Taian tehä ite

Tammipuuhia

2012-01-22T15:32:00.000-08:00

Kas niin, uusi vuosi on jo niin pitkällä että lienee syytä vähän blogiakin päivittää. Olen mielestäni tehnyt ahkerasti käsitöitä tänä alkaneena vuonna, mutta jostain syystä tulosta ei niin hirmuisesti näy. Johtunee siitä että olen tehnyt aika paljon neulomishommia, ja siinä sitä tulosta saa odottaa... Mukavaa hommaa kuitenkin näin kylmänä ja pimeänä vuodenaikana - ja viime viikkoina olen sen tehokkaasti(?) yhdistänyt vaaliohjelmien katselemiseen.

Asiaan. Hyvien kuvien ottaminen on ollut taas juuri niin haastavaa kuin se aina tammikuussa on, joten nämäkin seuraavat ovat mitä ovat. Viime vuodelta on itse asiassa jäänyt vilauttamatta kalsarit jotka ompelin itselleni tarpeeseen - joulukuussa oli muutakin tekemistä kuin muistaa näpätä kuva omista kintuistaan...

Kangas on luomupuuvillainen raitajersey Sampsukasta. Ihan hyvä materiaali mutta sen verran joustava, että olisi voinut jättää saumanvarat lisäämättä. Kuvassa näkyy myös toinen tarveompelus itselleni, eli uusi paita. Imetysvaatteiden jäätyä pois käytöstä olen vähän ikävöinyt pöllömekkoani - varsinkin kun tuota trikoota ei näytä enää saavan mistään lisää. Sen verran sitä mekosta kuitenkin jäi yli, että sain oman kokoiseen peruspaitaan etukappaleen leikattua, ja muut osat sitten Myllymuksujen ruskeanmustasta poistotrikoosta.

Neulomusrintamalta sentään jotain valmista sieltäkin: tällaiset pitkään työn alla olleet villasukat tulivat viimein valmiiksi. Lanka on purettua ja Kool-Aidilla terästettyä Nallea(oletan). Nämä ovat syntyneet pikku hiljaa, lähinnä automatkoilla ja ovat omaan jalkaani aika naftit. Sain nyt jouluna sitäpaitsi peräti kahdet uudet villasukat lahjaksi (ihanaa!) joten nämä taidankin laittaa jemmaan odottelemaan ja katsellaan sitten kenelle lopulta päätyvät.

Pieni neuletyö tämä seuraavakin. Löysin syksyllä kirpparilta ihanan, Otsolle sopivan ja oletettavasti täysvillaisen villatakin, jolla oli hintaa 0,50 e. Vasta kotona takkia pojalle sovittaessani ymmärsin syyn alhaiseen hintaan: hihojen kirjoneuleen langanjuoksut olivat varmaan tarttuneet edellisen käyttäjän sormiin, sillä ne olivat paikoin venyneet pitkiksi ja kiristäneet silmukoita. Kun lisäksi hihat olivat pitkänlaiset ja hihansuutkin aika tiukat, päätin poistaa ongelmalliset kirjoneuleosuudet ja neuloa purkulangasta tilalle simppeliä resoria. Tässä toinen hiha kunnostettuna ja toinen alkuperäisenä..

Monta viikkoa sitten menikin että viitsin käydä toisenkin hihan kimppuun, mutta nyt ovat molemmat kunnossa. Takki on oikein sopiva ja varmasti lämmin. Toki vähän harmittaa että kivat kirjoraidat saivat hihoista lähteä, mutta jäipä sentään helmaan.

Vielä yksi tarpeellinen lämmike tähän postaukseen. Otsolle alkaa olla hankalaa löytää sopivia unipukuja valmiina, joten olen tässä vähän orientoitunut ompelemaan lähiaikoina useammankin sellaisen. Löysin vanhan kaavankin jolla aikoinaan ompelin Aavalle unipukuja, samasta syystä. Ensimmäinen unipuku syntyi kuitenkin vähän poikkeavalla tavalla, sillä hyödynsin siihen vuosi sitten leikatun, huononmallisen vauvapuseron. Puseron kaava oli kokoa 68, mutta siitä olisi tullut niin iso vauva-Otsolle, että sysäsin sivuun koko tekeleen. Nyt kun vertasin sitä 90-senttisen unipuvun kaavaan niin saatoin ilokseni todeta, että puserosta saan yläosan unipukuun ja alaosaankin riittää vielä samaa kangasta.

Edestä:

Vetoketju on takana koska kaveri nukkuu useimmiten mahallaan ja osaa sitäpaitsi jo avata itse etuvetskarit.

Vetoketjun alle kehittelin suojakaistaleen ohuesta trikoosta, ettei vetskari raavi ihoa. Pääntien kanttaus jatkuu reilusti kaistaleen yli, koska en halunnut keskelle niskaa jäävän paksua möykkyä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen vielä lisännyt pääntielle nepparin pitämään päällekkäin menevät kanttauksenpäät paikallaan..

Vetoketjun/suojakaistaleen alapäätä en osannut oikein siististi kiinnittää, ja päätin kätkeä sotkut kangasmerkin alle. Kokoelmastani valitsin väreiltään sopivimman.

Muru-neulos on ihanan paksua, joten eiköhän lämmitä kivasti tätä ilman peittoa nukkuvaa. Suunnitelmissa on myös ainakin bambujoustofroteinen yökkäri.

- Äiti, eiköhän nyt ole jo tarpeeksi vietetty vaalivalvojaisia? Huomenna on maanantai...

Tutut tyypit tunikoissa

2011-12-22T16:33:00.000-08:00

Vielä ehdin ennen joulua näyttää nämä loput lahjaompelukset.

Froteetunika ja trikoohousut pikkuneidille, joka täyttää jouluaattona vuoden. Tunika on Ottobren Teekannumalli kokoa 80, mutta reilu sellainen on. Housut puolestaan piirtelin käyttäen samaa kaavaa millä tein samaiselle tytölle ristiäislahjasetin housut - nuo housut havaitsin tässä jokin aika sitten varsin sopiviksi, joten hieman vain muokkasin mallia lahkeensuiden ja vyötärön osalta. Aplikaation kanssa otin vähän varman päälle... kuka nyt voisi Kittyä vastustaa? Tunikan helman laitoin ensin alkuperäisen mallin mukaisesti kaitaleella kantaten, mutta siitä tuli susi! Kaavan mukaan leikattu kaitale oli liian pitkä ja sai helman aaltoilemaan. Koska helma myös näytti aika lyhyeltä, päätin sitten laittaakin siihen resoria. Lopputulos on muuten oikein kiva mutta resorin kiinnityssaumaan en ole tyytyväinen. Tikkasin sen kaksoisneulalla ja aaltoileehan tuo nytkin, mokoma. Tämä joustofrotee on niin kovin venyvää laatua. Frotee on jämäpala kirpparilta ostetusta lakanasta, josta olen aiemmin jo leikannut Linnealle kahdet housut. Keväänvihreä interlock on luomupuuvillaa muinaiselta(?) Maaemolta ja resori Myllymuksujen kiloresoreita. Aplikaatiossa mikrofleeceä, trikoota ja velouria.

Sovitin settiä Otsolle, ja poika näyttää hukkuvan siihen leveyssuunnassa... onneksi serkkutyttö on tukevampaa mallia. Pituutta Otsolla 81 cm joten tämä setti lienee aika lailla 86. Tulipahan nyt tässä muuten samalla varmistettua sekin, ettei possunpunainen ole Otson väri. ;)

Aava iski aiemmin syksyllä silmänsä lelukuvaston Barbapehmoihin, ja jotenkin sitten tulin luvanneeksi, että ompelen sille TSI-version isä-Barbasta. Yritinkin piirtää kaavaa isoon pehmoon, mutta kolmiulotteisen muodon aikaansaaminen tuntui vähän hankalalta eikä koko homma innostanut - varsinkin kun epäilen ettei Aavaa pehmo kauaa jaksaisi kiinnostaa. Otin sitten riskin ja päätin toteuttaa Barban aplikoimalla sen vaatteeseen. Aavan kaapista ei ole oikein tuntunut löytyvän paksumpia pitkähihaisia tunikoita, joten sellaista siis lähdin tekemään. Ikaryriltä napattu Pakko Saada -velour sai täten ensimmäisen muotonsa.

Kaavaksi otin saman 134-senttisen trikoopaidan kaavan, millä tein aiemmin esitellyn Linnean juhlapaidan. Tämä velour kun ei juuri jousta, joten arvelin että tarpeeksi reilu on kaavan oltava. Helmaa vähän pidensin ja viistotin, mutta olisi näköjään voinut olla enempikin viisto. Ja hihat tietysti lyhensin sopimaan tuolle n. 116-kokoiselle. Barba on samaa possufroteeta kuin Kitty-tunika ja riittävän samansävyistä kaitaletta kanttauksiin sain ratkomalla yhden (käyttämättömän) kirpparitopin reunukset irti.

Nyt vain toivotaan että Aava ei pahastu vaikka paketista paljastuva Barbapapa onkin vain kaksiulotteinen. Ja toivotaan myös ettei Linnea tykkää kyttyrää saadessaan sen jo esitellyn tylsän aamutakin Aavan saadessa tällaisen. Onneksi sydänvelouria on jäljellä riittävästi, jotta saan siitä vielä Linneallekin oman tunikan, jos tilanne sitä vaatii.

Nyt kaikki joulunviettoon siitä, hus!

Adventtisohjoa kyntää

2011-12-19T14:46:00.000-08:00

Olen tänään viettänyt onnistuneesti tämän joulun luultavasti kiireisimmän tonttupäivän, mistä tyytyväisenä - joskin väsyneenä - ladon pikaisesti esille viimeisimmät valmistuneet ompelukset pois seuraavien tieltä. Vaikka näissä nyt onkin lahjaompeluksia mukana, niin luotetaan siihen, ettei asianosaiset näe.

Viime viikolla vietettiin molempien tyttöjen joulujuhlat pois alta, ja noita rientoja varten isompi tarvitsi uutta päällepantavaa. Hame tuli vastaan kirpparilla, mutta paidan polkaisin itse. Ottobre numero mikälie-vanha, malli Romanttinen T-paita tai vastaava ja koko 134 mutta hihoja lyhensin. Trikoo Eurokankaan laarista monta vuotta sitten, lie viskoosia ja hyvin joustavaa, minusta juhlaankin sopivaa ja Linnean mielestä ihanan pehmeää. (Olin tässä oikein kaukonäköinen: kun paita ei enää kelpaa juhlakäyttöön, sitä voi mukavuutensa puolesta pitää vaikka univaatteena.)

Ainoa (siistimpi) paikka missä meillä tällä hetkellä saa otettua kuvia ilman salamaa on pesuhuone, joten näitä ruutulattiakuvia tulee nyt riittämiin. Juhlapaidasta tuli mielestäni nätti eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Tuollaisia röyhelöitä ompelin ensimmäistä kertaa, ja hieman hakemista se oli, vaikeaakin ajoittain. Hihoihinkin olisi kuulunut röyhelöt mutta ne jätin pois.

Seuraavakin vaate on esikoiselle, mutta menee pakettiin joten sovituskuvia ei hetkeen saada. Fleecekankainen aamutakki toivon mukaan sulostuttamaan ankeita ja kylmiä talviaamuja. Aloitin tämän jo syksyllä, mutta jäi sitten vähän roikkumaan... Malli on jostain vanhasta Käsityökerhosta, mutta yksityiskohtia vetelin hatusta. Se hatusta veteleminen se tässä vähän hidastikin, ja voi sanoa, että hyvin suunniteltuna tämä olisi tullut tehtyä puolet nopeammin. Fleece on Kestovaippakaupan halvennuksesta tilattua, ja pettymys kaikenkaikkiaan! Paksumpaa ja "takkuisempaa" kuin kuvittelin ja lisäksi aivan kuvottavan sähköistä. Se ei ainoastaan rätissyt ja vetänyt kaikkia roskia puoleensa, vaan se myös suorastaan haisi sähköltä. Huomenna takki menee pesuun ja katsotaan auttaako yhtään. Tänään sitä adventtisohjoa kyntäessäni unohdin ostaa huuhteluainetta, mutta katsotaan nyt pärjätäänkö ilmankin... Sydänkantaiset nepparit olivat minulle uutta, ja vaikeammat asentaa kuin arvasinkaan.

En aikonut tehdä täksi jouluksi lahjoja muille kuin omilleni, mutta niin siinä kävi että löysin kuitenkin itseni ompelemasta myös lasten pienille serkkutytöille. Ensimmäinen valmistunut on tämä yksinkertainen mekko tai tunika, jonka kaava on sama millä tein aikoinaan Aavalle vihreän vastaavan. Trikoo Marimekkoa, kauan marinoitu jäännöspala joka nyt hupeni sopivasti tähän. Niin sopivasti, että toisen hihan jouduin leikkaamaan väärin päin. Eihän sitä huomaa? (Itse jo ehdin välillä unohtaa...) Aioin itse asiassa ottaa tästä sovituskuvan Otson päällä, mutta unohdin. Saaja täyttää keväällä kaksi. Meillä Aava piti omaansa vielä viime kesänäkin, paitana. Idea "tuotelappuun" on muistaakseni Villapadasta (ja onkin).

Vielä kolme päivää koulua ja neljä päivää kotielämää ennen joulunviettoa. Loput lahjapuuhastelut ja ehkä vähän leipomista. Pyykinpesua ihan takuulla ja yäk: pakkaamista. Kuusikin jossain välissä!Aattona sitten auton nokka kohti mummoja. Jos en ehdi postaamaan ennen sitä niin toivotan valmiiksi hyvää joulua lukijoilleni!

Kalsareita ompelevia vaimoja urheita...

2011-11-30T14:50:00.000-08:00

Tilataidetta? Ei vaan todistuskappale siitä että a) yhtenä päivänä tämän vuoden marraskuussa oli ihan kunnolla pakkastakin ja b) sain urakoitua valmiiksi neljät pitkät kalsarit jotka ovat olleet suunnitelmissa/työn alla jo monta viikkoa. Miehelle nämä, vaikka olisi tässä kyllä vähän kohta itselläkin tarvis.

Toivottavasti näistä riittää koko talveksi ja mielellään seuraavaksikin. Helppohan noita on suristella, mutta ah niin puisevaa. Vaikka eniten taidan koko prosessissa inhota leikkausvaihetta: iso kaava, paljon neuloja, laajalti ohutta trikoota joka pitää ensin silittää ja jossa senkin jälkeen silmukkajonot kiemurtaa mihin missäkin (olen langansuunta-kontrollifriikki). Ja paljasta lattiatilaakin vaaditaan enemmän kuin melkein missään muussa ompeluksessa. Enkä muuten tykkää kuminauhan laittamisestakaan. Tällä kertaa sain sentään huristella sillä uudella tuplakaverillani, mikä vähän virkisti mieltä.

Trikoot on kaikki haalittu Oulun Löytö-Palan laareista. Olen hukannut kuitit niin että en voi enää laskea, kuinka paljon saumurinomistaja säästää kalsarimenoissa, mutta oli ne trikoopalat minusta kohtuu edullisia. Oletteko muuten nähneet missään myytävän Reilun Kaupan tai vastaavia alushousuja? Heti kun löydän sellaisia, ostan ilomielin ja käytän ompeluaikani johonkin hauskempaan.

Pahnanpohjimmaisen alushousut ovat vielä sitä topatumpaa mallia, ja niitä ei tunnu kotoa löytyvän ikinä tarpeeksi paljon tarpeeksi hyviä. Ompeluhuoneen kaapissa sen sijaan majailee vielä ihan mukava lajitelma PULeja, joista olen ajatellut hankkiutua eroon mielummin valmiiden vaippojen muodossa, sitten aikanaan. Taas yksi uusi malli kokeiluun, tämä on All-in-one -vaippa Suuri Käsityölehdestä nro 2/2010.

Kilojen perusteella valitsin L-koon, ja aika iso tuli. Mutta voi käyttää, ihan kivasti istuu.

Sisäpinnaksi ja imuläppään käytin turkoosia tenceljoustofroteeta, jota joskus tilasin kai Kangastukusta sillä mielin että ompelen siitä ihan vaatteita. No, se on kuitenkin niin räikeän turkoosia ja vielä kiiltävääkin, ettei oikein vaatteiksi ole halunnut. Lötköä se on myös, joten vaipan sisään tukikankaaksi laitoin kerroksen vanhaa froteepyyhettä, siihen tuli tuo läppä kiinni...

... ja voi kunpa olisin älynnyt myös läppään laittaa tencelin kaveriksi jotain tukevampaa! Nyt tuota kaksikerroksista, pitkää läppää on ihan toivotonta saada aseltua suoraan vaipan taskuun, saati saada sitä pysymään suorana siellä. Onneksi materiaali on hyvin pehmeää, niin ettei pieni möykkyisyys varmaan käyttäjää haittaa, lähinnä kai se on täyttäjän harmistus. Mutta harkitsen vielä läpän vahvistamista jollain jämäkällä kankalla. Muuten kivan mallinen vaippa, voisi lisääkin tehdä vaikka vähän pienempiä - jos vaan taas ehtii jossain välissä.

Nyt alkoi joulukuu - tuikkaanpa töpselit seinään niin saa lapset herätä aamulla ihastelemaan jouluvaloja! :)

Kantamaton takki

2011-11-18T15:03:00.000-08:00

Tänä aamuna kun heräsin, oli lunta maassa. Ja tänään sain pukea ylleni uuden toppatakin. Jiihaa! Johan tuo tarpeeksi kauan keskeneräisenä viruikin. Enpä ihan tarkkaan muista, milloin takin tekemisen aloitin, mutta sen muistan, että ostin päälikankaan Eurokankaasta keväällä 2010, edeltävänä jouluna saamallani lahjakortilla. Takin kaava on Suuri Käsityölehdestä 8/2008, kantotakin kaava. Kovasti haaveilin kantavani aina ja kaikkialla kolmatta vauvaani ja sitä varten halusin tehdä oikein takin, jottei ainakaan siitä ole se kantaminen kiinni. No, ei siitä kantamisesta oikein mitään tullut ja kesken jäi takkikin.

(Tai kyllähän tuota junioria kannettu on, paljon ja hartaasti. Ei vaan montakaan kertaa millään apuvälineellä, niin kuin se ajatus oli... myydään vähänkäytetty Manduca.)

Mutta nyt siis on takki valmis. Kantopaneelin vain jätin tekemättä, ja sillä siitä tuli ihan tavallinen takki.

Päällinen on siis Eurokankaan palalaarista ostettua vedenpitävää juttua, kivan ohut ja kevyt kangas vaikkakin jonkin verran rapiseva. Vuorina raidallista tikkikangasta jonka ostin joskus Huuto.netistä. Ihan itse suunnittelin tarpeellisen povitaskun kännykkää varten.

Povari on vähän hassun mallinen eikä sen vetskarin kiinnitystä kannata ihastella liian läheltä, mutta taskun koko ja sijainti on juuri passeli, tuli testattua.

Huppu on ohjeen mukaisesti tehty irrotettavaksi, en oikein tiedä mitä varten mutta ihan jees. Kohtuu sopivan väriset nepitkin löysin. Hupun etureunaan en tehnyt nyörikujaa niin kuin ohjeessa, koska sen teko oli neuvottu vähän kummasti ja todennäköisesti siitä olisi tullut huono jos olisin sen tehnyt. Sopivan väristä nyöriäkään ei olisi ollut. Ompelin vain kuminauhaa saumanvaraan, tuli ainakin siisti. Huppu on päähäni aavistuksen liian pieni, enkä varmaan edes pidä sitä kuin hätätilassa. Huomatteko, muistin ripustuslenkin!

Ohjeessa puhuttiin kolmionmuotoisista heijastimista, plääh. Minä tein pilviä. Toiseen hihaan ja taakse alas.

Aava-rukka joutui ulkona - suorastaan arktisissa olosuhteissa - uhrautumaan ja riisumaan toisen kintaansa noin minuutiksi, että saatiin sovituskuvat otettua.

Että sellainen siitä tuli. Taisi olla järjestyksessään toinen kokonainen toppatakki minkä olen itselleni tehnyt, joten syystä olen vähän polleana juuri nyt. Koko 40 on juuri sopiva, hihatkin oikean mittaiset enkä muista sovitinko niiden pituutta etukäteen. Kaavaan en täysin tyytyväinen ole; en esimerkiksi tykkää noista pystysaumoista etupuolella. Vaikka saatiinhan sinne sauman väliin toisaalta ihan hyvät ja tilavat taskut upotettua. Ja takki tuntuu hyvältä päällä, joten ei parana liikaa moittiakaan. Olen viimeiset seitsemän talvea pitänyt puuvillapintaista H&M-maiharia, ja sen jälkeen tämä uusi takki tuntuu todella kevyeltä päällä, voitte uskoa! Taitaa tänä talvena lumityöt luistaa entistä sutjakammin...

Nyt kun sain uuden ulkoilutoppiksen, olisi kiva saada vielä joku vähän hienompi kaupunkitakki. Jos nyt aloittelen, niin olisikohan jo kahden vuoden päästä valmista?

Taikku oli jo aikaa sitten jättänyt minulle tunnustuksen:

(En ollut huomannut sitä koska ko. kommentti oli jostain syystä jäänyt odottamaan hyväksyntää.)

Kiitos! Ja anteeksi mutta jätän nuo "vaaditut tehtävät" tekemättä sillä olen huono niissä. Tai siis laiska. Tämä on tullut todettua aiempienkin tunnustusten kanssa.

3 x vaippa + 4 x paita

2011-11-06T05:45:00.000-08:00

Paljon taaperokuvia luvassa.

Innostuin kokeilemaan netistä tulostamaani sivunepillisen taskuvaipan kaavaa, kun meillä nyt tosiaan ei oikein päivisin enää muita kuin taskuja pysty pukemaan tuolle vekaralle. Ensimmäiseen versioon tuli raidallinen Br-PUL + ruskea bambujoustofrotee koska en halunnut kuivaliinapintaa tällä kertaa. Näppärä tuli muuten, mutta alkoi epäilyttää, josko kosteus tihkuu lahkeensuista kun tuppaa rullaantumaan aina se sisäkangas kuminauhojen kohdalta ulospäin. Suunnittelin sitten toisen version, johon tulikin vuotosuojat kuten kuorivaipoissa. Tässä tassukas 1 mil PUL + valkoinen kierrätysflanelli, koska en halunnut parempia materiaaleja tuhlata epävarmaan kokeiluun ja koska arvelin flanellin olevan helpoin käsitellä tämmöisessä hankalammassa versiossa. Hyvä siitä tuli kuitenkin mitä nyt mahanpuolen kuminauha turhan kireälle.

Lähikuva vuotosuojasta - aika pätevä vaippa vaikka itse sanonkin. Voisin ottaa näitä vaikka noin 10 kpl hetipaikalla kaappiini, mutta yhtään en jaksa enää itse ommella! Ainakaan heti... Tai ehkä se olisikin jo helpompaa toisella kerralla.

Tämän parempaa sovituskuvaa en saanut.

Sivuneppivaippojen jälkeen tuli vielä hurahdus saada tehdä yksi tavallinen, "vanhanaikainen" tasku etukiinnityksellä. Kaivoin esiin saman kaavan, jota käytin aikoinaan ihka ensimmäistä PUL-vaippaa ommellessani. Tuo Aavalta periytynyt vaippa on nyt ollut oikein sopiva Otsolle, joten siksi arvelin tuon kaavan olevan hyvä valinta.

Vaan eihän se niin mennytkään. Br- PULia ja coolmaxia, nepit oikeaa väriä ja voi miten hauskaa ja helppoa oli ommella...

... mutta se onkin liian iso! Hyvä ettei nilkkoihin tipahda. Että semmoista henkimaailman hommaa se vaippojen ompelu.

Taisi olla löysempää kuminauhaa nyt kuin neljä ja puoli vuotta sitten. Voisihan nuo kuminauhat vaihtaa, mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt. Vaippaa voi sentään jotenkuten käyttää kun nepittää siivekkeitä vähän ristiin.

