Merenalainen

Aava toivoi viime kesänä itselleen merenalaista mekkoa. Kuulemma siis sellaista missä on kalakuvioita ynnä muita merellistä. Enpähän tietenkään siihen hätään mistään sellaista kangasta löytänyt - jos nyt edes etsin, ja asia jäi. Joulun tienoilla sitten kuitenkin löysin Metsolan alennusmyynnistä määritelmän mukaista trikoota joten pitihän sitä tilata.

 

Tuli mekko kuminauharypytyksillä ja loppupalasta pienemmälle paita. Ei ihan riittänyt, piti vähän soveltaa kera vihreän tilkun.

 



 Vaikka taustana on talvenjälkeinen nurmikko, niin minulle tulee kuvasta heinälatofiilis!

 Ilmat meni niin kylmiksi ettei sovituskuvia voi nyt ulkona ottaa...

 

Tein tänä vuonna simaa ja munkkeja ensimmäisen kerran vuosikausiin. Kaksi sitruunaa, yhteensä 6 dl sokereita, ripaus hiivaa, kaksi päivää pöydällä ja viikko kylmässä - tällä kaavalla voisin ensi vuonnakin tehdä. Munkit ovat vaihteeksi rouheisia anismunkkeja ja vähän turhan suuria. Hauskaa vappua! 

 

 

 

Loman jälkeen

 

 

 

 

 

Pääsiäisvapaa takana, tiistaiaamu tuntui vähän karulta mutta kyllä se siitä. Päässä uusi pipo, ritaripuvun jämistä ommeltu, ihan jees. Kevät on totta, ulkona riittää tutkittavaa. Paperinkeräyksestä noukin Kotilieden ja bongasin siitä virkatun pöllön. Linnea puolestaan taiteili isomummulta saamaansa tyynyliinaan omat kuviot. Sima jäi vielä pullottamatta, kukahan jaksaisi..?

Pääsiäisen olentoja

Otsolle kerhon naamiaisia varten askartelin ritariasun, mallia otin viime kevään Käsityölehdestä (5-6/2013). Verkkomaisen näköinen neulos osui silmään Kangas- Mallassa, sitä sieltä tilasin metrin pätkän mutta muut materiaalit löytyivät kotoa. Olisi muuten vähempikin riittänyt kuin metri, mutta kiireessä vilkaisin vain lehden antamaa menekkiä, ei olisi pitänyt (taaskaan) uskoa.

 

Viittaan löytyi kierrätyskankaita ja heijastavaa nyöriä kiinnittimeksi. "Tunikaan" ja kypärähuppuun leikkasin vuorit kulahtaneista T-paidoista. Vyöksi löytyi joskus jostain lasten housuista irti ratkottu vyötärökaitale, juuri sopivan mittainen. Ja miekka... Se on ihan pahvia, ilmastointiteippiä ja sellaista jääkiekkomailaan kieputettavaa teippiä. Ensimmäisen kerran puku ehti palvella jo palmusunnuntaina, ilman miekkaa ja vyötä silloin.

 

Tällainenkin otus on nähnyt päivänvalon. Aavalle kauan ruinaamansa nalle. Kaava on Suuri Käsityölehdestä 4/1992. Kankaaksi löytyi jämäpala babycordia ja vähän joustofroteeta korviin ja tassuihin. Sisuksiinsa nalle ahmikin sitten aikamoisen läjän saumurisilppua ja muuta samansuuntaista. Näitä nalleja olen joskus nuorempanakin tehnyt ja aina niistä tulee omia persooniaan.

 

Ihan siitä ilosta...

 
 

 

 

 

 

 

 

 

 ... että mulla on uusi puhelin, jolla saa jopa kelvollisia kuvia. Nyt on kamera aina mukana - jokohan taas innostuisin kuvaamaan niitä käsitöitäkin?

 

(Alimmissa kuvissa se viimeisin valmistunut, Otson kevyempi myssy kevätsäihin. Kylläpä meni monta päivää yhteen pieneen pipoon: kolmosen puikolla ohuita purkuvilloja 4o4n.)