Ensimmäiset Rasavil-hamstraukset pääsivät ompeluun. Paitsi että ostin sieltä ompelimosta ison nipun kosteussuojakankaita, ostin myös valmiiksi leikattuja ohuita housunvuoria kun niitä oli tyrkyllä. Joka muksulle valitsin sopivaa kokoa olevat vuoripalat ja Otson housut pääsivät nyt ensimmäisenä ompeluun. Kuvan otin vasta käyttöönoton jälkeen joten siksi ovat vähän likaiset.
Housut ovat sellaista sisäsaumatonta mallia. En ole ennen sellaisia ommellut mutta olivat kyllä oikein näppärät tehdä - ehkä helpoin mahdollinen tapa ommella housut kasaan! Kuminauha-asiat puolestaan ovat olleet aina vähän pähkäilyn alla, että kuinka ne tällaisiin ulkoilujuttuihin kätevimmin kiinnitetään. Näihin ei tullut kiinnitettyä kätevästi eikä edes kauniisti (kujaan pujottamalla), yritän jotain muuta tapaa seuraaviin housuihin... Housujen saumat on nyt sitten teipattu, mikä oli varsin helppoa. Lätäkössäkin näitä on jo testattu, harmi ettei ollut kameraa mukana sillä reissulla... mutta kuivana pysyi sisukset!
Seuraavana Otson puutelistalla oli välikausitakki. Siihenkin päälikangas Rasavililta, tikkivuori puolestaan oli jämäpala
viimekeväisen haalarin jäljiltä. (Joka mahtuu edelleen ja joka on toiminut oikein hyvin myös kosteudenpidon suhteen vaikka saumoja ei ole teipattukaan.) Takin kaavaa etsin ja valikoin kauan ja hartaasti. Hakusessa oli raglanhihainen malli koska inhoan istutetun hihan ompelua laminoidusta kankaasta. Kaikki raglanhihaiset mitä löysin kokoelmistani olivat leveitä ysärimalleja eivätkä houkutelleet. Lopulta päätin piirtää takin haalarikaavasta jonka lähteenä Muoti+Kauneus nro 1/1980.
Kiireessä aseteltu ja kuvattu, apulainen oli liian innokas...
Ensimmäisessä kuvassa väri liian vaalea, alla oikeampi. Petrooliksi sitä sanoisin. Oli muuten ikävä kangas ommella, jotenkin venyvä. Ohut ja kevyt kuitenkin eli takkiin juuri hyvä. Sisäpuolta somistin pojan iloksi muumimerkillä, raglansaumoissa on heijastinterettä (vaikeaa!!), vetskarin alla kapea tuulilista, vetimessä tähtinauhakoriste. Takkiin en saumateippiä kuluttanut, arvelin että ilmankin pärjätään.
Hihansuiden kuminauhat jäivät liian löysiksi (vaikeaavaikeaa...) mutta kelpaa.
Housutkin mukana kuvassa, tuollaiset myyränruskeat ne on. Hyvin minusta sopii sekä tähän takkiin että punaiseen sadetakkiin. Yksiväriset on helppoja yhdistellä!
Vielä yksi tärkeä juttu eli uudet kintaat. Näiden kangas on omien toppahousujen jämä ja vuoritikki puolestaan omasta takista jäänyt. Rasavililta on vain heijastinnauha. ;) Kaava SK 1/1997, hyvä kaava! Varren kuminauhakuja vain jäi turhan leveäksi, eli seuraaviin leikkaan vuoria pitemmäksi.
Vähän reilu koko vielä, mutta mahtuupa vaikka lapanenkin alle.
Ei mitään kevyttä keittoa nämä ulkovaateompelukset mutta ah! niin palkitsevia. Lisääkin varustetta meidän perheessä tarvittaisiin, mutta juuri nyt tekee mieleni vähän keventää eli seuraavaksi jotain helpompaa ja luovempaa.