Seuraavaksi paitajuttuja. Bodyt tuntuu jo liian hankalilta ja mielummin käytän nyt paitaa pojalla. Pari tuunattua ja pari kokonaan uutta valmistui paitavajetta paikkaamaan.

Aavalta olin säästänyt ihanan raitapaidan, mutta siinä oli aika tiukka pääntie, jossa sitäpaitsi oli pinkki kanttaus. Purin kanttauksen pois ja olkasaumat auki, vähän hihanpyöriötäkin piti aukaista. Uusi vihreä kanttaus koko matkalle ja hihat takaisin kiinni. Sopivan väriset nepit paikalleen ja vot!

Aavalta se jäi pieneksi tämä perintöunipaitakin. Vanha ja vähän rutku jo, mutta pehmeä ja lämmin materiaali ja kivat liikennevalot ym. Kokomerkintänä 116 mutta tosi lyhyeksi vetäytynyt, joten sain siitä heti Otsolle sopivan kun kavensin käyttäen apuna 80-senttistä bodyn kaavaa.

Jostakin vähän vanhemmasta Ottobresta kopioin Rille-paidan kaavan, kun huvitti ommella Otsolle raglanhihainen käyttäen kaappeihin kertyneitä kirpparilöytöjä vähemmäksi. Rillestä valitsin miehustan leveyden perusteella koon 74, vaikka Otso on jo varmaan yli 80. Tällaiset paidat valikoitui materiaaliksi:

Kumpikin paita oli täyspuuvillaista ribbiä, joka on sen verran lämmin kangas ettei mielestäni ole oikein omiaan helletoppeihin. Muutenkin huonon mallisia olivat nuo joten pistin lihoiksi.

Sinivalkoiseen väritykseen sopi hyvin tässä taannoin tilaamani valasnauha...

... ja siitä sitten keksin että eteen aplikoin myös valaan. Muitakin kuvaideoita mietin, mutta tuon kivan nauhan takia jumitin kuitenkin siihen valaaseen. Miksi oi miksi! En nimittäin yhtään tykkää tästä lopputuloksesta!

Niin kovin merihenkinen, enkä yhtään tykkää merihenkisestä tyylistä. Ja unipaidalta tämä myös näyttää vähän liikaa. Olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä joku värikkäämpi aplikaatio eteen ja unohtaa valasnauha tällä kertaa.

Muuten paita on onnistunut. Malli on todella hyvä ja kivan näköinen - ja HAA! Kokeilin pitkästä aikaa tehdä kanttaukset kaksoisneulalla, sillä tilasin hiljattain uuden sellaisen vanhan vääntyneen tilalle. Aikaisemmin en ole oikein tullut kaksoisneulojen kanssa toimeen - tai koneeni ei ole tullut, ja olin jo vähän luopunut toivosta. Nyt kuitenkin päätin taas kokeilla kun kerran uusi neulakin tuli Tikatasta napsuteltua. Neula on jotain tuntematonta Inspira-merkkiä ja näyttää koteloineen kaikkineen vähän halpikselta, joten olin vähän skeptinen, mutta mitä tapahtuikaan! Se toimi kuin unelma! Ei yhtään ainoaa suttua, jumitusta - ei edes saumojen kohdalla. Täytyy sanoa etten voi vieläkään uskoa sitä todeksi. :)

Innostuin kaksoisneulasta niin, että heti valaspaidan jälkeen piti tarttua pariin korjattavien pinossa lojuneeseen paitaan ja tehdä niiden kaipaamat uudet pääntiekanttaukset valmiiksi. Edelleen sujui kuin tanssi!

Kaksoisneulahuumassa ja Rille-kaavaan tykästyneenä leikkelin sitten vielä yhden paidan Otsolle. Paksu aurinkotrikoo oli jämäpala, josta sain juuri ja juuri tämän kokoisen paidan leikattua. Oransseja resoreja omistan heikonlaisesti, ja tämäkin tässä käyttämäni on itseasiassa tien päältä löydetty paidan hiha. Kyllä vain. Mutta hyvin pelitti tehtävässään ja taas sai kaksoisneula laulaa.

Onnea on siisti helmapäärme! Nauha Iikku-Kiikulta kuten valaatkin.

Kenellä on syksyn coolein paita?

Jos kyllästyitte jo taaperokuviin ja kaksoisneulahehkutukseen niin lepytän teitä vielä lopuksi viikon luontokuvilla. Meillä on uusi lintulauta ja tällä viikolla nähtiin uudenmerkkisiä vierailijoita. Tunnistatteko?

Otson syksyyn

2011-10-05T15:48:00.000-07:00

Semi-taaperomme on tarvinnut taas monenlaista. Kuten tumput joita ei saa pois kädestä. Kyhäsin tilkuista ihan näppituntumalla jonkinlaiset kokeeksi. Vaippafleeceä päällä, sisällä vanhaa velouria. Vähän kumi- ja koristenauhaa sekä KAM-nepit pitimiksi. Hieman liian pienet tuli, eikä nuo käy nyt kuin tuon yhden fleecepuvun kanssa. Mutta ihan hyvät ja söpöt ollakseen kaavaton kokeilu.

Vanhat harsot on ohentuneet olemattomiin, eikä imuteho riitä - ja kyllä niiden viikkailukin on jo alkanut vähän kyllästyttää. Kaivoin jemmasta joskus hankitun monivärilangan ja kokeilin sitä uusien imujen reunaan. Kappale hamppucollegea ja viskoosi-puuvillaisen collegepuseron jämät sekä lisäksi hieman bambuneulosta kokonaisen palan nurkasta muuttuivat kolmeksi isoksi taittoimuksi ja kolmeksi kapeaksi imupötköksi. Vielä pilvimerkkejäkin reunaan niin tulihan oikein ylellisyysimuja! Monivärisaumaus on sievä kuin sika pienenä mutta havaitsin sen kutistuvan pyykissä, hassua.

Koin hetkellisen potkuhousuherätyksen: vielä ehtii käyttää söpöjä henkselipotkareita ennen kuin poju lakkaa olemasta vauva. Vanhasta Eevaneuleesta potkarinkaava kokoa 80 esiin ja sitten vain ihanaisen Muru-kirahvineuloksen kimppuun - johan sitä oli tarpeeksi marinoitukin. Päätin kuitenkin muuttaa jalkaterät avolahkeiksi, sillä umpiterät menevät huonosti kenkään. Pikkuisen lisäsin myös leveyttä keskelle eteen ja taakse sillä kaava oli mallia makkarankuori ja tämä neulos ei paljon jousta. Harvinaista mutta totta: nämä tuli yhdessä illassa valmiiksi!

Lahkeensuuresoreista tuli kunnolla pitkät ja aika tiukat, sillä leikkelin ne vähän sen mukaan kuin resoripalan muoto ja koko salli... kuvassa siis kaksinkerroin.

Olkaimiin kokeilin (minulle) uutta tekniikkaa. Kulmikkaat päät oli kiva tehdä ja ihan siistin näköisetkin, mutta sitten tulikin kiinnityksen kanssa ongelma. KAM-nepit eivät yltäneetkään noin paksusta kohdasta läpi eikä vanhalla ompelukoneellani saa oikein kätevästi tehtyä napinläpiä. Tarranauhaa en olkaimiin halunnut - tai sitä olisin ehkä joutunut laittamaan jos en olisi löytänyt jemmoistani nepparinauhaa.

Olkaimet pysyvät kyllä hyvin kiinni noillakin, mutta päät jäävät rumasti törröttämään minkä huomaa varsinkin takaapäin. Jospa niskaan ompelemani pilvimerkki veisi huomion pois törrötyksistä...

Muuten sangen onnistuneet housut! Ei menneet kirahvit hukkaan ja aika iso pala vielä jäikin. Jos siitä joskus jotain muutakin sitten tohtisi ommella...

Loppukuun saldo

2011-09-27T13:51:00.000-07:00

Tekisipä mieleni marmattaa siitä, kun ei taaskaan ole ollut tarpeeksi ompeluaikaa. Mutta entäpä jos sen kääntäisikin toisin päin: viime viikkoihin on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole jäänyt aihetta täyttää päiviä näpertelyllä. En halua elää sitku-elämää, vaan iloita asioista silloin kun ne kohdalla ovat, joten pysyköön puutelista pitkänä ja pää toteuttamiskelpoisia ideoita täynnä. Näissä merkeissä hauskaa 32. elinvuotta itselleni ja sitten eikun ompeluskatsausta pystyyn!

Aloitin jo keväällä tekemään lepakkohihaista imetyspaitaa, jonka kaava löytyy Suuri Käsityökerhon numerosta 2/84. Kaava oli niin jotain-ihan-muuta kuin kaikki olevat puseroni, että se oli kiehtonut minua jo pitempään. No, kesä ehtikin tulla, ja lämpimän puseron ompelu ei enää ollut ajankohtaista. Nyt ilmojen viilettyä muistin keskeneräisen tekeleeni ja arvelin olevan korkea aika saattaa se valmiiksi.

Kaava oli jokseenkin yhdenkoon, ja pusero oli tarkoitettu sekä odotus- että imetyskäyttöön. Käyttämäni kangas on notkeaa collegea, jota ostin joskus Huutiksesta ison palan muka tehdäkseni siitä miehelle jotain. No, mies ei sitten huolinutkaan tuollaista "armeijan väriä" ja ajattelin, että tähän kokeiluun se on ihan havillinen kangas. Kun kerran radikaaliksi heittäydytään niin tehdään se sitten kunnolla: valitsin tehosteväriksi sähäkkää pinkkiä, joka mielestäni sopii hyvin tuohon vihreään. Resori on Murun luomupuuvillaista. (Puseron etumukseen jäi omista polvista harmilliset painaumat kun asettelin sitä terassille kuvattavaksi.) Etuosa avautuu kolmella KAM-nepillä.

Sovituskuvia näppäili taas Aava.

Niin että mitä tuosta nyt sanoisi. Aika kamala teltta. Puseron ulkonäöstä vielä jotenkin tykkäisinkin (paitsi luukusta jonka reuna törröttää) mutta päällä se on aika inhottava. Mitenkähän kuvittelin pitäväni noin isoa ja collegekankaista paitaa ilman toista paitaa alla? Koska niinhän sitä olisi pidettävä jos imetysluukulla mitään meinaisi tehdä. Leveät hihat tuntuvat olevan tiellä kotiaskareissa ja sitä paitsi ne eivät oikein mahdu tyköistuvan takkini alle. Ihan naurattaa jo koko pusero, mutta toki harmittaa siihen käytetty aika ja materiaalit. Taitaa lähteä kirpparille tämä - ilahduttakoon jotakuta toista.

Linnea sai jossain välissä uudet legginsit vanhasta joustofroteelakanasta! Löysin joskus kirpulta vanhan, kotimaisen froteelakanan, jonka materiaali tuntui harvinaisen hyvältä ja tukevalta. Ajatus oli ehkä värjätä se ensin mutta tulikin nyt sitten pysyttyä alkuperäisessa vaaleanpunaisessa sävyssä.

Lahkeensuut vaihteeksi kanttasin, tuli kivat, ja toisessa lahkeessa on omppunauhaa. Harmittaa hieman tuo pilkottamaan jäänyt neljäs omppu!

Otsolle tekisi mieleni ommella uusi edustusbody jostain ihanasta printtitrikoosta, ja sitä suunnitelmaa silmälläpitäen kokeilin vanhemmasta Ottobresta(3/2004) perus bodykaavaa. Tässä mallissa on yksinkertainen pääntie ilman aukaisuja ja kaikkiin reunoihin ommellaan kaksinkertaiset reunakkeet. Kokeilukankaana käytin mummoni antamaa vanhaa Nanso-paitaa, jonka trikoo oli ohutta ja joustavaa. Koska ulkona myrskysi tänään, täytyy tyytyä keittiönlattiakuvaan, kas näin:

Sen verran sooloilin, että leikkasin haaraan hieman lisää pituutta, ja laitoin hihoihin pitkät "resorit" jotka kuvassa ovat kaksinkerroin käännettyinä. Koko on 80, mutta näköjään reilu sellainen. Tämä kaava toimisi siis vielä tällä hetkellä vähemmän joustavallekin trikoolle, joskin sitten olisi varmaan parasta tehdä pääntiehen jonkinlainen aukaisu. Tämän saa juuri ja juuri mukavasti puettua, koska trikoo on niin venyvää.

Ei pöllömpi mekko

2011-09-09T13:29:00.000-07:00

Tilasin oman vaatevarastoni piristykseksi Iikku-Kiikulta reipasta pöllötrikoota. En ehkä muuten olisi tuohon ihastunut, ellen olisi Ruttu-Nutussa nähnyt sitä (eri värisenä vain) paidaksi ommeltuna ja todennut, että sopiikin mainiosti aikuiselle tuo kuosi. Vältän yleensä ostamasta ei-luomua puuvillaa jos suinkin mahdollista, mutta tällä kertaa annoin itselleni luvan poiketa tästä periaatteesta. Koin sitten positiivisen yllätyksen, kun kangas saapui, ja sen reunapainatuksessa lukikin Organic cotton. Tiedä sitten kuinka paljon tuohon voi luottaa, kun ei myyjäkään asialla mainostanut. Mutta ilahduin kuitenkin.

Trikoo on laadultaan singleä, ja kun esipesin sen, niin kieroonhan se veti ja kutistui. Piti sitten hetki tuumailla, miten oikein asettelen kaavat. Pöllöruutujen rivit menisivät vähän vinoon joko vaaka- tai pystysuunnassa, ja päätin sitten että vinoilkoot pystysuunnassa. Näin leikaten myös langansuunta meni vinkkuraan, mutta arvelin ettei se haittaa, koska kangas kerran on jo pesty, ja koska raitasingletkin leikataan oikeaoppisesti(?) raitojen eikä silmukkajonojen mukaan.

Halusin tästä vaihteeksi mekon itselleni - tai sellaisen pitemmän tunikan. Hihoista vajaamittaiset pitkät. Ja imetysluukunkin vielä tein, vähän sillä mentaliteetilla että kun ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kaunis ilma... Kaavana siis entinen imetyspaitakaavani, tarvittavin muutoksin. Kuva räppäisty terassilla äkkiä ennen kuin Otso ehti kontata päälle ja/tai tuuli nakata ruttuun...

Pääntien kanttasin ruskeanmustalla elastaanitrikoolla, antaa minusta kivasti ryhtiä levottomaan kuosiin. Sovituskuvista vastasi Aava, ja joukosta löytyi sentään pari vähemmän tärähtänyttä.

Olen mekkoon tyytyväinen ja pari päivää sitä on nyt pidetty. Käytännön syistä farkkujen kanssa, mutta ajattelin kaveriksi oikeastaan mustia legginsejä, sillä on tuo helma ihan kunnolla mekkomittainen. Solukkopaita, sanoi mies. Mulla taas tulee mieleen vanhanaikaiset kaakelit tai ne sellaiset kaakelia imitoivat muovimatot. Trikoota jäi sellainen pala, että haluaisin siitä ensi kesäksi ommella Otsolle paitaa tai jotain muuta. On tällä hetkellä meidän kahden yhteiset värit, nämä vihreä ja ruskea. :)

Hattu ja nami leipasu

2011-09-04T14:10:00.000-07:00

Pikkusiili, kesäsiili, lasten oma lystisiili... pääsi nyt ilmojen viilettyä pipoa sulostuttamaan. Aava tuntui tarvitsevan uutta välikausipipoa, ja halusin kokeilla Maka-Marrin kruunupipomallia. Kankaaksi päätin hyödyntää vanhan pienen veluuripuseron, jonka miehusta oli ihanan pilkullinen (hihat yksiväriset). Idea siiliaplikaatioon tuli Iikku-Kiikulta tilatusta nauhasta, jota halusin käyttää pipon somisteeksi. Yritin ensin piirtää samanlaisen siilin kuin nauhassa, mutta siitä ei tullut kyllin söpö joten piirtelin sitten vähän erilaisia siilejä kunnes sain aikaan mieleiseni.

En aukonut noita päälaen"sakaroita" kunnolla kun halusin että jäävät mielummin pehmeämmän muotoisiksi.

Takasaumassa on sitä siilinauhaa, joten pipo osaa mennä oikein päin päähän. Vuorina on violetti singletrikoo, joka on jostain kirpparin kangaspussista peräisin.

Piposta tuli ensin niin iso että se mahtui omaan päähäni. Saumuroin sivusaumoista sisään useamman kerran ennen kuin ympärys oli riittävän pieni. Korkeutta jäi aika reilusti mutta hyvin pysyy päässä ja Aava tykkää niin että on pitänyt pipoa nyt parina päivänä vaikkei oikeastaan vielä edes tarvisi. On muuten muistorikas kangas sikäli tuo pilkullinen, että Linnealla oli se puserona yllään kun Aava oli syntynyt ja kävivät meitä sairaalassa katsomassa. :)

Siili oli kiva tehdä - saa nähdä viitsinkö tehdä niitä lisää. Linnea teki jo tilauksen... Itsellekin haluaisin uuden pipon mutta siihen ei taida tulla siiliä.

Kesä meni ulkoillessa ja ruoanlaitto oli aika helpoimman kautta, mutta nyt tuntuu taas kivalta vähän kokatakin. Kokeilin viikolla uusimman Pirkan muffinsireseptiä ja se pääsi heti suosikkien joukkoon. Helppo tehdä, ruokaisia, kätevä ottaa pakastettuina evääksi. Ensimmäinen satsi on syöty jo. Näitä lisää!

Hei hulinaa

2011-08-30T13:20:00.000-07:00

Alkusyksy on ollut niin kiireistä aikaa, ettei ompeluhommille ole riittänyt oikein aikaa eikä energiaa. Esikoisen kouluhommat ovat poikineet yllättävänkin paljon ohjelmaa myös vanhemmille, ja tietysti nuorimmainen järjestää vipinää aina valveillaollessaan. Omat menonsa ovat toki keskimmäiselläkin, ja kun itsekin olen halunnut välillä päästä piipahtamaan marjametsässä, niin siinähän ne vuorokausien tunnit sitten ovatkin hujahtaneet. Ompelukonetta olen vaivannut vain sikäli kun se on ollut aivan välttämätöntä sillä nukkuakin täytyy. Seuraavassa lyhyesti viime viikkojen aikaansaannokset.

Koululaiselle housut, kun valmiit kangashousut on yleensä joko liian kireitä tai sitten eivät pysy päällä. Vaaleansininen kukkakangas on joustavaa housupuuvillaa, jonka ostin jo vuosia sitten Huuto.netistä juurikin Linneaa varten. Näyttää nyt jo aavistuksen liian hempeältä mutta sai kelvata ja halusin käyttää pois niin kauan kuin palan pituus vielä riitti neidin housuiksi. Housujen vaaleus teki niistä hankalat kuvattavat; yksityiskohdat eivät oikein erotu. Kuminauhavyötärö ja valesepalus noissa on.

Kaava on Uusi Nainen -lehdestä vuodelta 1981, koko 120. Aiemmin tein samalla kaavalla verkkarit ja niiden perusteella totesin mallin (edelleen) hyväksi tuollaiselle hieman joustavalle matskulle. Linnea toivoi reilunkokoisia taskuja housun sivuihin ja niihin lainasin mallia jostain toisesta housuohjeesta.

Juniori sitten. Vaatteita olen taas löytänyt kivasti kirppareiltakin mutta vaipoiksi ei oikein enää tahdo käydä kuin taskut ja sivukiinnityksellä nekin. Kiipeileväinen kaveri... Lisäsin vähän korkeutta entiseen taskukaavaani ja ompelin kaksi uutta pirteällä väriyhdistelmällä.

Syömisharjoitteluiden seurauksena ruokalappujen taskut täyttyvät puurosta ja muusta ja rupesi jo ällöttämään sellaiset laput pyykkikorissa. Ompelin puuvilla-PULista ohuen ja kosteudenpitävän lapun jonka ajattelin huuhtaista aina käytön jälkeen puhtaaksi. Aiemmin olen suosinut vain konepestäviä lappuja, mutta nyt yhden päivän käytön jälkeen tämä uusi lappuu tuntuu vallan mainiolta. Konepestävä toki tämänkin, mutta ideana siis se että laminoidusta kankaasta lähtee ruoka hanan alla huuhtomalla ja kuivumisaika on lyhyt. Lapussa on laminointipuoli päällä ja taskussa puolestaan sisällä, ja reunojen huolittelu sujui näppärästi valmiin trikoovinokantin voimin.

Viikonloppuna valmistui pihalle keinu, ja vaikka se kaupasta ostettu paketti olikin niin kyllä siinä silti tekemistä riitti. Itselläni oli tosin lähinnä apulaisen rooli, ja oli niitä innokkaita apulaisia muitakin...

Otsolla tulee ylihuomenna vuosi täyteen ja täytynee lahjaksi ostaa vauvakeinu niin pääsee pieninkin keinumaan. Pari päivää onkin tässä äiti saanut toimia "istuimena" kun poika hokee aina muistaessaan Heijaa! Heijaa! ja väenväkisin hakeutuu keinun luokse.

Seuraavaksi onkin vuorossa syyskuu ja synttäreiden sarja. Jotain olisi kiva vaihteeksi leipoakin vieraiden varalle - saapa nähdä ehtiikö tässä. Takkiompeluksillekin olisi tarvetta ja ilmojen kylmetessä iskee aina neulomisvimmakin. Oikeasti joskus nuorempana haaveilin että saisin tehdä käsitöitä nimenomaan tarpeeseen, joten mikäs tässä on ollessa: elän unelmaani. Luulisin.

Paita ja Paita

2011-08-06T16:01:00.000-07:00

Kesämenot ja -kiireet alkavat olla paketissa, ja ennen syyskiireiden hyökyaaltoa ennätän tässä nyt esitellä kesän viimeiset vauvanvaateompelukset. Hellevaateinnostuksen jälkimainingeissa tuli tekaistua Otsolle T-paita. Sen edellispostauksen epähyvän paidan innoittamana halusin kokeilla tehdä raglanhihaisen teepparin, ja kun en muuta kaavaa siihen hätään löytänyt niin käytin sitten yhtä vanhaa kietaisupaidan kaavaa, muunnellen tietysti. Materiaalina oli kierrätyksestä löytynyt, lyhyt ja leveä sekä kieroonvetäytynyt paidantekele. Raitasingle näyttää olevan ihan samanlaista kuin mistä tein imetyspaidan itselleni - tämä harmaan ja liilan yhdistelmä puhuttelee minua siinä määrin että on tullut hamstrattua samaa trikoota sekä uutena että käytettynä. Paidan etumukseen kaipasin jotakin, ja päätinpä sitten kokeilla tuollaista simppeliä raita-aplikaatiota.

Leikkasin helmaan pituutta sen minkä pystyin, mutta vähän lyhyt tästä silti tuli. Ja aika pieni muutenkin, niin ettei ensi kesänä varmaankaan enää mahdu. Harmi, koska ihan kivan näköinen on päällä, vaikka sovituskuvista ei tällä kertaa oikein mitään tullutkaan.

Toinen ompelus valmistui vasta eilen, ja tänään se päällä sitten jo vähän edustettiin. Oikea Paita pikkumiehelle syntyi vanhasta miestenpaidasta ja kaava on peräisin 70-luvun lopun Suuri Käsityökerholehdestä (jonka numeroa en nyt pysty lunttaamaan koska en ole kotona).

Pienet tärkeät yksityiskohdat tekevät juhlan - tai ainakin antavat tunteen siitä että on tässä jotain ihan oikeasti ommeltukin. Äitini nappijemma ja elektroninen Husqvarna varmistivat, ettei tähän paitaan tarvinnut asentaa pelkkiä neppejä.

Tykkään mallista kovasti. Paidan koko on 80, mutta näyttää olevan aika justiin 77-senttiselle Otsolle. Kaavassa oli myös koko 90 - tuntuu että sen voisi tekaista myös jossain välissä, tulevaisuutta ajatellen.

Ei tullut näköjään takaa yhtään kuvaa, mutta selässä on yksi isohko vastalaskos. Paidan kaveriksi kelpasivat kirpparilta löytyneet Pippi-pellavasekoitehousut, joiden lahkeensuihin pujotin kuminauhaa ettei lahkeet joudu jalan alle.

