissa materiaalina on ihan perus puuvillasingle. Liilakukkaiset ja perhoskuvioiset on kierrätysmateriaalista ja muut pienistä jämäpaloista.

Yllättävän kauan tuhraantuu yksien pikkuhousujen tekemiseen, vaikka niin pienestä vaatekappaleesta on kyse. Pääsen toivottavasti perjantaina käymään Kierrätyskeskuksessa, yksin, ja toiveissa on, että sieltä löytyisi jotain sopivia trikoorättejä joista voisin kierrättää muutamat pikkukset Linnealle lisää. Olishan noita kankaita kaapit pullollaan, mutta kun en raaski isommista kankaista näin pieniä juttuja leikata, kun niistä saisi vielä jotain isompaakin tehtyä... heh.

Pinaattinen kastike pastalle

Kokeilin tänään uutta lisuketta spagetille.

Pannuun oliiviöljyä, siihen pakastepinaattia sulamaan/paistumaan, sekaan pinjansiemeniä, "feta"juustoa, soijakermaa, tomaattisosetta, valkosipulijauhetta, provencale-yrttiseosta ja viherpippuria.
Kuva ei ole taas kovin kaunis, mutta kertonee, mitä mieltä tästä ruokalajista olin. :P














Syönnin jälkeen tulinkin blogini ääreen ja sain nautiskella vielä jälkiruuaksi nipun kärrykommentteja, sekä tämän Hiipun antaman tunnustuksen:












Kiitos hurjasti! <3 Nyt täytyy nolona todeta, että edellinenkin tunnustus on vielä antamatta eteenpäin. Olen näköjään aika saamaton siinä asiassa. Monia kivoja blogeja kuitenkin lueskelen, ja varmasti useampikin niistä olisi tunnustuksen arvoinen. Vähän tiukassa on olleet käsityöjutut viime päivinä - jonkinlainen kevätväsymys tai mikä lie vaivaa. Jotain pientä olen joka päivä näpertänyt, muttei oikein mitään näytä valmistuvan. No, aika aikaa kutakin.

Kanttia kärryyn

Vajaa kuukausi sitten kirjastoreissulla alkoi taas kerran nolottaa meidän perintö-Emmaljungien räjähtänyt ulkomuoto. Emmaljungat on aikoinaan 90-luvun alussa ostettu siskolleni, ja meille ne muuttivat siinä vaiheessa kun esikoinen alkoi istumakärryä tarvita. Vaikka meille sittemmin ostettiin modernit kuomu-Teutoniat, on nämä pikkukärryt olleet korvaamaton apu aina silloin jos mennään autolla jonnekin ja halutaan ottaa rattaat mukaan. Sitkeästi olen monta vuotta sietänyt niiden kulahtanutta ulkomuotoa, koska käyttö on ollut sen verran satunnaista kuitenkin.

Nyt mieleen hiipi tarinat tuunatuista rattaista, ja aiheesta innostuneena aloin katsella kärryn kangasosia sillä silmällä, että josko ne voisi vaikka uusia. Aikani kun vääntelin ja kääntelin, niin paljastui, että istuinosahan on ihan irrotettava ja niinollen myös pestävä. Tämä oli uusi tieto, ja kangasosat pääsivät nyt ilmeisesti ensimmäistä kertaa pesuun.

Pesun jälkeen totesin, että itse istuimen kangas on ihan hyvässä kunnossa vielä, ainoastaan reunojen kanttaukset ovat haalistuneet ja paikoin ihan puhkikuluneet.

Päädyin sitten uusimaan vain kantit, koska koko istuinosan askartelu alusta loppuun alkoi tuntua liian vaativalta tehtävältä.

Entiset kantit olivat ihan tavallista ohutta puuvillaa, joten ei ihme että ne olivat rispaantuneet. Mietin mitä kangasta laittaisin tilalle, ja päädyin lopulta oranssiin enstexiin, jota mulla sattuu olemaan isohko pala. Halusin reilusti eri väriset reunukset, ja ajatus violetin ja oranssin liitosta kiehtoi.