Paitakankaasta jäi sen verran tilkkuja, että olisin halunnut tehdä niistä vielä lippahatun Ottobren kaavalla, mutta sitä en ehtinyt. Olisiko tuo edes pysynyt päässä pikku kaverilla...

Vielä on konttailukesää jäljellä

2011-07-29T13:00:00.000-07:00

Vaikka kesä alkaa uhkaavasti huveta, halusin vielä paikata juniorin konttailukelpoisten kesähousujen vajetta. Jodhpur-housujen kaava Ottobresta 3/2010 pääsi kokeiluun, koko 74. Materiaaliksi löytyi ohutta collegea oleva pusero, jonka joskus ostin itselleni kirpulta, mutta joka ei ollutkaan käytännöllinen ja päätyi siksi materiaalilaatikkoon. Pusero oli niin lyhyt, että jouduin leikkaamaan housupalat vyötäröstä matalammiksi ja laittamaan jatkeeksi resoria puseron helmasta.

Kivat valehalkiot ja niissä napit - helppo tehdä mutta napit olisi kannattanut ommella paikoilleen jo ennen lahkeiden sisäsaumojen ompelua!

Näistä tuli lähestulkooon täydelliset. Hauskan näköiset ja lahkeet ovat juuri sopivan lyhyet ja kapeat etteivät joudu jalan alle pystyyn noustessa. Se vyötärö olisi saanut olla vähän korkeampi, mutta menee näinkin varsinkin jos paidan helma tulee päälle.

Sain viime yönä valmiiksi myös yhden epäonnen tekeleen. Tästä piti tulla alunperin hellehaalari, mutta malli olikin selästä liian lyhyt ja jouduin katkaisemaan paidaksi. Toinen vastoinkäyminen tapahtui neppien kanssa. Laskin väsyneenä jotenkin väärin, että mustia neppejä riittäisi, mutta nehän mokomat loppuivatkin kesken. Ajattelin että ok, vaihdan ne vihreisiin ja nepitin toisen olan valmiiksi niillä. En sitten kuitenkaan saanutkaan mustia irtoamaan, vaikka luulin tietäväni tekniikan jolla nämä KAM-nepit saa irti... Paita jäi eriparineppiseksi, koska en halunnut että kangas reikiintyy.

Paita on iso ja hassun näköinen. Hihat ja takakappale on tehty omasta vanhasta T-paidastani, joka oli ihanan laadukasta trikoota ja jonka printillisen etukappaleen käytin aikoinaan yhteen vaippaan. Tilkkuja oli hauska yhdistellä, mutta jotenkin tämä ei vaan näytä vauvan vaatteelta. Mahtuu varmasti vielä ensi kesänäkin - jospa sitten näyttäisi vähemmän hassulta...

Viime hetken vihreät

2011-07-20T16:31:00.000-07:00

Terveisiä vuokramökistä! Kesä on ehtinyt jo niin pitkälle, että lomareissulla ollaan ja ihastellaan nyt sitten seuraavat päivät keskisuomalaisia maisemia. Ennen lähtöä koin pakottavaa tarvetta ommella Otsolle jotain uutta päällepantavaa - vielä kun on kesä ja vielä kun meillä on vauva...

Shortseista aloitin. Näiden kaava on jostain vanhemmasta Ottobresta. Mallivaate oli tehty babycordista (!) mutta minä kaipailin vilpoisampaa kangasta ja tartuin vanhaan puuvillasekoitteiseen kesätoppiini, joka oli ihan lempikesävaatteita aikaan ennen lapsia. Eipä siitä topista sitten paljoa jäljelle jäänytkään, sillä näihin shortseihin tuli neljä taskuakin. Taskut leikkasin täysvinoon jotta ne vähän erottuisivatkin tiheän ruutukuvion seasta.

Koko näissä oli 74 tai 80, en muista enää kumpi enkä pääse nyt tarkistamaan. Reilun kokoiset näistä joka tapauksessa tuli, niin että mahtuvat takuulla vielä ensi kesänäkin.

Päätin ottaa reissuun päivävaipoiksi pelkkiä taskuja, ja koska arvelin ettei meidän taskuvarainnot riitä, aloin askarrella niitä lisää. Yksi sivutarrallinen, joustokantillinen ehti valmistua ennen kuin sain ynnäiltyä mielessäni, että kyllä ne meidän taskut riittääkin. Mikäpä siinä, tästä tuli ihan hyvä mitä nyt siivekkeet vähän törröttää hassusti. (Tarra on kirpparilta ostettua eikä ollutkaan niin ärhäkkää kuin yleensä käyttämäni.)

Vyötärö ja jalantiet on kantattu erikseen - näin sain kulutettua lyhyempiä kantinloppuja pois. Langat olisivat kyllä saaneet olla jotain muuta väriä kuin valkoinen. >:(

Viimeisenä mutta ehkä tärkeimpänä hellehaalari. Tämän kaava oli Suuri Käsityölehdessä 6-7/09 (muistaakseni) ja tästä vaatteesta varsinkin ajattelin, että jos en tätä nyt tee, niin en varmaan koskaan enää, omille ainakaan. Koko 80 ja reilu on tämäkin, varsinkin leveyssuunnassa. Olkaimiin lisäsinkin ihan tahallani pituutta, sillä halusin niihin säätövaraa, mikä alkuperäisestä mallista puuttui. Kangas on ohutta trikoota, joka jäi yli joskus kun tein itselleni tunikan.

Ohjeessa oli koko yläosaan leikattu alavara, tuettu tukikankaalla ja ommeltu olkaimet 'pussiin' (vai miten sanotaankaan) alavaran kanssa. Leikkasin kyllä alavarat, mutten sitten viitsinytkään laittaa niihin kokonaan tukikangasta, kun ajattelin että siitä tulee niin paksu ja hiostava. Päätinkin kantata reunat kaitaleella ja laitoin tukikangasta vain olkainten nepparikiinnityksen kohdalle. Enpä nyt tiedä kannattiko, kovempi homma ainakin oli näin. Ja lisäksi alavara menee nyt ruttuun puvun sisällä, sillä sen alareunaa ei ole kiinnitetty mitenkään. Mitäs tuosta, eipä se näy, mutta taisin taas oppia jotakin.

Edustan norsukuvio on Suuri Käsityökerhosta nro 11/78 jos oikein muistan vuosiluvun. Niskaan laitoin pilvimerkin kun värikin löytyi ihan oikea.

Hellehaalari osoittautui mainioksi heti ensimmäisenä reissupäivänä. Näitä tekisin lisääkin vaan pelkäänpä että kesä loppuu kesken. :/ Tämäkin kyllä saattaa mahtua vielä vuoden päästäkin, mutta en tiedä, vieläkö sitten tällaiset ovat käteviä...

Nyt kiiruusti nukkumaan, sillä huomenna jatkuu matka jo ennen puoltapäivää!

Eteenpäin se on...

2011-07-13T14:14:00.000-07:00

... vaikka nenälleen kaatuis, sano äiti. Ompeluhuoneen muutto etenee kuin se kuuluisa täi tervassa, mutta etenee kuitenkin. Kuvia pyydettiin, mutta ei ole vielä paljoakaan mitä esitellä. En mitenkään voinut keskittyä pelkkään muuttoon, vaan piti jo päästä vähän ompelemaankin. Kaikki on vähän väärillä paikoilla, mutta koneet on pöydällä ja silityslauta pystyssä, joten sehän riittää. Uudet verhot sain aikaan ja tyttöjen vanha Disney-kappa sai väistyä.

Ostin kaarikuviokankaanpalan joskus kai SPR:ltä, ja nyt halusin sen uuteen ikkunaani katseltavaksi. Halkaisin palan kahdeksi sivuverhoksi, mutta koska mittaa oli vähän naftisti, toinen punavalkoinen kangas sai tehdä seuraa. Pilkkukangasta jäi jäljelle essumekon ja tonttulakkien ompelusta.

Kivan raikkaat verhot, tykkään! Kattokoukkuun ripustettu verkkokori on sopivasta myös punainen - laitoin siihen lankarullia mutta ei se ole kätevä paikka niille. Tai tuleepahan jumpattua kun kiipeilee hakemassa oikeaa väriä...

Miehelle olis tarvittu lisää shortseja, ja into piukassa kopioin kaavoja Suuri Käsityölehdestä nro 6-7/09. Kankaaksi löytyi saatua ruskeaa housupuuvillaa(?), joka oli useampana pienehkönä palana, ja käytin aika tovin siihen, että sommittelin, miten saan kaikki tarpeelliset osat leikattua. Lopulta pääsin ompelemaan, ja näpertelin alkajaisiksi taskuja. Niitä oli vaihteeksi hauska tehdä, mutta hauskuus haihtui, kun ensimmäisessä sovituksessa housut todettiin liian pieniksi. Valitsin ihan mittataulukon perusteella koon 52, ja vertailin vieläpä kaavoja entisiin shortseihin, mutta eipä se sitten niin toiminutkaan, kehveli. Kun lisäksi mies moitti shortsintekelettä 'vanhan miehen housujen' näköisiksi, niin heitin pyyhkeen kehään. Taidanpa kääriä nämä sievään pakettiin, kirjoittaa mukaan muutaman selventävän sanan eri kaavanosista ym. ja kiikuttaa kierrätykseen. Jospa joku innokas vaikka ompelisi valmiiksi jollekin pienemmälle (vanhalle? ) miehelle...

Kesäpaitapulani helpottui vähän kun sain neronleimauksen. Pätkäisin kerttupaidastani hihat lyhyiksi. Ajattelin, että en ehkä enää talvemmalla imetä, tai jos imetänkin, niin tuskinpa hihojen lyhenemistä ehdin suremaan, sillä olen jo aika kyllästynyt tähän kuosiin. Hyvänmallinen paita joka tapauksessa, joten pidetty on paljon ja nyt siis pidetään lisää.

Täytyy vielä mainita, kun tein mielestäni hyvän löydön huutiksesta. Siellä on myyjä, joka myy vanhoja, käyttämättömiä vaatteita ja meille nappasin kolme mainiota peruspaitaa, Made in Finland. Hinta ei huimannut ja laatu on ihanaa.

Terveiset kaaoksen keskeltä

2011-07-05T17:00:00.000-07:00

Puuh, kaikki on vinksin vonksin. Heikun keikun sanoin entiselle ompeluhuoneelleni - johan siellä tulikin viisi vuotta pyllisteltyä. Tytöt vaihtoivat kanssani paikkaa - tai vaihtavat vähitellen, sillä äkkiä täällä ei mikään tapahdu. Tavaroita on siellä ja täällä, ja niitä koitan järjestellä kun ehdin ja jaksan. Toistaiseksi vasta koneeni ovat päässeet uudelle pöydälle uuteen huoneeseen, ja nököttävät siinä ihmeissään ja kuin toisistaan turvaa hakien. Pienempien tavaroiden järjestely ottaa enemmän aikaa, sillä kaikelle täytyy nyt keksiä uudet sopivat paikat. Kankaiden ja neulelankojen muuttoa en ole vielä edes aloittanut.

Niin että voi olla, että täällä ei hetkeen ommella mitään, jos ei ole ihan pakko. Entisen huoneen ompeluksista on vielä raportoimatta hihaton imetyspaita, jonka polkaisin akuuttiin tarpeeseen tässä viime viikolla. Trikoo on Huuto.netin löytöjä ja kaava edellisten imetyspaitaompelusteni perusteella muokkailtu.

Kokeilin tähän nyt taas tuollaista aparaattinauhaa merkiksi; tällä kertaa kiinnitin sen silittämällä. Nyttemmin, ensimmäisen pesun jäljiltä nauha jo vähän repsottaa reunoista, joten ei taida näistä olla vaatemerkeiksi.

Tytöillä taas yritin kuvauttaa paitaani, mutta juniorin kanssa värkkäämiseksi meni. Ja sitten siinä jo olikin kuolatahroja.

Mukava ja vilpoisa paita päällä kyllä, mutta ei mitenkään edustava - vähän sellaista kotiverkkarityyliä. Mulla on siis edelleen akuutti kesäimetyspaitapula...

Linnean painama paitakin tuli jossain välissä ennen muuttoa ommeltua kasaan. Tämä on tehty vanhasta huonosta poolopaidasta uudelleen muotoilemalla ja kuviot on painettu valmiilla sapluunalla, joka tuli yhden Linnean tehtäväkirjan mukana.

Ihastuin noihin vihreisiin apiloihin niin, että haluan niitä itsekin painaa vielä johonkin. Mutta sekin homma menee sinne loputtomalle idealistalle - jota sitäkään ei ole vielä edes muutettu...

Juhannusviuhahdus

2011-06-23T16:37:00.000-07:00

Hih, valmista tuli siitä kukkajutusta. Ihastuin Kangastukussa hippikukkaiseen lycraneulokseen niin kovin, että tahallani päätin unohtaa sen ettei tällaiset murretut sävyt oikein imartele allekirjoittanutta. Uusi uimapukuhan siitä piti saada, ja kun kivaa uikkarikaavaa ei ollut tiedossa, niin päätin kokeilla Ottobre Womanin alusasukaavalla.

Tänään oli loputtomalta tuntuneen sadejakson jälkeen vihdoin lämpimämpää niin että tarkenin viuhahdella pihalla vähissä vaatteissa, ja Linnean värväsin paparazzaamaan.

Kaava oli varsin hyvä ja lycraneulos miellyttävää ommeltavaa. Sen verran pistin omiani, että tein topin liiviosasta kaksinkertaisen. Keskelle ompelin ohjeen mukaisen pätkän framilonia, ja se olisi kyllä saanut tulla kireämmälle. Kuvan perusteella näyttää siltä että en ihan riitä täyttämään liiviosaa... Täytynee vielä tutkia, saisiko framilonia näin jälkikäteen kiristettyä.

Ohjeessa olkaimiin oli taakse laitettu samanlaiset säätörenkulat kuin rintsikoissa yleensä on. No en alkanut sellaisia mistään etsimään, vaan mittasin vain olkaimet sopiviksi ja ompelin kiinni taakse.

Topin helma oli mielestäni uimapukukäyttöön vähän liian pitkä, ja ensin meinasin vain lyhentää sitä, mutta sitten keksin tehdä sivusaumoihin laskoksia, joiden avulla sain helmaa kohoamaan ja muutenkin mukavan pukevaa ilmettä aikaiseksi. Ainoa ongelma on se, että nyt helma vähän törröttää sivuista ylöspäin (mitä tästä kuvasta ei kyllä huomaa) eli sillekin asialle pitäisi vielä vähän jotain tehdä.

Ja tosiaankin, jos olisin ollut järkevä, olisin hankkinut jotain vähän eriväristä lycraa uimapukuuni. Kukkakuosi on kyllä ihana mutta kuvio liian pientä meikäläiselle, ja kauempaa kangas näyttää vain kirjavan ruskehtavalta. Ei mikään paras vaihtoehto tällaiselle kalkkilaivan kapteenille. Eiköhän tämä kuitenkin asiansa aja sikäli mikäli tänä kesänä uskallan uimasilleen.

Se viuhahtelusta ja takaisin ruotuun. Taisin jo vuosi sitten piirustella vanhasta Käsityölehdestä kuorivaippakaavan - ihan vain silkasta uteliaisuudesta ysärikestoilua kohtaan. Ei tullut sillä kuitenkaan kuorta tehtyä, ja nyt törmäsin kaavaan kun mielessä oli taskuvaipan tekeminen. Huvittipa sitten kokeilla, millainen tasku syntyy, jos ompelen kaikki kuminauhat röyhelömäisesti. Kaava kun oli niin laaja, että siitä riitti röyhelöihin ihan sellaisenaan, ilman mitään varojen lisäämisiä.

Sovituskuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta kerrottakoon näin sanallisesti, että tasku jäi vyötäröstä vähän liian väljäksi - siltikin vaikka lisäsin siihen jo yhdet ylimääräiset nepit. Muutenkaan en ihastunut röyhelötyyliin tässä taskuasiassa, vaan taidan palata joustokanttiin. Edelliset tekemäni taskut on olleet ihan mainioita joten sen kaavan tiimoille palannen jos vielä taskuttaa.

Minä vaan tiskaan astioita

2011-06-18T15:30:00.000-07:00

Puuh, miten työntäyteinen viikko. Viikko sitten jumahti astianpesukone ja nyt muistan taas, että on siitä masiinasta jotakin hyötyäkin. Menneellä viikolla on ollut pakko vähän uhrata vapaailtojakin kotitöihin että pysytty balanssissa ja ompeluksia ei siten ole valmistunut paljon oikein mitään. Syyhyää, kyllä syyhyää kovasti ompelusormi... Ladon tähän nyt edes kuvat parista edellisviikolla valmistuneesta jutusta jotka ovat jääneet vähän leijailemaan ilmaan kun ajattelin että tulisi muutakin postattavaa...

Linnea täytti siis maanantaina 7 vuotta ja tein pakettiin kesäpaidan tämänhetkisellä suosikkihahmolla varustettuna. Tunnistanette, ainakin jos koskaan pentuna luitte Ankkaa. (Minä muuten tähän ikään asti luulin että se on Velmu Viirusilmä, mutta sehän onkin Viurusilmä! Mikä ihmeen viuru?)

Kaavana taas Funky sisters Ottobresta, koko tällä kertaa 128 koska käyttämäni trikoo on aika joustamatonta perussingleä. Hyväntuntuista kyllä, mukava työstää; kirppariostos. Velmun kuva on etsitty netistä ja aplikoitu kaksipuolista liimaharsoa käyttäen. Trikoon alle en laittanut mitään tukikangasta koska en omista sellaista irtirevittävää ja tavallista en halunnut jättää ihoa vasten raapimaan. Jotain tuo olisi kaivannut kyllä; vähän tuli kuprua reunojen kohdalle. Valmistuttuaan pelkkä Velmu näytti vähän paljaalta (kaduin etten tehnyt sille taustaksi jotain ympyrää tms.) ja piti keksiä jotain somistusta. Nauhalaatikosta löytyi mikälie vihreä nauhanpätkä ja sen vapaamuotoisesti tikkailin paikoilleen. Mies kysyi mikä se on, ja eihän se tietysti mikään olekaan. Kunhan on somiste. ;)

Linnean entinen lempiväri pinkki ja nykyinen lempiväri vihreä näyttävät kyllä kivalta yhdessä, varsinkin päällä. Tuntuu olevan mieleinen paita saajalleen - siitä kertoo myös sovituskuvan ilme.

Lisääkin mieluisia T-paitoja on luvassa, sillä sunnuntaina vietimme tyttöjen kanssa laatuaikaa kankaanpainannan merkeissä. Aava painoi "pilvilinnan" valmiiseen paitaan ja Linnean hevospaita syntyy vanhasta, epäkelvosta poolopaidasta. Näistä lisää kuvia kunhan ehdin viimeistellä.

Tulipa tehtyä toinenkin nauhalakki Otsolle, vuoritettu versio tällä kertaa. Raitafrotee ja tummanvihreä trikoo ovat jämiä aikoinaan lahjaksi tehdystä setistä. Ei meinannnut frotee riittää ja tilkkutöiksi meni keskikappaleen osalta. Päällisestä ei tullut kovin siisti kun saumat pullottaa (olisi kai sitä voinut silitysrautaakin vähän rasittaa hyvänenaika...) ja raitojen kohdistaminen ei mennyt ihan nappiin. Väritkään ei meidän ulkovaatteisiin oikein istu... Päähän mahtuu juuri ja nepparilla pysyy kätevästi kiinni kuitenkin.

Kotityöt siis haittaavat harrastuksia ja kuvien pikkukaverikin osallistuu työllistämiseen minkä ehtii. Tänäänkin oli koko päivän kiukkuinen kuin ampiainen. (Ja ampiaisista puheenollen sain tänään myös ensimmäisen ampiaisenpistokseni ikinä. Ei sitä heti arvaisi että keittiön lattialla voi ampiainen pistää jalkaan mutta niinpä kävi. Olisikohan pitänyt myös lotota tänään?) Iltaisin, tai siis öisin olen ukkelin nukahdettua useimmiten vain roikkunut aivottomana netissä ja vähän virkkaillut.

Joinain iltoina olen sentään jaksanut vähän ompeluhommiakin yrittää, ja korjausompelujen lisäksi olen kesyttänyt tätä ihanaa kukkaketoa. Pitäkää peukkua että saan pian esitellä tätä valmiina!

Punaista ja makeaa

2011-06-09T14:20:00.000-07:00

Tämä päivä vierähti Linnean 7-vuotisjuhlien merkeissä. Oikea juhlapäivä on vasta tulossa, mutta lähisukua kakutettiin sattuneesta syystä jo tänään. Tein Kotilieden ohjetta mukaillen suklaakakun, jota ei ollut näöllä pilattu, mutta joka maistui hyvältä ainakin omasta mielestäni. Linnea asetteli aamulla koristeita sotkuisan näköisen kuorrutuksen päälle.

Merkittäköön tähän itselleni muistiin, että kakun täytteenä olleet

2 dl partaäijää (joka on partaäijää yhä vaikka sitä nykyään saa jo suomalaisena, äijättömänä versionakin)
1 dl vatkattua kermaa
tölkillinen aprikooseja (ilman lientänsä)
2 tl vaniljasokeria

maistuivat erinomaisen hyvältä ja raikkaalta. Niinikään

400 g suklaata
50 g voita
1 dl kermaa

muodostivat oivallisen suklaakuorrutuksen. Kermavaahtoa en siihen enää toiste ehkä kuitenkaan sekoita, vaan pursotetaan sitä sitten vaikka erikseen päälle jos siltä tuntuu. Samoin reseptin kakkupohjan ohje menee vaihtoon, sillä sitä kun tapani mukaan vähän tuunasin speltillä ja sokeria vähentäen niin tuloksena oli jokseenkin tiukka ja kuivakka kakkara. Olen parempiakin pohjia tehnyt ja teen toivottavasti jatkossakin.

Juhlahyörinästä uupunut Otso otti vieraiden poistuttua kunnon unoset ja ehdin niiden aikana viimeistellä pari punalankaompelusta ja kuvatakin ne pihalla.

Linnealle ostin jo aikoja sitten kirpparilta kauniin kellohameen, jonka vyötärö kuitenkin osoittautui liian väljäksi. Nyt sain sen korjattua vaihtamalla entisen kuminauhakujan resoriin ja pujottamalla vielä sen sisään leveän kuminauhan.

Hameen kaveriksi ajattelin tarvittavan punaiset caprilegginsit, ja sellaiset sain leikattua ohuesta jämätrikoosta käyttäen Suuri Käsityölehden (1/09) legginsikaavaa suurennettuna kokoon 128. Lahkeiden ulkosyrjään leikkasin rypytysvaraa samaan tapaan kuin olin joskus nähnyt jossain Ottobren mallissa olevan. Kävi sitten kuitenkin niin, että legginseistä tulikin enempi Aavan kuin Linnean kokoiset - punainen trikoo ei ollutkaan tarpeeksi joustavaa ja unohdin taas, kuinka hirmuisen kapea tuo SK:n kaava on. Aava tykästyi kyllä housuihin mutta Linnea jäi ilman. Hame on sievä ilmankin, mutta täytynee silti kehitellä vielä Linneallekin jostain punaiset kesäleggarit.

Tuo rypytysjuttu on kiva, haluan itsellenikin!

Kesämiehen tarpeelliset (sekä mainos)

2011-06-05T10:38:00.000-07:00

Jo silloin kun Otsoa odotin ajattelin että teen vauvan ensimmäistä kesää varten puuvillaisen neuletakin. Aavalla oli vauvakesänään yksi perintöneule kesäkäytössä ja se oli kiva, mutta vähän tahrainen ja muutenkin kulahtanut joten purkuun meni pieneksi jäätyään eikä jäänyt seuraavaa odottamaan.

Tämän hupparin aloitin nyt keväällä joskus, kun törmäsin sopivaan ohjeeseen vanhassa lehdessä (Eeva Neule Suosikkineuleet nro 1B/1984). Suppeasta lankavalikoimastani valikoin kolme purkulankaa joiden värimaailma näytti tarpeeksi otsomaiselta. Odotukset eivät olleet kovin korkealla sillä jokainen väri yksinään oli vähän mitäänsanomaton, mutta arvelin niistä syntyvän ihan kelpo käyttövaatteen.

Viime yönä pujottelin langanpäitä ja pistelin nappeja ja nyt se on valmis. Tykkään! Ja hauska oli tehdä, ei yhtäkään saumaa ommeltavana - hupun päälaen sauman sain kätevästi pääteltyä yhteen ja kainaloihin jääneet pienet reiät kuroin umpeen langanpäitä päätellessä.

Napit ovat ainoat sopivat mitkä jemmastani löysin ja hieman liian pienet sekä tylsän väriset. Ne menee vaihtoon jos löydän jostain paremmat. Neulepinnasta tuli hauskan siksakkimainen, kun pohja- ja raitavärien neuleosuudet kallistelivat eri suuntiin. Eri suuntiin kierrettyjä lankoja? Khakinvihreä on Linnea-lankaa(pellava/puuvilla) puserosta, jonka neuloin itselleni noin vuonna 2000, keltainen ja turkoosi ovat merssipuuvillaa ja siis purkulankoja nekin.

Eipä tämä voisi sopivampi olla. Hieman sovelsin ohjetta ja hyvä niin, sillä muuten ei näin sopiva olisi tullutkaan. Oli kyllä niin kätevä tehdä että voisin tehdä vielä toisenkin, isompaa kokoa...

Kuvissa vilahtanut lakki on uusi sekin, eilen valmistunut. Meillä on Otsolla trikoolakit vähissä, ja aina hukassa kaikki kun pitäisi jonnekin lähteä. Ajattelin kuluttaa tilkkuja pois ompelemalla vaikka useammankin uuden, ja ensimmäiseen valitsin punaisen pihlajatrikoon jämät koska saumurissa sattui olemaan punaiset langat. Kaava on niinikään Eevaneuleen antia, numerosta 1/78, ja kooksi oli ilmoitettu kaikenkattava 60-80. Aika sopivaltahan tuo vaikuttaa tälle 74-senttiselle. Taakse ompelin pilvimerkin ja leuan alla on nepparikiinnitys.

Ja lopuksi vielä pieni mainospala. Ikinä en ole aiemmin linkittänyt kenenkään arvontaa, mutta nyt tekee niin kovasti mieleni RuttuNuttu-paitaa, että piti tämmöiseenkin ryhtyä. Jos siis et vielä ollut tietoinen tästä arvonnasta niin nyt olet.

Testaajan paita ja pari muuta

2011-05-29T15:02:00.000-07:00

Joskus kauan sitten mies heitti - työnkuvaansa viitaten - että hänellä voisi olla paita jossa lukee Testman. Jäin silloin asiaa hauduttelemaan ja sitten se hautautui muiden ideoiden alle. Testman palautui mieleen pari viikkoa sitten, kun päätin kartuttaa miehen kesäpaitavalikoimaa yhdellä uudella T-paidalla. Myllymuksujen poistokankaista hankittu jäänsininen interlock muotoutui peruspaidaksi, joka sai rintaansa sabluunalla painetun printin.

Idea tuntui hauskalta silloin yhtenä yönä kun tätä into piukassa työstin, mutta valmis paita näyttää jotenkin hölmöltä. Painatuskin on varsin kotikutoisen näköinen, eikä se ole edes ihan keskellä.

Ylijäämävärillä painoin valkoiseen puuvillanauhaan pelkkiä T-kirjaimia. En ole miehelle tekemiini vaatteisiin viitsinyt niitä painamiani pilvimerkkejä laittaa, ja ajattelin että josko sitten vaikka näitä ripottelis pilvien sijaan. Mukamas hauska idea sekin, silloin, nyt en enää tiedä...

Ei muuten ollut kovin häävin tuntoista laatua tuo trikoo, vähän sellaista lörppöä ja karheaa. Että siinä mielessä ei harmita vaikka jäisikin vain kotipaidaksi tämä. Kokeilin tässä nyt myös ensimmäistä kertaa leikata takakappaleen väärin päin, eli niin että se joustaa pystysuunassa. Miehen paidat tuppaavat olemaan kovalla venytyksellä selkäpuolelta ja moni on takaa venähtänyt rumaksi kun sitä joustoa ei pystysuunnassa ole. Mielenkiintoista nähdä auttaako tämä konsti siihen.

Ompeluhuoneen muuttoinventaario jatkuu edelleen, ja tuntuu siltä kuin yrittäisin laihduttaa. Yritän olla hankkimatta uusia materiaaleja ja kuluttaa pois vanhoja kankaita, tuhota tilkkuja, korjata korjausta odottavia ja tehdä valmiiksi keskeneräisiä. Aika monta juttua olenkin viime päivinä saanut pois pöydiltä ja nurkista kuleksimasta. Korjausompeluksia ja paria surauttamaani taittoimua en ole viitsinyt kuvata, mutta tässä pari valmistunutta vaatetta sentään. Kierrätyskeskuksen maripaidasta leikkasin joskus Linnealle tunikan, mutta se jäi sitten leikattuna odottamaan pitkäksi pitkäksi aikaa. Ompeleminen sujui äkkiä kun vaan pääsi alkuun; pääntien, olkasaumat ja helmapäärmeen sain valmiina. Ja vielä se mahtui päällekin.

Itselle valmistuivat tänään nämä unihousut, jotka ovat odottaneet leikattuina ainakin vuoden päivät. Trikoo on kiva nansomaisen tuntuinen, useamman vuoden takainen löytö Huutiksesta. Kaava on alunperin jostain Ottobresta, ja olen sillä samalla tehnyt sekä unihousuja että olohousuja itselleni. Näissä on siis vajaamittaiset lahkeet; en jaksanut otattaa sovituskuvaa mutta sopivat ovat ja pääsivät heti käyttöön. Kuosi on jotenkin kesäinen ja kesällä nämä ovatkin kivan vilpoisat jalassa.

Suvi suloinen

2011-05-23T13:47:00.000-07:00

Nyt tuntuu kesältä. Vietimme pari päivää muksujen kanssa kotikotona, kesäisissä merkeissä. Lehdet on vielä pieniä mutta eipähän toisaalta ole sääskiä, joten sanoisin että vuoden parasta aikaa elämme. Lapset saivat mummola-merkkistä laatuaikaa ja minä ehdin pamputtaa metrin verran vihreyttä.

Nyt olo on taas uudistunut ja mieli palaa päästä oman pihan vihreyttä tutkimaan ja tietysti myös ompeluhuoneeseen jatkamaan kaikkea keskeneräistä siellä. Yksi viime viikolla valmistunut ompelus on kuitenkin jo blogattavana. Koska Otsolle on kirpparilta kotiutunut useampikin harmaata alaosaa kaivannut body, ja koska Huutiksesta napsautin taannoin itselleni jonninmoisen kappaleen hyvää harmaata velouria (sekä resoria myös), ompelin nyt sitten harmaat housut. Kaava on sama millä tein aiemmin lahjahousut trikoosta. Näihin tein taakse somisteeksi tähtiaplikaatiot koska iso tasaisenharmaa takapuoli näytti sellaisenaan niin tylsältä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa miehen meille ostamaa nimikointilelua, ja näpyttelin puumerkkini lelun mukana tulleelle kangasnauhalle. Olisikohan tätä yhtään rumemmin voinut ommella kiinni? Apilakuviokin tuo tarkemmin ajateltuna mieleen vain keskustapuolueen. Noh, kokeilu mikä kokeilu.

Hyvät on housut!

Isyyslomalla

2011-05-10T14:05:00.000-07:00

Heipä hei, olen isyyslomalla. Siis mies on isyysvapaalla ja mulle tuottaa lomafiilistä se, että kotona tekee joku muukin jotain kuin minä. Käsitöitä en ole ehtinyt tekemään sen enempää kuin muulloinkaan, mutta monenlaista muuta on tullut tehtyä. Kenkiä on tilattu netistä, laitettu tavaraa kirpulle myyntiin, vietetty äitienpäivää, tutustuttu kouluun esikoisen kanssa. Ja olenpa sentään vähän järjestellyt kankaita ompeluhuoneessa, mikä onkin tarpeen sillä kesällä luovutan ompeluhuoneeni tytöille ja saan tilalle vähän pienemmän huoneen ja vähän vähemmän komerotilaa kankaille. Jää nähtäväksi mitä siitäkin tulee, mutta innolla odotan muutosta itsekin, onneksi.

Mutta koska tämä on käsityöblogi, niin ohjelmassa seuraa sentään vähän muutakin kuin löpinää.

Esikoiselle tein mukavuussammarit sukulaiselta saaduista isoista aikuisten sammareista. Nämä on leikattu suoraan lähtöhousujen lahkeista, haarasaumaan vain otin muotoa yhdestä Ottobren housukaavasta. Lahkeet ovat hitusen leveämmät kuin kaavassa, mutta ajattelin että sen hitusen vuoksi en ala hyviä sivusaumoja ratkomaan auki ja ompelemaan uudestaan kiinni. Resori on tullut kauan sitten yhden kangaspaketin mukana ja ollut värinsä vuoksi hyljeksittyä, mutta ajattelin että kelpaa nyt tähän tarkoitukseen - ja jotenkin melkein viehättääkin tuo mintunvihreän ja tummansinisen yhteiselo.

No nämä on vähän isot vielä mutta pitäähän sitä kasvunvaraa olla...

Aavalle olen virkkaillut pipoa samaan tapaan kuin sen edellisen postauksen piponkin tein. Tänään valmistui, mutta Aava ei kuulemma huoli, ei. Vahinko, sillä minusta tästä tuli nätti ja ihan Aavalle sopivan värinenkin.

Tämä meneekin sitten ehkä synttärilahjaksi Linnean eskarikaverille, jonka äiti ihasteli Linnean myssyä. Toivotaan että tyttökin tykkää...

Ja vielä yksi, käsityö tämäkin vaikkakin enempi tällaista korjailua.

Eli mattokauden avausta odotellessa uudet hapsut vanhaan, rakkaaseen räsymattoon. Matto on ensimmäinen omatekemäni; kudoin sen koulussa 15 vuotta sitten ja se on siitä lähtien seurannut mukana missä milloinkin olen asunut. Kouluun ostettu sininen valmiskude oli kovaa ja hankalaa paukutettavaa ensikertalaiselle niin että matosta tuli sinisten raitojen osalta vähän harva. Mutta onni onnettomuudessa: näin matto onkin kivan ohut niin että se menee kivuttomasti pesukoneeseenkin ja on siten helppo pestä.

Vappua

2011-04-30T00:22:00.000-07:00

Keväinen piha houkuttelee vähän väliä ulos ja juniorikin huutaa apua heti jos jätän sen hetkeksikään lattialle. Ei siis ihme ettei ompeluhommista meinaa nyt tulla oikein mitään. Jossain välissä sain sentään ommeltua ruskeasta resorista renkuloita... Ohuet tumput Otsolle ja talvella tekemiini prässihousuihin sekä toisiin velourhousuihin pidennystä.

Auringossa istuessa ja lehtiä selatessa törmäsin ET-lehdessä innostavaan pipomalliin. Sitähän piti päästä kokeilemaan siltä istumalta. Valmista tuli - vähän soveltaen tietysti - sitten useita päiviä myöhemmin mutta tuli kuin tulikin. Tähän hupeni monen monta puuvillaista jämä- ja purkukerää, kivaa! Nyt pitäisi Aavallekin tehdä samanlainen, saapa nähdä...

Vappua sitten vain itsekullekin!

Keventäen kohti kesää

2011-04-22T14:07:00.000-07:00

Tilasin itseltäni jo useita viikkoja sitten Otsolle ohuemman ulkohaalarin, joka menisi keväällä ja syksyllä ja tietysti kesälläkin tarvittaessa. Vilpoisan haalarin, jossa on puuvillavuori. (Yritin muuten etsiä sellaista Huuto.netistäkin aika laihoin tuloksin. Eikö tällaisia haalareita kukaan muu käytä? Yhden ainoan löysin, mutta se oli liian leveän mallinen ja vaaleansininen.)

Niin, haalarin valmistuminen siis otti aikansa. Pääsiäiseksi kuitenkin luvattiin lämmintä ja meillä oli mummolareissu edessä, joten pistin itseeni vauhtia. Viime yönä valmistui puku ja tänään pääsi heti käyttöön.

Ulkopuolen ruutukangas on luullakseni puuvilla-polyesteriä, saatua kangasta. Vuorin leikkasin euron maksaneesta, puuvillaisesta kirpparipöytäliinasta, paitsi hupun vuorin, joka on bambujoustofroteeta. Olisin saattanut vuorittaa miehustankin bambulla, mutta sitä ei riittänyt niin isoihin kappaleisiin enkä halunnut alkaa tilkkuilemaan. Resoria ja vetoketjun tilasin ihan tätä varten, Myllymuksuilta ja Kangastukusta. Tällä kertaa kävi hyvä mäihä sikäli, että kaikki nuo tummanruskeat osaset ovat hyvin samaa sävyä keskenään, vaikka ovatkin ihan eri suunista tulleita.

Kaava on Suuri Käsityölehdestä 2/96, koko 80. Muuten hyvä malli mutta siinä oli ysärileveyttä ja selässä kuminauhakiristys, joita en halunnut mukaan kuvioihin. Kavensin siis kaavaa yläosasta useita senttejä, ja lisäsin saman verran senttejä hihan pituuteen jotta ne eivät lyhenisi. Ohjeessa oli lisäksi hupun reunassa kiristysnyöri, jota en halunnut. Laitoin pelkän resorin ja upotin sen päät vuorin ja vetoketjun väliin. Ripustuslenkinkin muistin ja vihreään nauhaan painettu pilvimerkki piti tietysti lisätä kun värikin natsasi.

Sopiva tuli ja tykkään!

Kumpikin pää falskaa

2011-04-16T01:39:00.000-07:00

Nuorimmainen alkaa olla aika liikkuvainen, ja vaipan pukeminen on toisinaan jo vähän haastavaa. Olen tällä viikolla ommellut muutaman uuden taskun, jotka saa puettua suunnilleen miltä puolelta tahansa. Toiveena ja taka-ajatuksena on myös, että näitä samoja voisi taaperovaiheessa käyttää housuvaippana tai harkkahousuna - siis vetää jalkaan neppareiden ollessa kiinni.

Mallina ja esikuvana näissä on Storchenkinder-sisävaippa, joka on yllättänyt positiivisesti istuvuudellaan. Siitä piirtelin kaavan ja tein kokeeksi ensin oliivi-oranssin vaipan. Kahta jälkimmäistä vaippaa varten lisäsin kaavaan pari senttiä pituutta haaran kohdalle, muuten sama. En ole ennen tehnyt taskuvaippoja joustokantilla, mutta nyt huvitti kokeilla, sillä noita kantteja oli jemmassa vielä aika monta pätkää, enkä usko niitä enää käyttäväni kuorivaippoihinkaan. Näitä olikin hauska tehdä, sillä inhoan PULin ompelua nurjalta puolelta ja nyt sellaista työvaihetta ei ollut ollenkaan. Täyttöaukkokin on tehty helpoimmalla mahdollisella tavalla.

Nuorimmainen on myös ollut viime aikoina kovin kuolaavainen. Paitaa on pitänyt kesken päivän vaihtaa vain siksi, ettei lapsen tarvitsisi olla ihan märissä vaatteissa. Yritin kehitellä jonkinlaista kuolasuojusta, joka estäisi vaatteita kastumasta... Tein tuossa joulukuulla tilauksen Kestovaippakauppaan, enkä voinut vastustaa alekorissa olevaa Snoopykuvioista puuvilla-PULia. Ei tullut sitten tehtyä siitä joululahjoiksi ruokalappuja, niin kuin olin ehkä suunnitellut. Nyt ompelin siitä sekä joustofroteesta liivimäisen suojavaatteen - kaavana on Käsityövakka-kirjasta löytynyt vauvakokoinen liivihameen kaava, jota muuntelin vähän. Yksiväriselle puolelle piti aplikoida tietysti yksi Ressu - kokeilin samalla ensimmäistä kertaa kaksipuolista tukikangasta jota vastikään tilasin Kangastukusta. Reunat huolittelin nopsaan valmiilla trikoovinokantilla, joka on saatua.

Söpönenhän tuosta tuli, mutta yhden päivän koekäytön jälkeen totesin, ettei ihan palvele tarkoitustaan. Joustamaton liivi on hankalan tuntuinen ryömivällä lapsella, jota lisäksi nostellaan yhtenään. Sitäpaitsi kaula-aukko ei ole tarpeeksi tiivis, vaan kuolaa valuu siitä paidallekin kuitenkin ja puuvillainen kantti reunassa tuntuu märältä. Että vähän susi tuli, mutta kaipa tätä sentään voi ruokaessuna käyttää. Ja olihan se hauska tehdä...

Eilen illalla välähti, että niissä entisaikaisissa vauvojen pitsikauluksissa taitaa sittenkin olla ideaa, ja ex tempore surautin tilkuista fleecellä vuoratun joustofroteekauluksen. Kaula-aukon reunassa on fleecekaitale, joka jatkuu myös solmimisnauhoiksi. Tämän aamun perusteella sanoisin että toimii jo huomattavasti paremmin tämä yritelmä!

Käteen ja suuhun

2011-04-08T14:42:00.000-07:00

Kevät yllätti taas, yhtäkkiä ollaan vailla ohuempia pipoja, hanskoja, takkeja... Varsinkin hanskoja. Omaan käteen alkoivat lapaset tuntua liian talvenpörröisiltä, mutta sormikkaita ei sitten löytynytkään muuta kuin kahdet rikkinäiset ja yksi paripuoli. Onneksi pää pelaa, edes joskus: muistin nähneeni jossain vuoden 2000 Suuri Käsityölehdessä fleecehanskojen kaavat. Tarkempi katselmus osoitti lehden olevan numero 12 ja eikun kaavoja piirtämään. Kankaaksi löytyi entistä fleecepuseroa, joka ei ohuudestaan huolimatta kelvannut vaippojen kuivaliinaksi, koska ei läpäisekään vettä.

Pieniä kaavanosia sai kivasti leikeltyä ihan tilkuistakin, mutta lukuisten mutkaisten saumojen ompeleminen oli vähän itaraa. Hammasta purren siitä kuitenkin suoriuduin, ja tänään sain koekäyttää uusia hanskojani. Ei malli ihan täydellisesti istu mutta menettelee. Yksinäni sain kuvattua vain toisen käden, mutta voin kertoa että toinen näyttää sen peilikuvalta ;)

Jos joskus masokismin puuska iskee, voin ehkä tehdä näitä lisää jemmaan, hukkautumisvaraksi. Ja täytyy ehkä lisätä myös uudet neulesormikkaat to do -listalle, sillä kyllähän neulotut mukavammat ja kauniimmat olisi kädessä.

Tänään huvitti käyttää "iltaloma" poikkeuksellisesti leipomishommiin. Tein Mäkituvan Annan myslikeksejä jo toistamiseen tällä viikolla; ensimmäiset vähän kärähtivät mutta katosivat silti kuin hohtimet kaivoon. Toinen satsi onkin sitten kaksinkertainen ja vähemmän aikaa paistettu.

Myslinä omatekoinen sekoitus kaura- ja spelttihiutaleita, manteleita, rusinoita, cashew- ja saksanpähkinöitä, pakastekuivattua hedelmäsekoitusta sekä auringonkukansiemeniä. Sokerina inkkari ja jauhoina speltti. Kelmeiltä näyttävät keinovalossa mutta todistan: hyviä ovat!

Tein myös pullaa vähän uusin kujein.

Kauratoskapullat (13 kpl)

2 1/2 dl maitoa
1/2 dl inkkarisokeria
1/2 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 muna
1 pss kuivahiivaa
2 dl spelttimannaryynejä
n. 5 dl hiivaleipäjauhoja
50 g voita

voiteluun munaa

Päälle:
75 g voita
1/2 dl inkkarisokeria
2 dl kaurahiutaleita

Hyviä nämäkin, vaikka toska alkoi vähän turhan aikaisin minusta ruskettua. Jos teen toiste niin muistiin että lämmöksi voisi 200 riittää.

Alku ja juuri

2011-04-05T08:04:00.000-07:00

Meillä vieraili pari viikkoa sitten vatsatauti, ja vaikka itse en pahemmin sairastunutkaan, vaikutti tauti omaankin ruokahaluuni. Kaikki hiivalla leivottu leipä tuntui muutaman päivän ajan vastenmieliseltä ja ainoa leipä mitä teki mieli oli juureen leivottu ruisleipä. Vaikka sitä aina jostain saakin ostettua, on se valmiina aika kallista. Siitä kai se ajatus sitten lähti että josko sitä vihdoin koettaisi tehdä itse. Pitkään ajattelin, että se kuuluu niihin hommiin mihin perehdyn sitten joskus... No nyt se joskus onkin koittanut.

Vähän kun vain googletin niin heti törmäsin jokseenkin selkokieliseen ohjeeseen. Päätin kokeilla ja uhrata yhden puolikkaan suosikkiruisleipääni juuren alulle saamiseksi.

Juurivelli vietti kaksi vuorokautta muurin päällä, sitten se oli alkanut kuplia.

Innoissani sekoitin taikinan loppuun. Ohjeen mukaisilla ainemäärillä tehtynä siitä tuli aika tiukkaa tavaraa, ja mielessä välähti, että jos aion jatkaa leiväntekoharrastustani laajemminkin, taidan toivoa ensi jouluksi pukilta jonkun masiinan taikinan veivaamiseen...

Valmis taikina vietti yhden vuorokauden muurin päällä, ja kohosi siinä ajassa jonkun verran. Ei kaksinkertaiseksi kuitenkaan, ja olisin odotellut vielä kauemmin, ellei siitä olisi alkanut leijailla jo aika tymäkkä haju. Pelkäsin koko hoidon pilaantuvan, ja katsoin parhaimmaksi leipoa sen pois. Se tapahtui eilen illalla, ja jätin leivät vielä yöksi kohoamaan. Mitä ne eivät tehneet. Paistoin ne kuitenkin tänä aamuna.

Neljä isoa reikäleipää siitä tuli. Neljä likilaskuista leipää, jotka ovat sen verran kovia ja ohuita että niiden halkaiseminen on tarkkuutta vaativaa puuhaa...

Mutta pääasia: hyvältä maistuu! Vähän kuin hapankorpulta mutta paremmalta. Ei tämä kiireisiin aamuihin sovi mutta terassilla kaikessa rauhassa nutusteltuna on tunnelmallista purtavaa. Omatekemää, luomua, slow foodia. Ja pakastimessa on 100 grammaa juurta odottamassa. Vähemmän jauhoja taikinaan seuraavalla kerralla?

Käsityörintamalta sen verran, että löysin aikoinaan Aavalle kutomani hahtuvahousut. Lahkeensuuresoreiden puute oli silloin estänyt näiden käyttöönoton. Nyt olin niin kätevä emäntä että sain kuin sainkin resorit aikaiseksi. Yksi säie haurasta hahtuvaa ja kaverina ohut luomumerinolanka. Silmukkamäärän kanssa olikin sitten vähän säätämistä - ensimmäisen lahkeen tein ja purin ensin kahdesti ennen kuin kolmannella siitä tuli tarpeeksi väljä.

Isot nämä vielä vähän on mutta yövaipan päälle jo kelpaavat.

Elämä on pitkä puutelista

2011-03-31T13:33:00.000-07:00

Ompeluhuoneeni seinällä on lista käsityöideoista. Siitä on hyvä tarkastella houkutuksia ja puutoksia, mitä on joskus tullut mieleen, ja arvioida, mikä olisi ajankohtaisin juttu aina milloinkin toteuttaa. Joskus vain tuppaa turhauttamaan se, että lista sen kuin kasvaa ja mitään ei valmistu. Kun ei ehdi kaikkea ihminen. Kun on noita mukuloita ja niillä milloin nälkä, tylsää tai vatsatauti. Harmi vaan että juuri noille mukuloille olisi niin kiva tehdä kaikenlaista, jos vaan ehtisi.