Tällainen on sitten lopputulos:

Ainakin reunoista tuli tosi napakat ja lujat. Vähän jäi kaihertamaan, olisiko sittenkin pitänyt valita oranssin sijasta vihreä enstex - sitäkin kun olisi löytynyt. Mutta tehty mikä tehty - en taida purkaa kuitenkaan. :P Oli tuossa sen verran hommaa kuitenkin, vaikka kohtuu helppoa sellaista. Istuimen alakulmat kuitenkin osoittautuivat hankaliksi kantattaviksi, ja toinen niistä jäi lopulta aika rumaksikin.

Tulipa kuitenkin tehtyä ja siitä olen iloinen. Nyt kun olen vähän tutustunut tuon istuinosan rakenteeseen, niin ehkä joskus voisi ajatellakin sitten kokonaan uuden, hienon sellaisen ompelemista.

Lahjahousut lopultakin

Talvilomareissulla sain vihdoin nappaistua puuttuvat todistuskappaleet tuulihousuista jotka tein siskolleni joululahjaksi. Tämmöinen jälkipostaus nyt tähän väliin siis.

Housut on tehty samalla mallilla kuin omat toppahousuni, mutta pari kokonumeroa pienempinä. Keksin muuten ovelasti piirtää molemmat koot samaan kaavaan, jolloin säästyi sekä kaavamuovia että hermoja. Pienempiä housuja leikatessa vain sai olla erityisen hereillä, että muisti leikata reunat sisempien viivojen mukaan, vähän kaavan reunaa kohotellen.

Päälikangas on taas Kangastukusta, jokin 2-laatuinen pala, olikohan Luhtaa tämäkin mutta ohuempaa ja notkeampaa on kuin oma tummanruskeani. Vuoriksi valitsin näihin notkean fleecen, jonka leikkasin vielä ilman saumanvaroja - näin vältyttiin siltä Michelin-efektiltä joka omia toppahousujani vaivaa. Fleece on myös Kangastukun jokin tarjouspala, tuollaista havunvihreää.

Housut yleiskuvana:

Näihin osasin jo tehdä vyötärösysteemit fiksummin kuin omiin housuihini. Nyörin päät tulevat ulos yhdestä ja samasta aukosta, jonka jätin keskelle kun ompelin vyötärökaitaleen renkaaksi. Taskupussin toinen puoli on päälikangasta ja toinen fleeceä.

Lahkeensuiden kanssa sen sijaan tuli kömmähdys, koska näiden housujen valmiiksi saaminen ajoi jossain vaiheessa omien housujeni edelle, ja kävin näiden lahkeiden kimppuun ennen kuin omien housujeni. Olin ostanut näihin kuminyöriä ja stopparit, että lahkeita voi pitää joko suorina tai kurottuina, tarpeen mukaan. Mutta en ollut etukäteen osannut ajatella esimerkiksi sitä, mihin ylimääräiset nyörinpäät menevät silloin kun ne lahkeensuut kiristää. Ilman mitään pidikettähän ne laahaavat maassa ja jäävät kengän alle jne. Ja sellaiset pidikkeet olisi pitänyt suunnitella ja toteuttaakin ennen kuin lahkeet ompelee putkeksi... No näihin ei tullut mitään semmoisia sitten. Tuli vain tällaiset kömpelöt kuminauhaviritelmät, ja kuminauhakin on itse asiassa liian ohutta ja pehmeää tarkoitukseen. Nojoo... yritys hyvä kymmenen. (Housuja on käytetty, siksi lahkeensuussa on tahraa.)

Näistä sain kuitenkin vuolasta kiitosta ja ylistystä osakseni - housut tulivat ilmeisesti tarpeeseen, niin kuin arvelinkin. Se jos mikä lahjan antajaa aina lämmittää. Action-kuva:

Bonuksena todettakoon, että housujen alla kuvassa näkyvä räsymatto on allekirjoittaneen tekosia myös - ajalta kauan ennen blogia. Noin kymmenen vuoden takaa ehkäpä, ja sen on matto jo näköinenkin.