Niin kuin taas tänään totesin, kun selasin uudehkoa Ottobrea (1/11). Monta sellaista kivaa vaatetta, mitä haluaisin näpertää kokoon ja sitten katsella lapsen päällä ja käytössä. Kaksi viikkoa oli taas vierähtänyt ilman yhtään valmistunutta käsityötä ja se alkoi pikkuhiljaa tuntua. Mietin että pakko on saada rimpuiltua kasaan edes yhdet haaremihousut Otsolle, jolla on tässä juuri ilmennyt tarvetta kunnon resorilahkeisille housuille. Yllättäin sitten Otso päättikin ottaa ylimääräiset aamupäikkärit. Voikohan kova ompeluinspis erittyä äidinmaitoon ja vaikuttaa unettavasti?

Haaremihousut tuli. Materiaalina ohut joustofrotee, joka alunperin oli käyttämätön, vedenvihreä aluslakana ja jonka olen värjännyt kirkkaammaksi. Samalla Amazon Green -sävyllä on värjätty myös alunperin hailakankeltainen ribbineulos, josta nyt sain tähän resorit. Totesin taas tänään, että mulla on ihan selkeä resorivaje: jotain kun tekee niin aika paljon rajoittaa mahdollisuuksia se, mitä väriä ja kuinka paljon resoria sattuu olemaan. Pitäisi tehdä asialle jotain.

Lahkeessa on nauhanpätkä ihan niin kuin lehden mallivaatteessakin. Tämä nyt vaan on jostain irtiratkottu, en muista mistä eikä merkki sano minulle mitään. Näyttää hienolta kuitenkin. Tässäkin nyt tietysti taas olisi ollut kiva jos olisi ihan omia omituisia merkkilappusia, mutta ihan hauska minusta näitä kierrätettyjäkin on käyttää.

Housujen koko 74. Ohjeesta sen verran, että ihmettelin hieman, kun käskettiin rypyttää lahkeensuut framilonilla ennen resoreiden kiinnittämistä. Kuulosti minusta framilonin haaskaukselta, joten jätin pois. Päätin sitten kuitenkin laittaa sitä vyötäröresorin saumaan, kun kerran resori ei ollut sellaista oikeaa elastaanipitoista. Enpä tiedä onko tuosta nyt apua - tehokkaampi olisi ollut ihan kunnon leveä kuminauha resorin sisällä, mutta tulipahan ainakin mukavan löysät housut nyt näistä.

Niin että ei päätyneet sinne ikuisuuslistalle haaremihousut sentään, mukavaa. (Paitsi saatan ehkä tilata itseltäni vielä toiset housut eri värisenä.) Samalla kun ompelin housuja, Aava pisteli valmiiksi ensimmäisen ompelukuvansa. Linnea sai oman joutsenensa valmiiksi pari päivää sitten.

Ja hei kuulkaa - kevät on täällä! Paitsi että viikon luontoäänenä on ollut naapurinpojan mopon pärinä, niin itse olen vihdoin tarjennut istua terassilla ja leikata vähän matonkudetta. Tulkoon värikäs mattokesä!

Valkeaa

2011-03-20T16:09:00.000-07:00

Nyt kun viikonlopun ristiäisreissu on saatu onnistuneesti päätökseen, joudan esittelemään kuluneella viikolla valmistuneet juhlatamineet.

Otsolle nappihalkiopaita juhlasliparin alle. Olin itseasiassa jo ostanut Huutiksesta yhden valkoisen kaulusbodyn tätä tarkoitusta varten, mutta kun sovitin sitä pojan päälle, tajusin etten (edelleenkään) tykkää kauluksista vauvalla. Tuntui että haluan mielummin jotain vaarinpaitatyyppistä ja päätin kokeilla tehdä sellaisen itse. En ole aiemmin ollut sinut nappihalkioiden kanssa, joten tämä kokeilu oli ihan jännittävä ja innostava. Kaavan piirsin Suuri Käsityölehdestä 2/96, mutta muokkasin vain sen pääntietä hieman avarammaksi. Tarkoituksena oli kyllä ensin tehdä body, mutta leikkasinkin siitä liian lyhyen ja jouduin pätkäisemään bodysta paidan.

Kankaana on paksuhko valkoinen puuvillaneulos, jonka löysin SPR:n kirpparilta. Neulos osoittautui lähestulkoon joustamattomaksi, eikä minulla ollut(kaan) ihan samansävyistä valkoista resoria pääntietä ja hihoja varten. Laitoin ne sitten miten suinkin sain, ja tuloksena pääntie on vähän lörppä. Nappi- tai siis neppihalkio puolestaan onnistui yli odotusten, eikä sen tekeminen ollut edes vaikeaa. Taidan tehdä toistekin. Helppoihin muovineppareihin tottuneelle nostatti rengasneppareiden paikoilleen nuijiminen (stressi)hien pintaan, mutta se kannatti, sillä lopputulos näyttää kivalta.

Sovituskuva paidasta

ja koko asusta. Kaverina siis kirpparilta löytynyt slipari ja omatekemät housut - Aavan tyrkyttämä pöllönaamari ei kuulunut lopulliseen juhlavarustukseen. Paidan lörppä pääntie ei sliparin alta onneksi näkynyt mihinkään ja paidanpidike piti helman napakasti housuissa.

Linnealta puolestaan puuttui se jokin pitkähihainen juttu juhlamekkonsa päältä. Olen tässä viime viikot pannut ahkerasti lankaa mutkalle, ja sainkin peräti valmiiksi valkoisen ja pehmoisen neuletakin. Ei tullut edes kiire, sillä tämä oli valmis suunnilleen puolitoista tuntia ennen ristiäisten alkua!

Lankana akryylivoittoinen villasekoite Henna, saatu lanka ehtaa kasaria tai ehkä ysärin alkua. Malli on oma. En löytänyt valmista mallia, joka olisi käynyt tälle langalle ja vastannut mielikuvaani siitä millaisen haluan tehdä, joten suunnittelin sitten itse. En halunnut ommeltavia saumoja, joten koko hoito on tikutettu yhtenä kappaleena alhaalta ylös. Täysin ongelmitta ei työ sentään sujunut, sillä ihan loppuvaiheessa jouduin purkamaan jo kertaalleen neulomani pääntien reunuksen, koska kaula-aukosta tuli ensin liian pieni. Alunperin oli ajatus, että pääntietä reunustaa yhtä leveä helmineulevyöhyke kuin mitä muissakin reunoissa on, mutta tästä oli lopulta pakko tinkiä.

En ehtinyt enää prässätä tms takkia ennen juhlia, mutta kyllä se asiansa ajoi. Ja Linnea tykkäsi niin että piti sitä päällä koko ajan, vaikka ehdotin sen riisumista useampaankin kertaan. Vajaamittaiset hihat varsinkin olivat tytön mieleen. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen että onnistuin näinkin hyvin ihan omin päin ja lyhyessä ajassa sitä paitsi. Tai siihen että ylipäätään sain näinkin ison neulomuksen valmiiksi... Kyllähän tästä nyt jälkeenpäin keksii monta juttua mitkä tekisi mielellään toisin, jos nyt aloittaisi alusta, mutta sellaistahan se on, käsityöt ja elämä.

Serkkutytön setti

2011-03-17T09:49:00.000-07:00

Lauantaina on meno lasten tuoreimman serkun ristiäisiin, ja sinne viemisiksi ompelin vähän vaatetta, kuinkas muuten.

Ottobressa numero x oli Nasta-liivihameen kaava, ja tuolla kaavalla aioin jo ajat sitten ommella omille tytöille. Sitä vaan ei koskaan tapahtunut, ja viimeksi kun kyseisen lehden taas kerran kirjastosta lainasin, vähän riipaisi havaita, että Nastan koot ovat jo Aavallekin pieniä. Siitäpä se ajatus sitten kehittyi, että teenkin lahjaksi sen mitä omilleni en ehtinyt.

Mustaa kukkacollegenpalaa olin vetänyt perässäni jo riittävän pitkään, eikä erityisemmin huvittanut siitä omaan käyttöön mitään tehdä. Liila trikoo ja resori tulivat kuvioihin sitä kautta, että löysin keskeneräisen, aikoinaan Aavalle leikkaamani pussiyöpaidan ja keksin leikatakin siitä bodyn ja housut. Ainakin vauvan äidillä oli hääpuvussaan liilaa, että jospa tuo ei nyt ihan inhokkiväreihin kuuluisi...

Liivihame on kokoa 74, mutta ohjeesta poiketen lisäsin helmaan frillan, kun näytti ilman kovin lyhyeltä. Sovitin mekkoa Otsolle ja oli vähän reilu, Otso on nyt 71 cm. Nämä vaatteet ovat saajalleen sopivat varmaan vasta syksyllä jos silloinkaan, mutta en viitsinyt pienemmän kokoistakaan mekkoa tehdä. Minusta ainakin mekot on kivoja vasta sitten kun vauva oleilee enemmän pystyasennossa. En oikeastaan tiedä, sopiiko nuo trikoohousut edes tämän mekon kanssa, sillä jotenkin niissä on vähän liian kalsarimainen fiilis, mutta ajattelin laittaa mukaan kuitenkin kun kerran tuli tehtyä. Kun ei tuota punaliilaa väriä oikein innosta Otsollekaan pukea... Housujen kaava Suuri Käsityölehti 10/00 ja koko 68 mutta lisäsin resorit mitkä ei malliin alkujaan kuuluneet. Body on leikattu 80-senttisen paidan kaavalla, SK 10/82, mutta piirtelin siihen bodyalaosan jonkun Ottobren bodymallin mukaan.

Huonot kuvat kun en jaksanut syventyä kuvailemiseen ja piti saada paketoitua pois tieltä. Hello Kitty -nauhaa noissa on somisteena ja nepparit KAM.

Sukset pussiin

2011-03-14T14:04:00.000-07:00

Onpa ehtinyt kulua aikaa edellisestä merkinnästä. Kuopus on kovin kuormittava juuri nyt, ja muutenkin päivät vilahtavat kaikenlaisissa äidinhommissa. Ommellut olen kuitenkin aina välillä, ja neulonut, mutta tuloksia ei ole ihan vielä esiteltäväksi asti. Näytetään nyt odotellessa tämä sunnuntain pika-tarve-tekele.

Esikoisen eskarissa on nyt hiihtoviikko, ja tosiaan sunnuntaina muistin, ettei meillä ole mitään värkkejä millä kiinnittää hiihtimet nipuksi kuljetusta varten. Kaipa ne olis voinut vaikka teipata, mutta mielessä oli aiemmin jo vähän vilkkunut suksipussin ompeleminen, joten ajattelin ihan vain vilkaista, millaisia enstexinpaloja mulla on jemmassa.

Jemmassa olisi ollut iloisemmankin värisiä paloja, mutta pidin mielessä sen mainitsemani kuopuksen kuormittavuuden ja päätin että parasta on valita mahdollisimman isot palat jotta ei mene ihan tilkkutöiksi. Syntyi siis tällainen synkkä/epälapsellinen/epätyttömäinen pussukka.

Musta enstex on saatua, harmaankirjava on aikoinaan keskeneräiseksi jääneestä takista. Vetoketju on peräisin omasta vanhasta äitiyspakkausmakuupussista, eikä väri ihan täsmää mutta pituus oli sopiva.

Kantokahva kantamista varten, sekä aiheeseen sopiva muumimerkki,

joka oikeastaan on siinä peittämässä sisäpuolelle ompelemani nimilapun ommelta.

Pussilla on vähän reilusti mittaa, jotta siihen mahtuu vielä vaikka seuraavatkin sukset.

Ei muuten niin kovin hemaiseva ompelus, mutta on aina hauskaa kun saa tehtyä jotain tarpeeseen ja vieläpä sellaisista materiaaleista mille ei niin muuta käyttöä ole ollut. Sopii vain toivoa, ettei pussi ole tytön mielestä liian nolo. Ainakin tuohon on helppo sukset sujauttaa, osaa lapsikin.

Funky sister (ja sen veli)

2011-02-20T09:43:00.000-08:00

Nyt tuntuu että kevät on alkanut. Valoa piisaa ja se tuntuu luissa ja ytimissä. Piti saada blogiinkin keväisempää sävyä - jo riittää tummansininen. :)

Olin etsimässä jotain muuta ompeluhuoneesta kun vastaan tuli palanen ohutta valkoista trikoota. Mieleen muistui että esikoinenhan se on ollut vailla juhlavampaa T-paitaa. Eikun saman tien toteuttamaan, kun saumurissa kerran oli valkoiset langatkin. Kaavaksi löytyi Funky sisters kokoa 116, jonka piirsin jostain kirjaston Ottobresta jo varmaan kesällä.

Trikoo on siis ihan ohutta, pehmeää, joustavaa ja vähän kiiltävääkin. Ostin sen Huuto.netin kautta ja myyjä väitti sitä puuvillaksi, mutta veikkaan kyllä jotain muuntokuitua. Tuntuu oikeastaan ihan samanlaiselta kuin Myllymuksujen kerttu-tencel.

Paidasta tulikin ihan sopiva, ja malli on juuri niin nätti kuin miltä se lehdessä näytti. Tykkään varsinkin pääntiestä. Meni kyllä hieman säätämiseksi sen kanssa, sillä tapojeni vastaisesti leikkasin ensin pääntiekaitaleen ihan kaavan mukaan. No sehän oli liian lyhyt: jouduin venyttämään kaitaletta niin paljon että pääntie kuroutui liikaa ja sen nätti muoto hävisi. Purkasin ja otin uudestaan omalla hyvällä tavallani, johan toimi. Mitä taas opimme... Hihansuihin sentään kävi ne kaavanmukaiset kaitaleet.

Sovitettiin samalla, miten sopii yhden juhlavamman mekon alle ja ihan kivastihan tuo passaa. Ensi kuussa on luvassa näille käyttöä, mutta joku pitkähihainen juttu tuohon vielä tarvittaisiin päälle.

En tiedä johtuuko sitten tästä keväisestä fiiliksestä vai mistä, mutta eilen illalla villiinnyin sen verran että ex tempore ilman kaavoja huiskin menemään Otsolle puseron. No, oikeastaan kyseessä oli vain tuunaus, ettei sen vakavampaa sentään. Meille muutti joskus anoppilasta vanha Tutan froteepusero, joka kuitenkin oli vähän lyhyttä mallia. Olin siitä jo aiemmin ratkonut sivusaumat auki, ja nyt sitten leikkelin sitä kapeammaksi niin että noin 100-senttinen vaate muuttui vauva- tai ehkä paremminkin taaperokokoiseksi.

Meillä oli tarvetta tällaiselle reilulle päällyspuserolle, sillä Otso sotkee nyt puseron päivässä, kaksi parhaassa, ja useampi 70-senttinen pusero on juuri jäänyt lyhyeksi. En laittanut hihoihin resoreita takaisin, ainakaan vielä, sillä suorat hihat on helpompi pukea toisen pitkähihaisen päälle. Näin sitä istutaan syöttötuolissa viikon kokemuksella ja kalastellaan ruokapaloja...

Vaikka puserosta tuli ihan käyttökelpoinen, niin taidan jatkossa leikellä vaatteet ihan kaavojen kanssa, niin kuin ennenkin. Ei oikein sovi minun mielenlaadulleni tällainen irrottelu, vaikka nopeasti valmista tulikin. ;)

Yhden vaipan sain myös valmiiksi. Näistä olen aiemmin jo maininnutkin ja edelleen on osa kesken. Kammottava oranssi coolmax näyttää lähestulkoon kivalta harmaan froteen kanssa, joten siitä ei valmistumisen ainakaan pitäisi olla kiinni. Meillä vaan ei tällä hetkellä ole mitenkään akuutti vaippapula, joten näitä tulee tehtyä pikku hiljaa muiden töiden välissä.

Ompeluksia pakkasen keskeltä

2011-02-14T15:03:00.000-08:00

Vähän ahdistaa olla pakkasen vankina neljän seinän sisällä, mutta onpahan jäänyt sitäkin enemmän aikaa ompelemiseen.

Tilasin alkutalvesta ensimmäiset merinoneulokseni, kun ajattelin tehdä miehelle lämpöiset kalsarit ja tytöille kypärälakkeja. No, tytöt saivatkin sitten valmiit lakit joululahjaksi ja mies puolestaan ei huolinut villakalsareita koska neulos tuntui sähköiseltä. Merinot jäivät kaappiin. Viime viikolla päätin että niistä tulee tytöille kerrastot. Ja muuten kyllä tulikin paitsi että Aava olisi saanut vain toisen lahkeen kalsareihinsa, niin että jäi ne sitten kokonaan tekemättä. Ei niistä Linneankaan kalsareista kuvaa ole, näistä paidoista vain tuli räpsittyä.

Kaava on Villi viikinki Ottobresta 6/2010. Koska merinoneulos oli niin joustavaa, niin valitsin koot vähän alakanttiin: Linnealle 110 ja Aavalle 104. Linnean paitaan leikkasin helmaan vähän ylimääräistä pituutta ja Aavalle laitoin hihoihin pitkät resorit. Olisi saanut laittaa Linneallekin näköjään.

Paidat ovat siis interlockia ja resoreina on ribbiä. Olipa mukava tuttavuus tämä merinoribb - voi kun jostain saisi puuvillaresoriakin joka olisi yhtä ohutta ja mukautuvaa! Ja tähän paitamalliin tykästyin ihan kympillä niin että kovasti olen nyt miettinyt mitä muuta voisin samoilla kaavoilla tytöille tehdä...

Kuopukselle olisin lopusta merinosta saanut ehkä tehtyä bodyn, mutta siihen en vielä ehtinyt ryhtyä, sillä kiireempi oli saada vähän uusia yövarusteita. Aikoinaan Myllymuksuilta mukaan lähteneen ruskean bambujoustofroteen olen todennut vaatekäytössä menevän äkkiä ruman näköiseksi, joten päätin käyttää loput siitä vaipatukseen. Ompelin pehmoisen läppävaipan ja yhden ylimääräisen lisäimun yöpissoja sitomaan.

Kuosikangas on interlockia kierrätyskeskuspuserosta ja sisäpintana siis bambujoustista, ja niiden molempien tueksi laitoin ohutta lakanafroteeta, eli vaipassa on kauttaaltaan neljä kerrosta kangasta. Kiinteässä imussa ja läpässä on vielä molemmissa useampi kerros sitä bambua, joten pitäisi tehoa löytyä. Lisäimu ei ole tähän vaippaan edes tarkoitettu, vaan jonkun vanhan sisätäyttiksen terästykseksi.

Koska meillä tuppaa olemaan näillä pakkasilla aika viileää, niin yöksi tuntuu kivalta paketoida vauva unipussiin. Ennestään on ollut vain yksi pussi joten ompelin nyt toisen pesuvaraksi. Halusin tehdä hihattoman pussin ja pähkäilin ensin, mistä saisin sellaiseen kaavan. Sitten huomasin että ompeluhuoneessa lojuu sattumalta yhdet 74-senttisen liivihameen kaavat ja sain idean käyttää niitä. Jo vain pelitti kun vähän helmaa pidensin ja pyöristin.

Vaikka mulla on paljon kaikenlaisia joutavia kankaita, niin oli itse asiassa hankalaa löytää tarpeeksi isoja paloja - ja vielä väreiltään yhteensopivia - joista riittäisi unipussin päälliseksi ja vuoriksi. Ja kun sopivan värinen ja tarpeeksi pitkä vetoketjukin tarvittiin niin siinäpä sitä oli yhtälöä. Lopulta päädyin uhraamaan yhden Muru-neuloksen, josta en ole osannut oikein mitään vaatetta tehdä, ja sille kaveriksi sopi niinikään kovaa vauhtia hylkiöityvä pilkkucollege.

Pussi oli helppo tehdä, mutta vetoketjun kiinnitys tarjosi sentään mukavaa haastetta ja näpertelyä kaikkien näiden aivottomuus-ompeluiden jälkeen. (Huomaan kaipaavani vaihteeksi vähän kinkkisempiä ompelutöitä - täytyy varmaan tässä kohtapuolin kaivaa esiin pari keskeneräistä takkiprojektia kun kerran kevätkin lähestyy kovaa kyytiä.)

Siellä se nyt nukkuu uudessa pussissa. <3

Loppuun ruokavinkki. Jo toista kertaa tein Yhteishyvän ohjeella punajuurikiusausta ja tykkään! Oli niin näppärä tehdäkin, varsinkin kun Aava kuori mulle potut. Rapatessa roiskuu... :)

Sinikettu ja perusompelukset

2011-02-05T13:12:00.000-08:00

Villapadassa aiemmin talvella vilahtanut mainio kypärämyssy innosti minua lainaamaan kirjastosta Pienten pukimet -neulekirjan. En sitten kuitenkaan tarttunut samaiseen kypärämyssyohjeeseen, vaan toiseen, kettumaiseen lakkimalliin. Lakki oli tehty erikoisella tavalla neljästä eri osasta ja lisäksi oli vielä virkkailtu reunaa, ja hämmästelin itsekseni, eikö moista päähinettä yhtään yksinkertaisemmin saisi aikaan. Haastehaaste - oli ihan pakko kokeilla!

Ja valmistakin tuli, reilusti sooloillen. Ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, lisäyksillä ja kavennuksilla neuloin lakin keskiosan ja sivukappaleet - erona vain se että neuloin kaikki kerralla yhteen. Yläkulmien "saumat" on saatu aikaan kaventamalla samoin kuin sukan kantapäässä. Kasvoja reunustavat virkatut kerrokset korvasin resorilla, samoin kuin ohjeessa olleen huivin, joka olisi tullut kiinni lakin alareunaan. Resori jatkuu nyt nauhana leuan alla ja siinä on päässä kolme napinläpeä. Alemmassa kuvassa näkyy miten neuloin alareunan resorin niskasta leveämmäksi lyhennetyin kerroksin.

Lankana on ohut alpakkalanka, jonka olen ostanut kirpparilta jonkun lankapussin mukana. Väri on todellisuudessa ihan kaunis siniharmahtava, ehkä vähän vedenvihreään päin taittuva. Puikot kokoa 2,5. Pehmoinen myssy tuli; tätä voisi pitää ilman mitäänkin, mutta on sen verran väljä ja sitäpaitsi otsalta avoin että alusmyssy on paikallaan.

Sinikettuhan se, ihan selvästi. Myssyn nimi oli muuten kirjassa Annikka, ja pakko on myöntää että malli on hivenen tyttömäinen. Jospa tuo nyt kuitenkin välttäisi pojallakin päänlämmitysvirassaan.

Edit. Nyt kun myssy on ollut jonkun kerran käytössä, voi todeta sen olevan liian leveä malliltaan. :( Eli vinkiksi jos joku tällaista aikoo tehdä niin keskikappaleen silmukkamäärää kestää vähentää ehkäpä 5-10 silmukkaa. Vastaavasti tekisin myssyn otsalta pitemmäksi, eli sivukappaleisiin jos tekee enemmän lisäyksiä niin voi sitten myös tuota otsaa jatkaa pidemmälle eteen päin.

***

Pari perusvaatettakin olen ommellut, ja edelleen niillä ruskeilla langoilla. Vaikka tässä taannoin uhosin, etten enää tee yhtään paitaa entisellä imetyspaitakaavallani, niin tein nyt sitten kuitenkin vielä yhden. Vähemmän joustavasta trikoosta tällä kertaa, jotta pysyisi luukut repsottamati paikoillaan. Ruskeaa pallosinglepalaa olen marinoinut huolellisesti kaapin perukoilla varmaan melkein yhtä kauan kuin tuota kuosia on ollut saatavilla.

Sain taas koko palan kulutettua jokseenkin tarkkaan. Hihoista tuli niin pitkät kuin tuli ja niihin sekä helmaan sain vielä kaksinkertaiset kaitaleet jatkeeksi.

Piti ottamani käyttökuva paidasta, mutta en ehtinyt ennen kuin se jo sotkeentui kakkaan ja joutui pyykkiin. Sen kuitenkin ehdin paitaa pitäessä todeta, että tähänkin täytyy yläetukappaleen alareunaan lisätä framilonia - muuten törröttää. Olen juuri nyt jokseenkin tympääntynyt imetyspaitojen tehtailuun - ja tähän nimenomaiseen malliin varsinkin. Aina näissä on jotain pielessä. Seuraavaksi kokeilen jotain muunlaista mallia - tai sitten ostan itselleni valmiin paidan.

Ja tympimisestä puheenollen, ärsyttää kankaat joiden puolet ovat keskenään eri väriset. Olen tarkka siitä että langat ovat oikean väriset, mutta miten tässäkin nyt valitset värin kun on ruskeaa ja vaaleanharmaata puolta, pöh.

Vanha kunnon luomuribbi ei sentään petä. Ihanasta syvänruskeasta sain vielä Otsolle potkuhousut ja nyt tämä ihanuus onkin aika lopussa. Maaemolta kun ei näytä enää enempää saavan. Laitoin tällä kertaa vyötärölle kuminauhan, koska omistamani ruskea resori on erisävyistä, eikä tämä täyspuuvillainen neulos itsessään ole tarpeeksi joustavaa. (Kaavasta nyt käytössä koko 80 mutta lahkeet lyhennettyinä.)

Mittanauha on muuten ihan paras hypistelylelu. En vain ihan luota sen imeskeltävyyteen, ja olenkin siksi miettinyt, millaisen mittanauhan korvikkeen voisin pojalle askarrella...

Susi tuli

2011-01-29T12:35:00.000-08:00

Näytetäänpä välillä tämmöistäkin. Tein Ruttunutun ohjeella villatakkia Otsolle mutta metsään meni...

Puikot nro 4, lankana purkuvillaa kirpparipuserosta. Laskin muka että pitäisi tulla sopiva, ja itse muutin ohjetta sen verran että tein edestä auki ja siihen nappilistan ja reiät. Tänä aamuna päättelin helman ja kun sain tekeleen pois puikoilta niin saatoin todeta että liian kapea. Jos tässä olis jo napit niin ne ei takuulla pysyis kiinni. Pah.

Harmittaa sikäli, että tein tätä kuitenkin aika monta päivää ja sileästä neulepinnasta tuli kivan rouheaa möykkyisen langan ansiosta. Värikin olis ollut kaunis. Toisaalta pääntieresorista tuli löperö, samoin etureunoista. Ja onneksi en hihoja ehtinyt aloittaakaan, enkä ostaa nappeja.

Ei kai muuta kuin uutta matoa koukkuun. Tästähän nyt olis aika hyvä tutkia, mitä pitäis tehdä toisin jotta sais sopivan nutun. Vaan enpä tiedä viitsinkö. Meni jotenkin lysti... Oli kyllä kiva tapa neuloa tuo ylhäältä alas, että siinä mielessä voiskin vielä yrittää.

Lisää ruskeaa

2011-01-27T13:30:00.000-08:00

Ruskeilla langoilla jatketaan. Ja tämäkin on pitkän jemmailun lopputulos. Aikoinaan trasselisäkistä löytyi ihanan raitaiset T-paidankappaleet, joita olen talletellut sillä mielin että niistä saisi kivat puolipotkarit vauvalle. Ja nyt oli vihdoin aika tehdä ne puolipotkarit - ennen kuin on liian myöhäistä. Meillä olikin vähän niin kuin tarvetta tällaisille.

Kaavat Suuri Käsityökerho 10/82, tällä olen tehnyt jo monesti. Kokona tällä kertaa 70, mutta lisäsin keskietuun ja -taakse 2 cm lisää leveyttä koska kaava on kapea. Paidanpalat riittivät juuri ja juuri kun tein takapuolen kahdesta kappaleesta, jatkoin vyötäröä resorilla (olisin laittanut kyllä muutenkin) ja laitoin jalkapohjatkin samasta resorista.

Vasta leikattuani toisen takakappaleen huomasin, että vyötärön lähelle osui jokin kankaassa ollut viilto. Keksin heti että peitän sen nauhanpätkällä - tarkoitus oli alunperin käyttää paidan alkuperäistä Link-merkkiä, mutta hukkasin sen johonkin ompeluhuoneen kaaokseen. Kaivelin sitten lappurasiastani tilalle toisen ja hyvä niin, sillä tämä onkin kivemman näköinen.

Kelpaa näillä potkia kohti kevättä!

Vintagepuseron kohtalo ja lankahankinta

2011-01-19T14:04:00.000-08:00

Kiikutin joskus, varmaan jo pari vuotta sitten kierrätyksestä kotiin tällaisen vuosikertapuseron:

Nanson vaate ihanan paksua velouria ja kokomerkintänä 38. Ihan priimakuntoinen vaate ja arvelutti pistää sitä lihoiksi. Ei kuitenkaan tällaisenaan erityisemmin sykähdyttänyt joten säilöin tätä kauan ja hartaasti odottaen pätevää syytä tämän leikkelemiseen.

Nyt olen koonnut Otsolle juhlaan sopivaa asua ja enää puuttuivat housut. Näytti aika selvältä että sopivia en löydä mistään käytettynä joten itse tekemään sitten vain. Pikkupikkuriikin blogista sain idean prässihousuihin - vaikka onhan sellaisia muuallakin näkynyt mutta tuossa postauksessa ne oli yhdistetty slipariin ja vaikutelma oli juhlavampi. Sellaiset siis halusin. Piirsin Ottobresta 4/2008 Vilkas-housujen kaavat kokoa 74 ja totesin Nanson puseron miehustan riittävän materiaaliksi. Etukappaleen kaavan halkaisin pystysuunnassa ja lisäsin väliin sentin prässivaraa. Vyötärölle resori puseron helmaresorista ja lahkeista tuli vähän lyhyemmät kuin kaavassa muttei haittaa yhtään.

Puseron hihoja olin jo aiemmin katsellut sillä silmällä, että niistä saisi kätevästi kivat housut pienelle, ja nyt kun ne jäivät niin sopivasti yli, niin eikun housuja muotoilemaan. Hihat olivat sen verran pitkät että päädyin piirtämään Vilkas-housuista koon 80 kaavat ja käytin niitä housuosan leikkaamiseen. Lahkeiden muoto tuli sitten sellainen kuin hihat olivat, eli sain resorit ja sivusauman tereet valmiina. Vyötärölle riitti puseron pääntieresori juuri sopivasti, mutta sen sisään tarvii varmaankin vielä pujottaa kuminauhaa.

Kuvaaminen oli vaikeaa keinovalon ja salaman turvin, kun velour on niin tummaa, mutta tämmöisiä siis tuli:

Isommat housut päässevät käyttöön ehkä aikaisintaan syksyllä. Prässihousuista ajattelin ottaa käyttökuvaa sitten myöhemmin kunhan saan vielä juhlavan bodyn niiden ja sliparin kaveriksi. Puserosta jäi jäljelle pari pientä tilkkua ja loppupätkä helmaresorista. Resori kerkesi jo uusiokäyttöön:

Aava olisi halunnut nukkuakin tuo päässään, mutta koska viime yö jo osoitti ettei nauha tahdo pysyä kelkassa höyhensaarimatkan aikana, niin tänä iltana neiti tyytyi ripustamaan nauhan yölamppuun. :)

***

Tänään hain postista pikkupaketin ihanalla sisällöllä.

Voisi sitä ihminen parikymppiä turhempaankin käyttää. En malttaisi millään odottaa että pääsen kutomaan noista jotain - toisaalta taas haluan miettiä tarkkaan ja huolella millaiset teen. Toistaiseksi olen vain nuuhkinut noita vyyhtejä. <3

Kikhernekiusaus namskis

2011-01-16T10:31:00.000-08:00

Nykyään kaikki tuntuu sanovan namskis, mistähän sekin oikein tulee..? No mutta oli miten oli, tänään tein hyvää ruokaa. Elin koko syksypuolen ilman palkokasveja, muunmuassa, mutta nyt olen jo hernekeitonkin todennut itkuvapaaksi ruuaksi, joten päätin uskaltaa keitellä taas kikherneitäkin laajemmissa määrin. Tänään niistä kehittyi leivinuunissa herkullinen kiusaus:

keitettyjä kikherneitä
peruna-sipulisekoitusta
persiljaa
valkosipulia
suolaa
mustapippuria
chiliä
korianteria
juustokuminaa
oliiviöljyä
kermaa

Uunivuokaan noita sekaisin ja paistumaan. Välillä aina sekoittelin kun halusin tasalaatuista pöperöä. Tarjoillaan raikkaan salaatin kanssa ja - NAMSKIS!

Lettipää

2011-01-14T14:42:00.000-08:00

Mukavaa. Sain itselleni valmiiksi uuden pipon ja vaikuttaisi onnistuneelta vieläpä.

RuttuNuttu-blogiin jätetyistä kommenteista löysin alunperin ohjeen Laura-lettipipoon ja kiinnostuin siitä. Ohjehan on pienelle lapselle, mutta arvelin että paksusta langasta tekemällä siitä tulisi riittävän iso aikuiseen päähän. Ostin viime keväänä paikallisesta lankakaupasta suomalaista luomuvillalankaa ja mielessä oli juurikin tehdä siitä itselleni pipo. Jotain mallia kokeilinkin jo aiemmin, mutta purkuun meni se. Tämä lettipipo nyt sitten osui ja upposi.

Mallihan aloitetaan ylhäältä. Siitä hyvä että jos ei ole etukäteen jaksanut tehdä mallitilkkua, voi työn edetessä tarkkailla ympäryksen isonemista ja lopettaa lisäykset kun riittää. Tässä nyt ei tarvinut yhtään sooloilla, vaan ohjeen mukainen silmukkamäärä oli juuri passeli.

En tehnyt korvaläppiä vaan palmikoitten jälkeen pelkkää resoria. Tässä vaiheessa suoritin hieman laskentaa, ja totesin että on viisainta kaventaa joka palmikon kohdalta 2 s pois ettei resorista tule liian löysää.

Lankani meinasi loppua hieman kesken ja korvat uhkasivat jäädä viimalle alttiiksi. Mietin ensin että kävisin Ilossa kyselemässä lisää lankaa, mutta sitten päätin olla neuvokas ja selvitä omin avuin. Kaivoin kaapista paksuhkoa purkuvillalankaa, jonka värisävy oli riittävän lähellä. Neuloin resoriin aina 1 krs alkuperäisellä langalla ja 2 krs korvikkeella ja sain tällä tavoin resorista tarpeeksi leveän ennen kuin se päälanka loppui. Erottuuhan nuo kerrokset tuosta, muttei häiritsevästi minusta kuitenkaan. Tämä kuuluu sarjaan "Hullu ei huomaa ja viksu ei virkkanna mittään".

Nyt peittyy korvat kunnolla ja muutenkin pipo on paksu ja tiivis eli varmasti lämmin. Jee.

Vielä yksi kuva - vaikkapa vain osoittamaan että voi se meidän peili puhdaskin olla. ;) Ja että myssyyn mahtuu sisään ponihäntä niin kuin pitääkin.

Tuunausta ja kirppuiloa

2011-01-12T13:04:00.000-08:00

Nämä mekot ovat viime vuodelta mutta muistin kuvata ne vasta nähtyäni Villapadassa tuunaamalla tehdyn mekon. Ansaitsevatkin kyllä tulla esitellyiksi, sillä olen iloinnut kovasti kummastakin tuunaustekeleestä.

Jo kesällä tein Aavalle Minni-mekon vanhasta kammottavan laatikkomaisesta collegepuserosta. Pusero löytyi Linnean vaatekaappia raivatessa ja totesimme yksimielisesti ettei sitä sellaisenaan tule pidettyä. Muistaakseni aioin ensin leikata siitä vaippoja, mutta Aava tykkäsi "Mikistä" eikä halunnut sitä leikattavan. Niinpä päätin tehdä siitä jotain Aavalle. Leikkasin jollain sopivalla paitakaavalla miehustasta kapeamman, A-linjaisen ja hihoista suikaloin helmaan frillakaitaletta. Lopuksi puolitin entisen helmaresorin ja ompelin sen kädenteille. Tuloksena yllättävän hauska liivihame, joka kesällä oli käytössä myös ilman paitaa.

Linnean mekkonen on kirpparilta löytynyt nuorisokokoinen toppi, jonka suurensuureen kaula-aukkoon pujotin vain framilonia resorin sisään ja kiristin paljonpaljon pienemmäksi. Tuli kiva, ja käyttöaikaa voisi kuvitella olevan niin kauan kuin vain kuosi jaksaa miellyttää.

***

En ole yleensä viitsinyt kirpparilöytöjäni kuvata ja esitellä, mutta tänään kävi niin mainio kirppusäkä, että siitä voi jo mainitakin. Suostuttelin tytöt kanssani lähikirppikselle, sillä olin edellisellä käynnillä nähnyt siellä vauvojen neulesliparin ja se oli jäänyt vähän mielen päälle kukkumaan. Ja sliparihan löytyi vieläkin, mutta löytyi muutakin, sillä kirppiksellä oli meneillään "Kassillinen vaatetta 2 e" -kampanja.

Lähiaikoina voi olla pikku kekkereitä tiedossa, ja nyt on Otsolle se kaipaamani slipari juhlavammaksi asusteeksi. Jonkun käsintekemä, puuvillainen. Löytyi myös toinen, isompi, tehdastekoinen palmikkoslipari ja otin sitten senkin tulevaisuuden varalle. Minusta nämä on pienelle ihan tarpeeksi hienoja juhlaan - inhoan sellaisia poikavauvojen "pukupukuja".

Kassiin sujahti myös kivankuosinen trikoopaita tuunattavaksi, Aavalle jouluinen velourmekko kun sitä niin kovasti hinkui sekä kaksi perusraitajuttua: vuosikkaan kokoiset trikoovuorattu fleecehuppari sekä unipuku. Näiden lisäksi taaperokokoinen, limenvihreä lyhythihabody, joka puuttuu kuvasta.

Todella suuresti ilahduin siitä että löysin Linnealle sopivan toppatakin. Entinen on jäänyt lyhyeksi ja uutta en ole saanut aikaiseksi ommella vaikka tarkoitus on ollut. On sitten menty joka paikkaan haalarissa vaan ei mennä enää. Takki on siisti ja paksu; huppu tosin puuttuu mutta tähän hintaan en kyllä nirsoile!

Ja niin kuin tässä ei jo olisi ollut ihan tyydyttävä saalis kahteen euroon - mutta löytyi vielä vaippojakin. Kerrankin oli kyseisellä kirppiksellä kestoja, niitä Muumi-merkkisiä. Ja sain kuin sainkin lukea ne vaatekassin sisältöön mukaan, joten mukaan lähti kolme L-kokoista sisävaippaa ja kuoret. Hyvä löytö sikäli että kaupassa ovat olleet kovin suolaisen hintaisia uutena, enkä ole siis aiemmin viitsinyt ostaa edes kokeeksi näitä. Ei muuten ole hirmu viimeisteltyä työn jälki näissä - heti tuli olo että itse osaan tehdä parempia. Ja aionkin itse asiassa näille vähän konettani näyttää; sisävaipoista täytyy vähän tarroja siirtää ja voisi kuminauhojakin vähän paremmin tikkailla... *niponipo*

Ja vaippojen tuunauksesta puheenollen täytyy vielä näyttää yksi juttu. Tilasin joulukuussa Kestovaippakaupasta yhdenkoon läppävaipan joka muuten olisi aivan mainio ellei sisäpuolen bambu olisi heti ekassa pesussa kutistunut huomattavasti. Vaipan siivekkeet rullautuivat reunoistaan sisäänpäin todella ärsyttävästi. En voinut antaa asian olla vaan ratkoin etu- ja takaosan reunat auki ja pitihän se läppäkin irrottaa. Leikkasin päällyskangasta pienemmäksi, mutta samalla kun nyt kerran vaippa oli telakalla niin päätin tehdä pari muutakin parannusta. Ompelin takavyötärölle kuminauhaa istuvuutta parantamaan ja lisäsin takasiivekkeisiin ja etuosaan näpsyä varten palat vohvelikangasta. Sitten saumuroin vaipan uudestaan umpeen ja kiinnitin läpän takaisin. Olisinkohan samassa ajassa tehnyt kokonaan uuden vaipan..? :D

Jämiä ei jätetä

2011-01-07T16:01:00.000-08:00

Taisin mainita kutoneeni kesäreissulla miehelle sukkia. Noniin - nyt ne ovat valmiit. Menikin tasan puoli vuotta että valmistuivat.

Ajattelin sillon kesällä että olisi hauskaa yhdistellä kaikenlaisia jämäkeriä mitä löytyy. Ja kyllä vaan olikin naurussa pitelemistä kun sain päätellä kaikki ne lukuisat langanpäät mitä näihin jäi. Psyykkasin itseäni ajattelemalla, että se on ikään kuin ennakkoparsintaa, kun pujotelin lankaa ees ja taas jalkapohjiin... Parsimisesta tuli mieleen että mulla on ollut yksi uusi, hauska (niinpä niin) sukkaidea mielessä, ja ehkäpä nyt kohta pääsen sitä kokeilemaan kun sain sentään nämä pois puikoilta. Mutta siitä enemmän sitten jos jotain syntyy.

Uusi vuosi ja vanhat UFOt

2011-01-06T09:51:00.000-08:00

Jäälyhdyt loistavat viimeistä kertaa loppiaisen kunniaksi, ja jotenkin tuntuu että olisi tätä joulua voinut viettää vielä vähän enemmänkin. Tänä vuonna ei ehtinyt tulla jouluähky - jäi pikemminkin joulunälkä. Jos olisi enemmän aikaa niin koittaisin hyödyntää sitä nälkää suunnittelemalla jo ensi vuoden lahjoja, mutta eipä tässä edelleenkään vapaa-ajanvietto-ongelmia ole ilmaantunut. Viime yönä sain sentään näperreltyä valmiiksi yhden pitempiaikaisen UFOn, ja siitä olen iloinen.

Neulemekon ohje Eeva Neuleesta nro 1/78, lankana Samos. Ostin tätä Samosta varmaan kolme vuotta sitten ja tarkoitus oli tehdä ajaton, unisex kennoneulepusero, jota voisi sitten pitää useampikin muksu peräjälkeen... No kennoneuleeseen lanka olikin liian paksua ja jäi sitten odottelemaan muuta käyttöä. Tähän Eevaneuleen ohjeeseen ihastuin joskus viime talvena tai keväänä kai, en muista milloin. Mekko on helppotekoinen ja neulotaan helmasta olan yli helmaan - tämmöistä en ennen ollut tehnyt joten huvitti kokeilla. Ei se silloin edes paljoa jäänyt kesken, mutta kesken kuitenkin. Kai mulla usko loppui, että tästä mitään käyttökelpoista tulis.

Onneksi se nyt valmistuttuaan mahtuu vielä Linnealle. Onhan mulla toinenkin tyttö kasvamassa mutta ei ehkä niin Aavan tyyliä olisi ollut tämä. Ja Linnea tykkää, mekko on kuulemma lämmin. Omaan käteenikin tuntui tosi kivalta ja pehmeältä tämä Samos.

Alkoi vähän kukkua mielessä, että jos itsellekin tämmöisen joskus tekis. Ainut mikä tässä mallissa harmittaa on se, että kun sivusaumat joutui ompelemaan, niistä tuli vähän rumat. Pyöröneuleena taas jos tekee tällaisen niin sitten on miettiminen miten tekee tuon resoriyläosan nätisti ja ilman olkasaumoja. Muuten kyllä niin yksinkertainen mekko kuin olla ja voi, ja omien mittojen ja haluamansa langan mukaan voi helposti laskea silmukkamäärät, luulisin.

***

Otsolle on taas vaippoja ollut työn alla. Tilasin tässä joulukuulla vähän kankaita ja tuli sitten napsaistua jostain kumman syystä oranssia coolmaxia. Oranssia! Inhoan oranssia, olen ainakin aiemmin inhonnut. Mikä lie mielenhäiriö, ja paketti kun saapui niin se coolmax näytti vielä aivan erityisen rumalta oranssilta, huh. En sitten viitsinyt kuitenkaan palauttaa, omapa oli valintani. Päätin sitten heti kohta leikellä coolmaxparan vaipoiksi, että pääsen siitä eroon. Halusin lisää yhdenkoon vaippoja, tällä kertaa näpsykiinnitteisiä ja pienellä imulla. Tuhosin yhden harmaan pyyhkeen ja osan vanhasta vohvelikylpytakista ulkopintoihin, ja imuja tuli sitten jämätilkuista tietysti. Sarjatuotanto alkoi reippaasti mutta sitten iskivät joulukiireet päälle, ja vaipat yhtä lukuunottamatta jäivät kesken ja ovat tuolla nyt kovaa kyytiä UFOutumassa. Sain tässä yhtenä päivänä sentään toisen valmiiksi, joten nyt niitä on kaksi vohvelipintaista käytössä. Kaksi rumaa mutta hyvää vaippaa.

Tai ovathan ne omalla tavallaan ihan hauskan näköisiä mutta oranssi coolmax on minusta edelleen kammottavaa.

Vuoden viimeinen paita

2010-12-30T14:30:00.000-08:00

Suristelin tätä uusinta imetyspaitaani tohinalla jo ennen joulua, sillä ajatuksena oli saada tuore paita joulureissulle mukaan. (nimimerkillä Muutaman paidan varassa ja jokaiseen kyllästynyt) En sitten ehtinyt ihan ja turhaa se olisi ollutkin, sillä ei tästä nyt niin hienoa tullut. Varsin arkinen, jos kohta erittäin näköiseni.

Trikoo on letkeää täyspuuvillaista (oletan) ribbiä ja huokea löytö Huuto.netistä. Tuo kovasti mieleen 90-luvun ja voi siltä ajalta peräisin ollakin. Kuva vääristää hieman, sillä punainen on viininpunaista. Taisivat nämä kaksi olla suosikki-vaatevärini teinivuosina ja yhtä hyvin ne sopivat kyllä vieläkin vaikka muoti kuinka muuttuisi. Tasaraitakuviohan puolestaan on ajaton.

Ostamani pala oli sen kokoinen että sain siitä juuri tämän paidan leikattua eikä jäljelle jäänyt kuin vähän matonkudetta. Hihoihin leikkasin pituutta ja leveyttä niin paljon kuin pystyin ja perään lisäsin "resori"kaitaleet. Helma näyttää liekottavan vähän, jospa ekassa pesussa asettuisi.. Ja paitahan siis ei vielä ole roiskeissa, mutta vessan peili on. (Unihousutkin olisi voinut tietysti vaihtaa joihinkin muihin ennen kuvaamista...)

Ja paitsi vuoden viimeinen, saattaa tämä olla myös viimeinen paita jonka tein tällä kaavalla. Joko minä olen kutistunut syksystä tai sitten käytän liian joustavia neuloksia näissä, sillä melkein jokainen imetyspaitani tuntuu liian väljältä. Tuppaa luukut helposti repsottamaan framiloneista huolimatta, varsinkin kun kanniskelee painavaa, sätkivää ja käsillänsä tarrailevaa lasta ympäriinsä. Taitaa olla paitamallin päivityksen paikka.

***
Huomenna mahtaa paukkua taas. Meillä suositaan näitä rauhallisempia välineitä. Oikein hyvää uutta vuotta itsekullekin!

Kittykitty

2010-12-29T04:53:00.000-08:00

Joulun hässäköinnistä hengissä selvittyäni voisin tässä nyt päivittää pois pari rästiin jäänyttä ompelusta. Kyseessä on jo aikaa sitten tilaamani kittykitty-neuloksen tuhoaminen.

Metrin pätkästä leikkasin ja ompelin jo joskus keväällä tai kesällä Aavalle uuden, entistä isomman haalarin kun sellaisista tykkäämme molemmat. Se jäi silloin kuvaamatta, koska näytti että siitä tuli ihan älyttömän iso enkä muutenkaan ollut oikein tyytyväinen tekeleeseeni. Syksyllä kuitenkin totesin tytön venähtäneen yhtäkkiä hurjasti pituutta ja uskalsin kaivaa kittyhaalarin kaapista. Se näyttikin jo paljon sopivammalta ja huokaisin helpotuksesta - kallis kangas ja sitä rataa... Yritin sitä kuvailla kun viimeksi oli päällä.

Näistä kuvista ei näy esimerkiksi se, että lahkeensuissa on reilun pitkät resorit. Ne ovat olleet kätevät, sillä ulos lähtiessä resorien päälle on helppo vetää villasukanvarret. Edustan vetoketju on vanha kierrätetty, ja se on sekä vähän liian lyhyt että rumasti ommeltu, jos haluatte tietää.

Kittyneuloksen jämäpalat talletin huolella ihan sitä silmällä pitäen, että teen niistä vauvalle jotain sitten kun jotain tarvitaan. Ja marraskuulla koitti aika, että tarvittiin potkuhousuja. Saatuani palapotkarit valmiiksi kokeilin, saisiko jämistä samalla kaavalla kittypotkarit. Ja saihan niistä, mutta tiukkaa teki. Etukappale piti leikata kahdesta osasta ja niistäkin ylempi väärin päin.

Koska poikkisaumaa olisi ollut mahdotonta kätkeä, en edes yrittänyt vaan päätin korostaa sitä tereellä, jonka tein samasta resorista kuin millä kanttasin olkaimet. En ollut ennen tuollaista terettä tehnyt, joten tästä nyt ei tullut siistein mahdollinen, mutta kelpaa. Opin että tässäkin käytössä se resorikaitale saa olla reilusti itse saumaa lyhyempi.

Harmittaa muuten että tuijotin neuloksen langansuuntaa kappaleita leikatessani - tuloksena kittyt juoksevat vähän vinoon. Olisi pitänyt toimia kuten raitaneulosten kanssa ja antaa langansuunnalle piutpaut. Mutta eihän tuollaista käytössä paljon havaitse, onneksi.

Yläosan kanttauksista tuli vähän jännittävän näköiset, kun aloin tikata niitä epähuomiossa kolmiaskelsiksakilla tavallisen sijaan. Piti sitten jatkaa loppuun saakka.

Pelkäsin jo että nämä ehtivät ompelupöydällä ollessaan jäädä pieniksi mutta ei sentään. :)

Lienee aika

2010-12-23T15:08:00.000-08:00

... avata torson joulukalenterini viimeinen luukku, jättää hetkeksi blogin kanssa rimpuilu ja toivottaa kaikille ohikulkijoille

Tunnelmallista Joulua! <3

Mulla mitään joulustressiä ole...

2010-12-22T03:15:00.000-08:00

... muuten vaan heräsin tänään aamukolmelta. Taitaa mennä pikemminkin kaamosoireilun piikkiin. Tulikin sitten aamun aikana ihan tehokkaasti kuorittua limppuja, nepitettyä punajuuria ja paistettua potkuhousuja. Vai miten se meni?

Tein Helmiltä saamallani ohjeella (joka oli myös Pirkassa mutta kadotin jo sen lehden) punajuurilaatikkoa - tässä minun versiossa vain on vuohenjuuston sijasta Auraa ja päällä päiväysvanhaa mozzarellaa. Kermana soijaversiota. Hyvää!

Saaristolaisleipää tein ensi kerran viime jouluna, ja siitä tuli heti kättelyssä perinne. Tänään koko talo tuoksuu taas maltailta ja näistä limppusista saa vaikka pieniä lahjoja.

Kaapeista löytyi vanhenevaa kermaa ja ylimakeaa muka-suklaata, joten tein niistä vielä kakun. Kovin komea siitä ei tullut mutta kerrassaan syötävä kyllä.

Muka-suklaan hävityskakku

175 g voita

1/2 dl täysruokosokeria

2 munaa

1 dl spelttijauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja (oli ehkä vähän liikaa)

5 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

2 dl kermaa

80 g makeaa maitosuklaata

Voi ja sokeri vatkataan, munat sitten mukaan. Kuivat aineet sekaisin, suklaa veitsellä rouheeksi. Kaikki yhteen, 175 asteessa tuntinen.

Yhdet luvattoman kauan keskeneräisinä viruneet potkuhousutkin tuli tehtyä valmiiksi, mutta taidan tehdä niistä oman merkinnän paremmalla ajalla.

Kuusikin jo sulaa saa. :)

Joulukiireiden keskeltä

2010-12-21T08:43:00.000-08:00

Nyt lyhyesti vain. Nämä pöksyt ehtivät viivähtää puikoilla jo aika tovin, mutta viikonloppuna tempaisin sen verran että sain ne käyttöön. Resorit luomumerinoa Kestovaippakaupan poistoista, housuosa kaksinkertaista saatua hahtuvaa. Hyvältä näyttää...

... mutta päällä eivät ihan niin hyvältä. Lahkeet ovat liian pitkät; nämä ovat pikemminkin shortsit kun tykkäisin enemmän sellaisista pikkuhousumaisista. Mutta ovat ainakin tarpeeksi korkeat niin kuin pitikin.

Tänään askartelin-paskartelin tämmöisiä. Tiedättekö mitä nämä ovat? :D

Pikakynttilöitä jäälyhtyihin. Pitkiä kynttilänpätkiä joita en sellaisenaan vielä raaskinut sulattaa (sitäpaitsi tuo kiiltopinnoite on ärsyttävää, ei sula) ja niiden jalustat valettu kaikenlaisista sekavärisistä ja vähän sotkuisistakin kynttilänjämistä. Tämän hienompia kynttilöitä ei taida tänä vuonna syntyäkään.

Monesko lie luukku

2010-12-16T16:00:00.000-08:00

Elämä on joksenkin kaoottista juuri nyt, sen todisti taas tämäkin päivä. (Vai eilinen? Nyt on jo oikeastaan huominen.) Olisi ollut kivaa laatia herttainen blogijoulukalenterimerkintä, jonka sisältönä olisi ollut esikoisen eskarin joulujuhla ja pikku bonuksena yksi valmistunut ompelutyö. Kävi kuitenkin niin, että ensin melkein koko päivä kului juhlaan lähtöä valmistellessa ja stressatessa ja sitten oltiinkin lopulta jo vähän myöhässä koska itkuinen vauva viivästytti matkaan pääsyä. Lasten kanssa käveltiin kamalassa myrskyssä päiväkodille, mutta se nyt on oikeastaan silkka sivujuonne. Juhlasta myöhästyttiin sen verran ettei oikein päästy enää hyville istumapaikoille ja ohjelman alkukin meni vähän ohi. Itse kanniskelin vauvaa koko kekkereiden ajan, enkä saanut siis otettua kivoja tunnelmakuvia, en edes yhtä näpäystä juhlapukuisista tytöistä. Kotiin lähdettäessä kaksi nuorinta muksua parkuivat kuka mistäkin syystä ja itse kaduin syvästi että olin ikinä mihinkään sillä kokoonpanolla edes lähtenyt. Paljon porua, vähän villoja.

Olisin varmaan ollut vieläkin kettuuntuneempi, jos en olisi viime yönä saanut valmiiksi yksiä pöksyjä. Ompelutarvettani olen siis saanut edes jonkin verran tyydytettyä ja lopputulos on sitäpaitsi onnistunut.

Otsolle pehmoiset-lämpimät-kätevät puolipotkarit pitkään ja hartaasti säilötyistä velourin jämäpaloista. Omat housuni samasta kankaasta ovat olleet kovin mieluisat. Ja mallin tarina on sellainen, että halusin tehdä terälliset housut joissa on haarasauma eikä -kiilaa. Koska sellaista kaavaa ei minulla missään valmiina ollut, päätin yhdistää Suuri Käsityölehden numerossa 10/2000 olleiden potkuhousujen ja tavallisten housujen kaavat. Ja hyvinhän se onnistui.

Kokona on 68, joka on vielä vähän liian iso, mutta parempi niin päin.

Vyötäröresorin värisävyyn en ole täysin tyytyväinen, mutta siihen olen, että vihdoinkin jostain saa luomupuuvillaista resoria. Laatukin vaikuttaa hyvältä.

Tytöt lähtevät viikonlopuksi mummolaan yökylään, ja odotan sitä ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on kivaa saada vähän rauhaa torppaan, mutta toisaalta äidinsydän huokaillee huoltaan aina kun lapsoset ovat kaukana poissa.

Pappahousut

2010-12-13T09:06:00.000-08:00

Tämmöiset hassut housut sain tänään valmiiksi. Nämä on tehty vanhasta S-kokoisesta trikoopaidasta - hihoista tuli lahkeet. Väliin lisäsin kolmion malliset haarakiilat, eli idea on jokseenkin sama kuin aiemmin tehdyissä vihreissä housuissa. Vähän on vielä reilut, kun halusin hyödyntää hihoja niin pitkästi kuin pystyi. Pappatyylin kalsarithan näistä tulee mieleen, mutta mahtuupa ainakin isoimmatkin vaipat kyytiin.

Kymmenes luukku

2010-12-10T09:34:00.000-08:00

Tämän päiväinen luukku näytti tältä:

Pakkaspäivä, oikein sopiva uuninlämmitykseen ja kokkailuun. Lihapullia

ja valkosipuliperunoita.

Lihapullat paistuivat pohjastaan vähän liikaa ja perunoiden höysteenä on nokihippusia. Silti oikein herkullista - paitsi Linnea ei tykännyt lihapullista ja kumpikin tytöistä nyrpisteli perunoille. Mikä näitä lapsia vaivaa? Otsolle onneksi vielä kelpaa kaikki mitä tarjotaan...

Vakio-ohjeellani tehty omenapiirakka maistui tällä kertaa hieman banaanille, sillä kaavin taikinaan yhden baanaanijugurttitölkin lopun. Toimii!

Loppulämmössä kypsyi ohrapuuro. Intensiivisen kokkailuaamun jälkeen olen ollut aika uupunut, sillä mulle nämä keittiöhommat on ihan silkkaa työtä pikemmin kuin huvia. En sitten ehtinyt ommella tänäänkään, huokaus.

Neuvolapäivä

2010-12-07T13:09:00.000-08:00

Onpas nyt kiireistä: viikonloppureissun jälkeen ei ehtinyt kunnolla edes hengähtää, kun tänään piti taas olla liikekannalla Otson neuvolakäynnin takia. En ole moneen päivään ehtinyt ompelemaan ja se alkaa aiheuttaa jo vieroitusoireita. Pääsin sentään kirpparilla käymään tänään ja mm. haalimaan isompia bodeja kakkoskäyrällä huitelevalle pennulle.

Vielä kun ehtisi jossain välissä tekaista edes yhdet hyvät, ei-raidalliset housut tai potkarit niin saisi yhdisteltyä kaikkiin raitabodeihin mitä meille on kertynyt...

Jotain käsityönmakuista tähänkin postaukseen: kirpulta löytyi hauska käsinneulottu myssy joka olikin heti passeli Otson päähän. Villaisen myssyn sisäpuolella on muutama sentti puuvillalangasta neulottua resoria ettei kutita otsaa ja poskia, hyvähyvä! Nyt vain harmittaa hiukan että jätin ostamatta hyvän toppahaalarin, jossa oli tummansinisen piristyksenä vähän keltaista - olisi sopinut tämän myssyn kanssa.

Taas ne kättelee

2010-12-06T10:05:00.000-08:00

Itsenäisyyspäivä vierähti kotiinpaluun merkeissä. En eilen päässyt nettiin, mutta autoneule edistyi ja sisko tarjoili hyvää ruokaa. Kaikkea sellaista ihanaa mitä itse en koskaan jaksa laittaa.

Punajuuri-ohravuoka tosin oli sellaista mitä täytyy kyllä itsekin vaivautua tekemään. Ohje löytyy uusimmasta Pirkasta.

Neljäs luukku

2010-12-04T13:39:00.000-08:00

Sata kilometriä vapaata neulomisaikaa, määränpäässä lämmintä esijouluista tunnelmaa ja lapsille vaihtelua leikkeihin. Maisemanvaihdos tekee kaikille hyvää.

Pipareita ja villapotkarit

2010-12-03T12:06:00.000-08:00

250 g voita
100 g täysruokosokeria
1/2 dl siirappia
1 muna
1 maustemitta suolaa
1 tl kanelia, neilikkaa, inkivääriä, pomeranssia ja maustepippuria
2 tl soodaa
n. 50 g rouhittuja manteleita
n. 150 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja, joista osa leivontaan

175-200 C

Olen etsinyt täydellistä piparireseptiä ja tämä on viimeisin yritelmä. Tämä vatkataan kuten kakkutaikina, eli ei keitellä mitään, mikä on minusta kätevää. Olen myös haarukoinut sopivaa sokerin määrää ja kokeillut korvata vehnäjauhoja jollain ravitsevammalla tavaralla.

Taikina oli hyvin murentuvaa, mutta tuli kyllä pipareistakin ihanan mureita. Inkivääri ja neilikka voisivat ehkä maistua enemmänkin, taidan seuraavalla kerralla kokeilla laittaa niitä kaksi lusikkaa. Ja olisi nämä saaneet ehkä vähän makeampia olla. Kokeilut jatkuvat, vaikkakaan ei ehkä enää tänä jouluna. Tätäkin taikinaa jäi vielä osa leipomatta.

***

Vihdoin sain valmiiksi jo keväällä aloittamani vauvan villahousut, sellaiset "vaatevillahousut" tällä kertaa. Ohje on tällaisesta vanhasta vauvaneulelehdestä, jonka nimeä en tiedä koska kannet puuttuvat.

Ostin joskus kierrätyksestä vauvakokoisen villaneuleen, jonka etumuksessa oli lähtemätön tahra. Arvelin, ettei kukaan puseroa enää sellaisenaan pitäisi, joten ostin sen purettavaksi - lanka oli ohutta ja pehmeää villaa. Imelän vaaleanpunaista. Kun aloin suunnitella näitä housuja, valitsin suppeasta Kool Aid -varastostani värejä joilla arvelin vaaleanpunaisen taittuvan vähän uniseximmäksi. En enää muista tarkkaan mitä värejä ja montako pussia, mutta langasta tuli punaoranssia. Ajattelin että saa kelvata, kun oli inspiraatio ja piti heti päästä aloittamaan. Ja kyllä, tyttöä arvelin odottavani.

Housujen koko 3 kk, ja nyt juuri nuo ajattelin käyttöön ottaakin. Vähän on lahkeet makkaralla mutta ei haittaa.

Kypärälakkiproblematiikkaa

2010-12-02T12:45:00.000-08:00

Pakkasten myötä piti kaivella kypärämyssyjä esiin, ja siinä sitten huomattiin ettei mikään vanhoista enää oikein mahdu esikoiselle. Ottobren nettikaava-arkista loppui jo koot kesken, mutta isonsin suurinta kokoa vielä kahdella 'pykälällä'. Ajatuksissa oli lämmin aluslakki merinoneuloksesta, mutta leikkasin ensin koeversion omasta vanhasta kesätopista. Mahtuu, mutta kuulemma hankaa leuan alta.

Jätin aluslakkiasiat hautumaan ja aloin miettiä sellaisia paksumpia kypärälakkeja, joita käytetään yksistään. Huuto.netistä löytyi halvalla käytetty lakki, joka sopi Aavalle, ja josta sain myös piirrettyä kaavan. Taas kokeilin ensin havillisilla materiaaleilla: päälliseen löytyi jämäfleeceä ja vuorin sain juuri leikattua vanhan velourpuseron etukappaleesta. Ompeleminen oli hauskaa ja lopputulos näytti hyvältä. Kävi vain pieni mutta ratkaiseva moka: fleecen joustavuuden muistin tarkistaa mutta velourin en. Ja sovituksessa sitten todettiin että eihän lakki mahdu, ei Aavalle eikä varsinkaan Linnealle. Huokaus.

Yksi seikka tässä sentään lohduttaa, se että nyt ainakin tiedän mitä teen toisin jos vielä päätän saksia tilaamastani merinoneuloksesta kypärälakkeja. Vai tiedänkö sittenkään? Ehkä olisi syytä tehdä vielä lisää koekappaleita...

Ensimmäinen luukku

2010-12-01T10:21:00.000-08:00

Ajattelin että olisi mukavaa pitää blogijoulukalenteria ja tehdä joka päivä jokin, edes pieni merkintä muistoksi tästä joulunajasta. En kyllä tiedä ehdinkö ja jaksanko, mutta eipä kai siitä tarvi ressiä repiä. Blogataan mitä kyetään.

***

Olen piiitkään ollut vailla lämmintä kauluria. Vanhat kaulahuivit ovat alkaneet tympäistä ja tuntua hankalilta. Viime talvena(?) ostin paikallisesta lankakaupasta ihanaa Nimbus luomumerinolankaa - oikeastaan vaippahousulangaksi ostin mutta en sitten raaskinutkaan siitä pöksyjä tehdä. Nyt pakkasten alettua sain aikaiseksi rykäistä itselleni oman pehmoisen kaulurin Ullaneuleen ohjeella, sillä pienemmällä. Nimbus kylläkin loppui kesken - olisi tarvittu kaksi kerää. Puikotin jatkoksi sopivia jämävilloja; tärkeintä on että kaulan kohdalla on pehmeää merinoa. Esikoinen esittelee puolestani:

Eipä olisi haitannut vaikka kaularesoria olisi ollut pitemmästi, esim. 15 cm. Nyt on se ohjeen 10 cm ja kyllä silläkin juuri tarkenee.

Tämän joulun toiset tortut leipoituivat tänäaamuna, ensimmäinen satsi on jo syöty. Lempireseptini näyttää tällä hetkellä tältä:

paketti (500g) suolatonta voita
2 prk maitorahkaa
1/2 tl kristallisuolaa
300 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja
1 pss kuivattuja luumuja soseena

Esikoisen toiveesta osa tortuista on luumuttomia.

Tytöille valmistui uudet tonttulakit entistä jäätyä pieniksi / jouduttua hukkaan. Kaavana SK 11/96 mutta isonsin hieman. Pilkkupuuvilla jäi yli kaksi vuotta sitten tekemästäni essumekosta.

Tonttulakkien kanssa yritettiin saada aikaiseksi joulutervehdyskelpoisia kuvia...

Otso tasan 3kk tänään. :)

Pelkkiä kuoria

2010-11-25T13:21:00.000-08:00

Vaippa-aihe jatkuu. Meillä alkoi tulla pulaa tarpeeksi isoista kuorista, ja aloin viikonloppuna miettiä millaisia muutoksia tekisin S-kokoiseen kaavaani. Näin monta päivää hupeni ennen kuin sain uuden kuoren valmiiksi asti...

Koska kaksi odotusaikana tehtyä kuorta ovat jääneet bloggaamatta, niin kuvasin ne nyt tähän samaan.

Ensimmäinen tassukuori on tehty Suuri Käsityölehdessä 6/98 olleella kaavalla - tosin lisäsin siihen haaran kohdalle 4 senttiä lisää korkeutta. Matala siitä tuli silti, ja vielä kun olin ommellut tarrat tuolla tavalla ulkonevasti niin kävi niin että juuri kun vyötärönympärys alkoi olla sopiva niin kuori jäi jo matalaksi. Ehdin sitä silti jonkin verran käyttää siten että kiinnitin tarrat ristiin. Ajattelin nyt irrottaa tarrat ja ommella ne ihan normaalisti siivekkeiden alapuolelle ennen kuin laitan kuoren myyntiin. Muuten aivan hyvä kuori kun on.

Punainen kuori on kapeampi, korkeampi ja pitempisiivekkeinen muunnos ensimmäisestä. Siivekkeistä tuli liiankin pitkät ja siksi ompelin toisen päälle tuollaisen lisäsäätötarran. Muuten varsin onnistunut kuori! Mahtuu meillä vielä pienimpien sisävaippojen kanssa.

Ja kolmas eli tassukuorista isompi siis valmistui tänään. Vertasin punaisen kuoren kaavaa M-kokoiseen Popolinin kuoreen ja vertailun perusteella lisäsin korkeutta takareunaan ja leveyttä etuosaan. Olin jostain syystä ostanut joskus tuollaista leveämpää joustokanttia, ja kokeilin sitä nyt tässä. Enkä tykännyt. Vuotosuojien leveydestäkin osa hupeni jättikantin alle... Kaipa tuosta muuten ihan hyvä tuli. Kaikissa kuorissa on muuten PULin alla verkkoneulos laminoinnin suojana muualla paitsi vuotosuojissa.

Mahtuu isommatkin sisävaipat alle, samoin kuin röyhelölliset. Jos tekisin vielä toisen niin hieman saisi siivekkeiden asentoa muotoilla uudelleen - ja se joustokantti kapeampana, kiitos.

Ympätäänpä samaan vielä kuva jo pieneksi jääneistä hahtuvahousuista jotka ovat niinikään jääneet erikseen esittelemättä, ja jotka nyt odottavat huutikseen pääsyä. Miss' sie tarviit hyviä villahousuja niin täss' siul' on sellaset... :D

Kaikki yhes koos

2010-11-20T08:55:00.000-08:00

En edes muista koska aloitin näiden yhdenkoon vaippojen kehittelyn. Kaiketi joskus tämän vuoden puolella kuitenkin. Suunnittelin nämä alunperin reissuvaipoiksi, mutta näyttää siltä että näistä tulikin ihan jokapäiväisiä palvelijoita. Muutaman sain valmiiksi kesällä, ja ne ovat olleet jo käytössä. (Kuvasta puuttuu yksi joka oli pesussa.) Tänään valmistuivat kukalliset ja vaaleanpunainen.

Kuoseiksi kaivelin näihin erilaisia collegekankaita, koska college tuntuu olevan nyt niin out vaateasioissa. Vaippoihin sopii mainiosti. Tai kukallinen on itseasiassa yhdestä tyttöjen puserosta, joka lähti joskus mukaan kierrätyskeskuksesta.

Sisäpintoina on vähän kaikenlaista: coolmaxia, kierrätysfleeceä, kuivaliinaneulosta, collegea ja tenceljoustofroteeta. Joissakin on välissä tukikankaana lakanafroteeta tai hamppusingleä. Punamustan vaipan kanssa kävi moka - musta fleece ei päästä pissoja läpi, ei sitten ollenkaan. :o Muuten nämä on ihan mainioita.

Kuvassa on esimerkki kaikista kolmesta koosta, johon vaipan voi säätää.

Toistaiseksi on käytetty matalinta säätöä ja vyötärökin on ollut kireimmilleen kurottuna.

Ainut 'ongelma' näissä vaipoissa on ollut se, että sopivia imuja on ollut vähän naftisti. Tai ainakin on puhtaan pyykin kasan äärellä ollut vaikea muistaa, mitkä imut mihinkin sopii. Siksi leikkelin ja saumuroin nyt yhden pienen ja karhean huppupyyhkeen noin 33x33 cm -kokoisiksi taittoimuiksi ja vihreän froteelakanan jämistä vielä yhden, kaksinkertaisen, lisää.

Sydämet on leikelty vapaalla kädellä ja ommeltu paikalleen ilman tukikangasta, eivätkä oikein kestä lähempää tarkastelua, mutta niiden tarkoituksena onkin vain muistuttaa, mihin vaippaan kukin imu kuuluu. Nämä imut sopivat pienemmillä säädöillä ja isoimmalla säädöllä imuksi mahtuukin jo harso.

Palapotkarit

2010-11-12T13:51:00.000-08:00

Tuumailin että Otso voisi tarvita jotkut vähän hienommat olkainpotkarit, joissa on sopivasti tilaa villahousupaketille. Halusin kokeilla, voisiko sellaiset syntyä SK:n 10/2000 kaavalla. Tai olenhan oikeastaan sillä kaavalla jo kerran ommellut, mutta käyttökokemusta ei itsellä ole.

Piirsin koon 62, ja koska en uskaltanut mitään hyvää kangasta kokeiluun tuhlata, käännyin tilkkuvaraintojen puoleen. Velourtilkkulaatikosta löysin vanhat lasten velourhousut, joista oli polvet puhki ja joiden mallikin oli sen verran ysäri, etten ollut viitsinyt niitä paikkailla. Housujen takakappaleista leikkasin potkarin takakappaleet ja etupuolen kokosin jämätilkuista, Myllymuksujen velouria taitaa olla kumpikin ruskea. Siniset reunakanttaukset ja sydänaplikaatio luomaan yhtenäistä ilmettä. Ajattelin jo että näistähän tuleekin hienot...

Vaan enpä taida sittenkään oikein tykätä. "Puolivärisyys" näyttää päällä hölmöltä. Sitäpaitsi tunnen nykyään saavani allergiaoireita tuosta niin perinteisen poikasinisestä väristä... minä jonka lempiväri on vuosikaudet ollut sininen.

Eiköhän noita kuitenkin kotona voi käyttää, ovat sopivan kokoiset ja varmaan ihan lämpöisetkin. Ja tottuuhan se silmäkin.

Mitä pääasiaan eli siihen kaavaan tulee, niin totesin että varsin hyvä on, mutta aina toki voi jotain parannettavaakin löytää. Selänpituutta on tarpeeksi mutta varpaille tulee kohta ahdasta eli lahkeita voisin vähän pidentää. Haarankohta on jotenkin kumma - taidan leikata sitä vähän avarammaksi ja tehdä haarakiilasta pyöreämmän mallisen. Ja sitten mietin näitä olkaimia:

Jotenkin tykkään että takaolkaimet olisi päällä. Täytyy pidentää etuolkaimien alavarapalaa, jotta eteen saa mahtumaan kaksi neppiä. Nyt siinä oli tilaa vain yhdelle kun taas taakse mahtui kaksi, joten menivät sitten näin päin.

Ja laitetaanpa tähän samaan mukaan vielä yhdet peruskalsarit, jotka ompelin miehelle isänpäivänä annettavaksi. Mustista kalsareista on aika mahdotonta saada hienoa kuvaa, yritetty on.

Isälle ja pojalle

2010-11-04T08:59:00.000-07:00

Ottobre-lehtiä selaillessa iski yhtäkkiä inspiraatio tehdä miehelle paita. Halusin kokeilla tehdä kaksinkertaiset hihansuut, millaiset yhdessä pojan paidassa oli. Samalla kokeilin raglanhihaisen paidan kaavoja, jotka olin jo aikaa sitten piirtänyt Suuri Käsityökerholehdestä nro 9/79.

Musta trikoo on Maaemon lycrallista singleä, tätähän mulla riittää kun joskus sai puoleen hintaan ja tilasin kerralla 5 metriä. Vihreä-musta kapearaitainen on muistaakseni Oulun Löytö-Palasta. Kuva on salaman vaalentama, mutta tuollainen paita siis kuitenkin. Mies moitti että kiristää hartioista, ja itse totesin että hihat on liian lyhyet ja ehkä helmakin vähän. Eli ei mitenkään täydellinen kaava. Pituuttahan saa helposti lisää, mutta pitäis keksiä miten sitä hartiaosastoa isonnetaan. Tai jos tiedätte mistä muualta voisin löytää miehen raglanpaidan kaavan niin vinkata saa.

Tällaiset hihansuut siis. Tuo lisäkekaitale olisi kannattanut leikata ehkäpä hieman pienemmäksi kuin itse hihansuu, niin ei näyttäisi hihansuu niin levinneeltä.

Merkillinen paita. ;)

Muuta uutta valmistunutta ei nyt ole, mutta tulin kuvanneksi vauvan tämänpäiväisiä kamppeita, kun tajusin että olisi kiva ikuistaa ne ennen kuin jäävät pieniksi. Valmistuivat siis joskus blogikatkoni aikana.

Kietaisubody Ottobresta, koko 56, mutta haaraan lisäsin muutaman sentin. Haarasta kirraa nytkin ensimmäisenä, joten samalla kaavalla voisi vaikka ommella uudenkin bodyn jos vaan pituutta lisäisi, kun yläosa on vielä ihan passeli. Tähän tein hihansuihin käännettävät "tumput" mutta enpä niitä ole pahemmin tykännyt kuitenkaan käyttää. Kyljissä KAM-nepit ja haarassa Myllymuksujen nepparinauhaa. Ja kangas on vanha interlock-jäännöspala josta olen aikoinaan vaippoihin päällisiä leikellyt, vähän tyttövärinen on mutta kotibodyna olen tästä tykännyt.

Ja pitkälahkeiset hahtuvahousut, oikein mainion malliset. Ohjeena oli Ullaneuleen Villapöpät koko 1, mutta joitakin omia parannuksia tein. Vyötäröresorin jälkeen lisäsin kerralla silmukat enkä vähitellen kuten ohjeessa. Haarakiilaan neuloin muutaman ylimääräisen kerroksen pelkillä kiilan silmukoilla, jolloin jalanaukoista tuli isommat, ja lahkeissa on siis myös enemmän silmukoita. Lahjeresoreita varten silmukkamäärää on pienennetty kolmanneksella. Liukuvärjätty hahtuva Myllymuksuilta.

On kyllä sellaista rimpuilua sekä käsitöiden teko että bloggaaminen nykyään. Tätäkin päivitystä tehdessä kerkesin välillä käyttää vauvaa pissalla, tanssittaa, imettää ja vaihtaa kakkavaipan. Lisäksi päästin kissan ulos ja komenteerasin isompia muksuja. Mutta ei se mitään - postaus tuli kuitenkin valmiiksi ja jonakin päivänä muistelen tätä kaikkea kaiholla.

Ruskeaa

2010-11-01T13:56:00.000-07:00

Löysin kierrätyskeskuksesta vauvojen toppahaalarin, varmaankin joskus äitiyspakkauksessa olleen, joka oli hyvässä kunnossa ja jossa oli käteviä yksityiskohtia. Väritys oli vähän epämuodikas, mutta koska materiaalista yli puolet oli puuvillaa, ajattelin kokeilla puvun värjäämistä.

Harkitsin ensin vihreää väriä, mutta päädyin sitten kuitenkin tummanruskeaan, koska muutama muukin vaatekappale oli odottelemassa rusketusta pintaansa.

Tänään oli kirkas päivä ja yritin kuvailla lopputuloksia ulkona ja sisällä, aika epätyydyttävin tuloksin. Pienemmät vaatekappaleet näyttävät nykyään jotakuinkin tältä:

Samettihaalarista tuli oikein kivat, bodytkin on jees mitä nyt tikkaukset ja napit erottuu pinkkeinä. Myssy on aika ruma, mutta eipä sitä olisi vaaleanpunaisenakaan tullut enää pidettyä. Ehkä koitan vielä keksiä siihen jotain tuunausta.

Toppahaalari näytti koneessa pyöriessään oikein hyvältä, sieltä ulos tultuaan kamalan synkältä, mutta kuivuttuaan ihan kivalta. Tai ainakin tykästyn siihen koko ajan enemmän, vaikka ensin olin vähän harmissani.

Nurmikolla otetussa kuvassa värit jäi valjuiksi, tässä ehkä lähempänä totuutta:

Sellainen "metsäinen" fiilis tulee tästä uudesta väriyhdistelmästä, joten sopinee Otsolle. :)

Bodyista poolokauluksellinen olikin heti pidettävää kokoa. Kuvan vihreät potkarit on edellisestä värjäyssatsista joka on jäänyt esittelemättä.

Edit. Lisätäänpä samaan postaukseen vielä yksi ruskea juttu joka on jäänyt esittelemättä. Ohuesta alpakkalangasta tein jo ainakin kuukausi sitten Otsolle myssyn, johon yritin kulmiin saada aikaan nallenkorvamaista muotoa. Ei hirmu hyvin onnistunut; vaatisi vähän neulanpistoja että sieltä ne 'korvat' erottuisivat. Ja kuvakin on mitä on.

Vihreää

2010-10-29T13:37:00.000-07:00

Yksi imetyspaita lisää. Vihreä viskoosisen tuntuinen trikoo löytyi Huuto.netistä ja on minusta aivan ihanaa, vaikkei pieni pistekuvio isoa ihmistä niin hirmu hyvin puekaan. Tämän paidan "uutuutena" on framilon ja pari lisäsenttiä pituutta imetysluukun päälimmäisessä reunassa - nyt luukku asettuu siistimmin kuin edellisissä paidoissa.

Sivusaumaan tökkäsin pilvimerkin - en näitä ole oikein aiemmin osannut käyttää vaikka ovat olleet painettuna jo pitemmän aikaa. Tässä nyt kuitenkin törröttää yksi. Vihreitäkin olisi ollut mutta ajattelin että vastavärinen on hauskempi.

Alemmassa kuvassa värisävy on oikeampi, joskin vähän liian vaalea. Voi tätä hurmaavaa vuodenaikaa ja näitä valokuvaustaitoja!

Paita valmistui toissapäivänä; tänään tuunasin Otso-vauvan kirppari-Lindex-housut kivemmiksi ja isommiksikin resorilisäyksillä. Sopivaa yksiväristä resoria ei löytynyt tähän hätään ja päätin että raidallinen saa kelvata.

Kuvassa sekä lahkeiden että vyötärön resorit on taitettu kaksinkerroin. En tiedä leikkasinko niistä turhaan niin pitkät: ehtiikö housuista loppua leveys ennen kuin resoreita tarvii suoristaa..

Tässä vähän aikaa sitten kävin paikallisella pikkukirppiksellä ja sieltä tarttui mukaan tällainen neulepuku.

En voinut vastustaa noita raitoja (kyllä, kova vihreä-villitys on päällä) vaikka pitkien hihojen ja lyhyiden lahkeiden yhdistelmä vaikuttaa jokseenkin järjettömältä. Puku on puuvillaa ja sen kokoinen että saattaisi olla Otsolle sopiva ensi kesänä. Jotenkin tuota täytyy tuunata mutta en tiedä vielä miten. Järkevintä olisi varmaan katkaista puvusta neuletakki, millaisena sille olisi varmimmin ja eniten käyttöä. Vähän kuitenkin houkuttaisi lyhentää hihoja tai poistaa ne kokonaan, jolloin tuosta saisi hauskan helleasun. No, täytyy jättää asia hautumaan sillä kesään on vielä niin kovin pitkä aika..

Kerttu ja pääasiat

2010-10-13T14:38:00.000-07:00

Viime viikolla sain pitkästä aikaa uuden lätsän käyttööni, kun tempaisin valmiiksi tämmöisen minkä aloitin jo keväällä. Ohje Suuresta Käsityölehdestä 1/97, lanka seiskaveikkaa. Napit on siskon Norjan(?)tuomisia.

Tässä kuvassa oikeampi väri. Tykkään, vaikkei tätä tuulitakin kanssa oikeasti pidetäkään.

Vauvalle valmistui myös pääasia. Ohje vanhasta Eevaneuleesta, lanka kirpparilta tuotua ja koolattua. Nallen tuntuista villaa, vähän karkeaa - ei ihan paras lanka vauvanmyssyyn mutta en kai parempaakaan aloitushetkellä löytänyt. No, kypärälakki tulee alle.

Leuanalusnauhan tein eri tavalla kuin ohjeessa: en neulonut 15 silmukalla resoria vaan virkkasin pikkupätkän ketjua ja kiinteitä. Lakki on vielä vähän iso pojalle, joka sitä paitsi nukkui kuvanottohetkellä.

Aiemmin mainitsemani kerttupaitakin valmistui vihdoin eilen. Pirteän näköinen ja tenceltrikoo on ihanaa päällä, mutta tein harmillisen huomion: edustan kaksinkertaisessa osassa alemman kankaan kuviot kuultavat päällikerroksen läpi. Ei siis paras mahdollinen kangas tällaiseen imetyspaitaan.

Lelujuttuja

2010-10-05T14:22:00.000-07:00

Koskakohan tämän oikein aloitin? Viime vuoden puolella varmaan. Elokuussa se valmistui - Aavan sitkeiden patistelujen tuloksena - ja eilen otin kuvan. Eriparisilmä-Kitty. Laiskuuttani jätin viikset ja korvarusetin tekemättä. Tai ehkä en edes muistanut niitä koska tämä on söpö juuri näin.

Elokuussa kun Linnea oli aloittanut eskarin ja vauva ei ollut vielä syntynyt, Aava oli kanssani kahdestaan kotona ja hoiteli päivät pitkät Pupu Suputtajaa. Katselin kun pikkuäiti kiskoi pupulle vääränkokoisia nukenvaatteita päälle ja mietin että sillä pitäisi olla omia vaatteita. Sopivan kaavan piirtämisessä meni tovi - itse haalari syntyikin sitten näppärästi kun juuri sopiva vetoketjukin löytyi jemmasta. Punainen velour on jämiä omista housuista, kanttaukset valmista trikoovinokanttia.

Toinen velourhaalari syntyi näinä päivinä, Linnean unisen tunikan jälkimainingeissa. Nyt ei löytynyt enää vetskaria joten laitoin olalle tarraa.

Tarpeellista vaatetta

2010-10-03T15:13:00.000-07:00

Kiitos teille rästipostausta kommentoineille - tuli hyvä mieli ja muistin taas miksi joskus aiemmin jaksoin tätä blogihommaa enempikin tehdä. Ja kun on kerran alkuun päästy niin eipä heti heitetä pois.

Mammavaatteet on siirretty ö-mappiin, sen sijaan imetyspaidoille olisi kysyntää. Kaksi vuotta imetysuraa on takana mutta imetyspaitojen saloihin olen alkanut perehtyä vasta tällä kierroksella. Villapadasta saamani vinkin perusteella muokkasin vanhaa T-paidan kaavaa jonka olen joskus Suuri Käsityölehdestä piirtänyt. Ensimmäinen koekakku syntyi suklaanruskeasta luomuribbistä - kelpaako tämä Aavan kuvakulma todistuskappaleeksi?

Ruskeasta paidasta tuli muuten oikein mukava mutta alemman etukappaleen yläreunaan ompelin framilonin liian löysälle. Opin, että framilon täytyy mitata sellaiseksi, että ulottuu napakasti kainalosta kainaloon, vaikka paidan etumus leveämpi olisikin. Toisesta paidasta tulikin jo ihan siisti.

Kuviotrikoo on tilattu Myllymuksuilta, ja siitä piti alun perin tulla odotuskesävaatetta vaan jäi sitten tekemättä. Parhaillaan on puolestaan Myllymuksujen uutta Kerttua levällään ompeluhuoneen lattialla ja siitä seuraava imetyspaita tulossa. Niin, ja pitäisi kai se ruskean paidan framilonkin ratkoa ja ommella uudelleen niin saisi siitäkin hyvän. Miksi korjausompelu on niin paljon tylsempää ja muka-työläämpää kuin uuden alkaminen?

Linnealle valmistui tänään velourtunika vanhan aamutakin jämistä. Pitkähihaisista tunikoista oli uupelo, ja kuvittelin tällä sitä paikkaavani.

Vaan enpä tiedä. Tuli jotenkin hassusti yöpuvun näköinen, eikä Kitty-koriste auta asiaa. Tunika oli alunperin suoran A-linjainen mutta lisäsin sitten kuminauhaa vyötärölle hälventämään yöpaitavaikutelmaa. Johtuneeko sitten raglanleikkauksesta vai velourin unisesta väristä, en tiedä, mutta en ehkä kehtaa lähettää tyttöä eskariin tämä päällä. Harmittaa, tuntuu että tein turhaa työtä. Kaava on muuten sama kuin pari vuotta sitten tehdyssä kengurupuserossa, vain helmaa pidensin ja lisäsin pitemmät resorit hihoihin..

Niinikään edellisen linkin housunkaavalla, nyt vain koossa 120, ompelin tässä joku aika sitten Linnealle uudet verkkarit. Kaamean shokkipinkki pritex on Huuto.netistä ja Linneasta väri on hieno. Se kai riittää. Tuohon housunkaavaan olen sentään tyytyväinen.

Kuvaamaton käsityökesä

2010-10-02T15:12:00.000-07:00

Kesä meni ilman vapaa-ajanvietto-ongelmia (onko tuollaista kaksiviivaista yhdyssanaa olemassakaan?). Koneet ovat laulaneet, puikot kilisseet, koukut suihkineet, puut paukkuneet, mutta kamera on nököttänyt hylättynä hyllyllä. Bloginpitoon ei liioin ole riittänyt intoa - sekin aika on tuntunut mielekkäämmältä käyttää itse käsitöihin.

Kahlasin läpi viime kuukausien valokuvasatoa ja poimin joukosta sellaisia missä näkyy tekeleitäni, edes jotenkin. Aika monesta leikkelin vain paloja, joten mitään tyylikuvia ei ole luvassa. Mutta jotain kuitenkin, vaikka vain muistoksi itselle.

Pari pikku mattoa ehdin paukuttaa mummolareissujen aikana. 'Pikku' siksi että halusin koneessapestävän kokoisia. Tämä on matoista ensimmäinen, tehty mummon vanhasta pussilakanasta ja kasasta resuja sukkia.

Toisesta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta se syntyi sinisistä ja punaisista pätkäräsyistä ja harmaasta sohvanpäälyskankaasta. Molemmat matot ovat edelleen tukilla, sillä loimi on vasta alussa.

Kesän yksi pääartikkeli olivat äitiysvaatteet. Aika monta paitaa tein joko vanhoista paidoista tuunaamalla tai sitten ihan uudesta trikoosta. Tämän juhlavamman version askartelin yhdentoista ällän lakkiaisiin Pikku-Auringosta tilatusta viskoositrikoosta.

Kuvasta ei valitettavasti juurikaan erotu kivat rypytykset, jotka tein pääntiehen ja hihansuihin framilonin ja rullapäärmeen avulla.

Tämä paita oli yksi eniten käyttämistäni. Sen ompelin oikeastaan jo Aavaa odottaessani mutta nyt parantelin sen kaula-aukkoa ja hihansuita ja sain siitä tyylikkäämmän. Trikoo on Marimekon hyvää singleä.

Miehen veljen keväällä syntyneelle vauvalle halusin jotain ommella ja ex tempore kehittelin pikkuvaatetta Ottobren kaavoilla. Marimekkoa oli sekin trikoonpala, "resorit" siistiä kirpparipaitaa. Koska bodyn haaranepitys meni mönkään, katkaisin bodysta paidan ja korvaukseksi lisäsin settiin mukaan omalle vauvalle ostamani, vielä avaamattoman paidanpidikkeen. Nämä vaatteet ihan varta vasten kuvasinkin ennen kuin kätkin ne pakettiin.

Erästä suht juhlallista tilaisuutta varten katkaisin puolitoista vuotta sitten ompelemani viskoosimekon tunikamittaiseksi, jolloin se kävi kivasti mustan hameen kanssa. Mekosta tuli silloin alunperin liian iso, mutta nyt äitiysvaatteena se olikin ihan passeli. Käytin sitä myöhemmin kesällä myös arkisemmin caprilegginsien kanssa.

Tytöille tuli kesällä ommeltua ainakin käyttöhousuja. Värjäsin valkoisen aaltokreppilakanan pesukoneessa violetiksi, ja yllätyksekseni sainkin violettiraitaista kangasta. :) Siitä tuli röyhelöhousut molemmilla, vanhan Ottobren kaavalla.

Keltainen ohut, puuvillainen singletrikoo oli ehtinyt jo kauan marinoitua komerossa, vähän hylkiönä. Nyt sain sen käytettyä pois ompelemalla ihan kivat, vilpoiset polvihousut molemmille.

Ja polvihousuja tein itsellenikin. Nämä mustat olivat kovassa käytössä.

Punaiset olivat vähän yöhousumaiset, joten niitä käytin vähemmän.

(Valkoinen paita on valmisvaate jota parantelin kaula-aukon ja helman osalta.)

Kolme edellistä kuvaa on kesäreissulta, kuten myös tämä seuraava. Reissun aikana tikutin hikisin sormin miehelle villasukkia jämälangoista (siksi molemmat sukat yhtä aikaa tekeillä) ja siippa otti siitä hyvästä näin edustavan kuvan rouvasta:

Sukat ovat muuten edelleen kesken.

Loppukesällä tuli kova tarve ehtiä tehdä vielä jotain kesävaatetta tytöille. Hassu sattuma on että nämäkin on maritrikoota, ihan kuin vain sen firman kankaita käyttäisin... Näitä paitoja ei sitten itse asiassa ehditty edes käyttää ennen kuin kelit kylmeni. :/

Kesällä tuli tehtyä myös monen monta vaippaa ja villahousua. Aavaa on erityisesti kiinnostaneet uuden vauvan vaipattimet, tämän kuva on hänen ottamansa.

Kerrassaan onnellinen hetki oli kun sai ensimmäisen kerran pukea uudelle vauvalle oman, oikean vaipan.

Ja villahousut...

... ja nämä blogissani jo paljon aiemmin vilahtaneet potkarit. Tutan 50-senttinen retropaita sen sijaan oli valmiiksi kittana tälle äijälle. :)

Lisää vauvakuvia luvassa. Odotusajan lopulla askartelin mummon antamista sängynpeitteen paloista makuupussin vaunuihin. Pussissa on fleecevuori ja se avautuu kahdella vetoketjulla - kuva on vähän huono koska ihan jotain muutahan tässä oli kuvattu.

Niin ikään vähän ennen vauvan syntymää näpersin kokoon pienen fleecetilkkupeiton. Tyttöjen kanssa oli hauskaa sommitella värijärjestystä; tämän kuvan otin "muistilapuksi" ennen kuin aloin ommella paloja yhteen.

Peitteen taustana on samaa petroolin väristä fleeceä mitä makuupussin vuorinakin, ja reunat koristelin ompelemalla aita(?)pistoja vaaleanpunaisella akryylilangalla. Peitto on ollut käytössä ihana, sillä se toimii myös varsin hyvänä kosteussuoja-alustana. Malli on yhdestä vuosituhannen vaihteen Modasta.

Näköjään sattui kuvaan osumaan se yksi harmillinen lankasuttura joka peiton reunaan on konepesun myötä purkautunut. Seli.

Tässä kuvassa vilahtaa vielä yhdet tekemäni villahousut. Luomumerinoa resoreissa ja jämähahtuvista housuosa.

Päähenkilö örisee jo uhkaavasti, mutta ehtinen vielä lisätä kuvan mekosta jonka tein Aavalle synttäripäiväksi. Aavahan mökötti keväällä kun Linnea sai naamiaisia varten prinsessamekon, joten tämä on vähän niin kuin hyvityksenä siitä. Kankaat vanhoista vaatteista ja melkein vitsinä aloin tätä joskus kesällä sommitella, mutta ei se ihan pöllömmän näköinen ole. Löysimme jossain välissä kirpparilta musta-hopeaiset juhlakengätkin, joten niiden kanssa tätä ehkä voisi käyttää jossain talven juhlassa 'oikeastikin'.

Näinköhän tämä tästä taas käynnistyisi? Katsellaan, jos innostaisi kuvailla jatkossa taas vähän enemmän noita tekeleitä.

Prinsessa

2010-05-04T10:59:00.000-07:00

Ei jaksa istua koneella ei. Käsitöitä täällä tehdään mutta niihinkin saa etsimällä etsiä aikaa joten on sitten tämä blogimaailma aikalailla jäänyt unholaan. Jotta oma blogi ei ihan näivettyisi, niin laitetaanpa näytille prinsessapuku jonka askartelin viikko sitten esikoisen kerhon vappunaamiaisia varten. Tämä oli sellainen kovassa paineessa kokoon puristunut timantti - sain tiedon naamiaisista vain kaksi päivää etukäteen, joten hieman kiirus tuli. Onneksi mieleen muistui vuosi sitten Käsityölehdessä julkaistu kaava, ja kangasvarastoistakin löytyi sopivia kierrätysmateriaaleja.

Puvun yläosan tein kaksinkertaisena ohjeesta poiketen. Liilan kankaan sain vanhasta pienestä lasten juhlamekosta joka on meille jostain kulkeutunut muttei ole koskaan ollut meillä kenelläkään käytössä. Hihoihin sain valmiit reunahuolittelut mekon helmasta.

Valkea kangas on mummolta saadusta verhokapasta.

Pääntien pitsi on uutta mutta saatua, samoin kuin takana oleva vetoketjukin.

Helman vaaleanturkoosi satiinikangas on myös mummolta saatua verhoa ja sen päällä olevan liilan valoverhokankaan ostin itse kierrätyksestä juurikin tällaisia prinsessajuttuja varten. Päällihelman reunan huolittelin valmiilla keinokuituisella kanttinauhalla, jota tilasin joskus jostain nettikaupasta kun luulin sitä joustokantiksi. No tähän se nyt passasikin hyvin.

Ihan Linnean näköinen puku tuli, olen tyytyväinen. Aava puolestaan osoitti mieltään koko ompelu-urakan ajan, kun hän ei pukua saanut. Ei näköjään voi kumartaa jollekin ilman että pyllistää jollekin toiselle. *huoh*